kiusaamista rivitalossa

minulla on, oli kyseessä kaupungin vuokra rivitalo.... Minäkin kuvittelin että rivarissa olisi mukava asua, mutta eipä ollutkaan. Taas asun kerrostalossa, mutta kyllä täälläkin vähän samaa meininkiä on. Vaikka täällä pääsee paremmin elämään omaa elämää kuin siellä rivitalossa.
Ovi perässä kiinni ja kukaan ei pääse kyttäileen enää. Oli se kanssa oikea painajainen kyllä. Onneksi pääsee muuttamaan jos on oikein hankalaa kun asuu vain vuokralla, omasta olisi hankalampi lähteä menemään.

"Yhtiökokouksissa emme juuri enää käy siellä vallitsevan huonon ilmapiirin takia, jos jostain yritämme sanoa vastaan saamme heti pahantahtoisia katseita osaksemme ja valittajan leiman."

En ole rivarissa asunut, mutta veikkaan että uusien asukkaiden kannattaa pitää aluksi matalaa profiilia.

Onkohan naapureita pakko ottaa ihan noin henkilökohtaisesti? Suomalainen on naapurina hirveän tarkka siitä, miten muut toimivat ja käyttäyvät, mutta hyvin harvoin on itse valmis ottamaan vastaan asiallistakaan palautetta. Joten en usko kirjoitukseesi ihan täysin, koska väärinymmärretyjä naapureita tursuaa joka nurkassa ja 99 %:a tapauksista ovat itse suivaantuneet kun on pyydetty elämään niin kuin muutkin.

Toisekseen en täysin tajua, että onko naapurin kanssa pakko päästä niin nahkaan kiinni? Jos naapuri on kärkäs sanomaan, niin anna motkottaa. Minä tungen kuulokkeet korviini pihamaalla ja jos naapurilla on erityisen tärkeää sanottavaa, niin hänen pitää se ihan asiakseen tulla sanomaan koska en ryhdy joka vinkaisun takia kuulokkeita korvistani irrottamaan ja vain nyökkään iloisesti takaisin, jos näen että suu toisella käy.

Tervehtimiseen on hyvin helppo vinkki. Tee itse aloite ja jos joku ei vastaa, niin se on hänen mokansa, ei sinun.

Eikö se olisi kiva muuttaa mukavaan ympäristöön? On rivi- ja kerrostalossa kumminkin luonnehäiriöiset liian likellä ja niiden kanssa täytyy olla tekemisissä eri asioista sovittaessa. Ei tuollaisille kannata jäädä todistelemaan mitään, jos vaihtoehtoja löytyy. Ei ne siitä miksikään muutu ja niitä vielä riittää ja ne myös sikiää ahkerasti. Etsikää fiksu paikka ja jättäkää nuo tappelemaan keskenään. Eivät näytä itsekään nauttivan elämästään.

http://naapuritvauhdissa.blogspot.com/

no siellä rivarissa jossa mä asun. on kyllä todella ystävällisiä naapureita eipä juuri ääntä kuulu.

Asuinpa vuokralla omistusrivarissa... Taloyhtiön hallituksen pj tuli huomauttamaan, että autoa ei tule pitää parkkiruudussa, koska viereiselle jää muuten liian vähän tilaa. Tämä on sovittu joskus hallituksen kokouksessa. Olisi myös kuulemma suotavaa jos en pitäisi autoani lämmityksessä talvella kuin tunnin kerrallaan, siinä ajassa lämpiää auto kuin auto. Olisi myös suotavaa jos tekisin samat talkootyöt kuin muut taloyhtiössä asuvat vaikka olinkin vuokralla. Olisi suotavaa jos en kulkisi illalla pihassa turhaan koska silloin syttyvät muiden tunnistinvalot, olisi suotavaa että leikkipaikalla ei lapseni kävisi, koska voi tulla ääniä. Olisi suotavaa, että vieraani ei tulisi autolla pihaan koska piha on ahdas. Olisi suotavaa kun muutan, että autoa ei ajeta asunnon eteen koska siinä ei ole parkkipaikka vaikka kuinka muuttokuormaa tehdään.
Samassa taloyhtiössä onkin, kas kummaa, asuntojen arvo tippunut ja useita asuntoja myytävänä.
Eli maailma on kusipäitä täynnä, mutta onneksi he saavat lopun paskaa itse niskaan, tavalla tai toisella. Muuta pois. Muuta et nyt voi.

Tollaset naapurit on todella ärsytttäviä kun eivät tervehdi. Sillon pitää ottaa vähän järeämmät keinot ennen kuin homma levähtää ns. käsiin ja muutkin naapurit alkaa välttelemään.
Tee niin kuin minä kun naapuri ei koskaan tervehtinyt vaikka samassa rapussa asuttiin ja usein kohdattiin. Tulipa naapuri taas jälleen portaikossa vastaan kun olin kotiin menossa ja normaalisti taas heitin sille että terve. No eihän se mitään sanonu vaan katteli seinille kun oli vastaan tulossa. Siirryin sen eteen portaikossa ja sanoin uudestaan kovemmalla äänellä, terve, meillä on täällä tapana tervehtiä ja parempi sunkin opetella tai lennät jokakerta portaat alas kun kohdataan. No aukeshan sen suu ja silmät pyöreenä sanoi, terve. Siitä asti onkin sitten tevehtinyt aina kun ollaan nähty :)

Voi noita on maailma pullollaan kusipäitä. Täällä Pilkotunmäenkadulla vanhat ****** terrisoi koko taloyhtiöö , roskapussit tungetaan postiluukusta takaisin jos et ole lajitellut niitä oikein. Et saa pysäköidä edes muuttoautoa pihaan , uhataan soittaa poliisit/pysäköinninvalvoja. Ne varmaan luulee että kamat menee lentämällä asuntoon, estellään pysäköimästä vuokrattuun parkkiruutuun kyylätään oventakana mitä ääniä asunnosta kuuluu, valitetaan kaikesta mahdollisesta. Ei ihme että kaikki nuoremmat myyvät asuntojaan pois , muttä ei kukaan järkevä osta täältä. Voi täältä riitäisi juttua vaikka kuinka paljon mutta jätetään asia muhimaan..

On meillä yli innokas entinen talkkari pudotti lumet katolta,meidän takapihalle,,kerroin sille että ensi vuonnasen vuoro saada lumet jotka sulaa syyskuuhun mennessä

Onneksi itsellä on toisenlainen kokemus. Toki olen samaa mieltä siitä että rivitalossa tiukat säännöt. Rivarissa, jossa asuin, talonmies piti tiukasti huolta ettei sääntöjä rikottu millään tavalla.
Ainoastaan pyykkitilasta rivarissa minulla on huono kokemus. Pyykkinarutilaa oli tosi vähän, hyvä kun se riitti kahdelle lapsiperheellä ja me muut saimme keksiä muita keinoja. Ikävää tässä oli se, että pyykkiä ei saanut kuivattaa muualla kuin yhteiseksi tarkoitetuissa pyykkinaruissa.
Meidän kohdalla oli oikeastaan niin että me kaikki rivariasukkaat olimme lyöttäytyneet yhteen talonmiestä vastaan. Me lapsettomat perheet kuivatimme salaa pyykkimme omissa telineissä terassilla talon takana tai sitten pesuhuoneissa. Lapsiperheet taasen tuulettivat vuodevaatteensa pihaansa ympäröivien "välisermien" päällä. Ja heti kun joku tiesi talonmiehen tulevan, puskaradio kiersi varoittamassa, niin että kaikki oli ok kun talonmies tuli paikalle. Onneksi talkkari oli muidenkin rivarien talonmiehenä, ettei ollut kaiken aikaa siinä lähellä.
Silloin kun asuin rivarissa, oli siellä tosi hyvä porukka. Kaikki oli ystävällisiä toisilleen ja autettiin tarvittaessa toisiamme. Me kaikki oltiin kuin yhtä suurta perhettä.

Olen asunut kerrostalossa, rivitalossa, omakotitalossa, huonoin vaihtoehto oli rivitalo, vaikka siinäkin oli hyvät puolensa. Naapuriksi vain sattui kissaihminen, jolla oli kissoja useita ja kävivät kuseksimassa meidän pihalle, hyppivät avonaisista ikkunoista sisään, tulivat puutarhapöydälle kun ulkona syötiin. Olen aina tykännyt kissoista, mutta muutin pois kissa-ihmisen ja hänen kissojen takia. Muut naapurit olivat ihania, ja käyn erään luona vieläkin vierailemassa. Kerrostalossa saa pitää muuten yksityisyytensä, mutta ei parane riidellä puolison kanssa kun heti on käytävässä joku oven takan. Asumassani kerrostalossa jonkun koira ulvoi yksin ikävissään, oli yö tai päivä. Omakotitalossa on paljon työtä, mutta voi huudattaa stereoita, eikä kukaan valita (tosin en niitä huudatakkaan). Nyt asun omakotitalossa ja olen tyytyväinen, jos pitäsi muuttaa, voisin muuttaa kerrostaloon, mutta en oikein mielelläni rivitaloon.

Vaatii aina aikansa tottua uusiin naapureihin paikka kuin paikka.

Tuon olen huomannut kuitenkin, että jos on huonoja naapureita, niin noin 1kk jälkeen sen jo huomaa.

ÄLÄ ALISTU!

Paa mummolle ja papalle luu kurkkuun, vaikka kirjaimellisestikin.

Niin kauan kuin alistut, olet ja pysyt alistettuna, näin se vaan menee.....

Olen asunut vuosia samassa rivarissa. Eräs yh-nainen ei ole huomaavinaankaan ja tosiaan kattelee suurinpiirtein taakseen ku tulee vastaan. Ei heru vastaukseksi tervehdystä. Minä kuitenkin tervehdin jokatapauksessa häntä aina. Kauttarantain olen kuullut, että hän on kaikille miehille katkera jostain syystä: On tehnyt jollekin ählämille pari tenavaa ja haukkunut tätä karva-apinaksi jne ja ukko nostanut kytkintä... Vittuakos tuo muille mieltään osoittaa? Postilaatikollekin mennessä se kiertää pisimmän kautta hehheee. Antaa kiertää... Mutta minä tervehdin edelleenkin ...

Ihan samanlaiset kokemukset, asuin 13 vuotta ja se oli karmeaa aikaa. Ikinä enää en muuttaisi rivariin, viihdyn hyvin kerrostalossa, jossa saa olla rauhassa. kannattaa harkita muuttoa kerrostaloon.

Tervehtiminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus. Kenenkään ei tietenkään tarvitse tervehtiä naapuria, joka on omalla käyttäytymisellään ansainnut tulla ylenkatsotuksi!

Olen asunut yli 30 vuotta samassa rivitaloyhtiössä. Tulen useimpien asukkaiden kanssa loistavasti toimeen – tervehditään ja jutellaan mukavia puolin ja toisin. Sukupolvirajat eivät ratkaise tässä mitään.

Useamman kymmenen asunnon yhtiöön mahtuu sitten pakostikin asukkaita, jotka ovat minulle pelkkää ilmaa. Ei tulisi mieleenkään tervehtiä heitä, ja vielä vähemmän odotan mitään tervehtimiseleitä heidän taholtaan. Parasta on vain yrittää sietää samassa yhteisössä asumista ja olla kärjistämättä konflikteja!

Niistä säännöistä ei tertte välittää jos niitä sääntöjä ei loydy järjestyssäännöistä tai yhtiöjärjestyksestä. Ottakaan asioista selvää ja lakipykälistä ja laittakaa paperit pöytään yhtiökokouksessa niin hiljenevät. Hommatkaa itsenne taloyhtiön hallitukseen ja hallituksen puheenjohtajaksi niin saatte nämä eläkeläiset hiljaiseski kun sanotte että nyt tehdään näin. Itse kanssa asun rivarissa ja nyt kevään yhtiökokouksessa otan asioita esille mitä on joku itse keksinyt ja niin edelleen.

Itse asun juuri samanlaisessa rivitalohelvetissä.3 vanhempaa naista,joilta ilmeisesti oma elämä puuttuu ovat kaiken takana.Roskani tutkitaan roskiksessa.Osa on myös palautettu pihalleni.Lapsiani ja heidän kavereitaan on kielletty kävelemästä pihakadullamme.(Muuten ei kylläkään kotiin pääse).Minusta on levitetty perättömiä juttuja.Valitus isännöitsijälle oli myös tehty lumen kasaamis paikasta,joka oli kylläkin aivan sama ollut jo monta vuotta.Neuvon nykyää tuttujani ottamaan selvää naapureista, ennenkuin tekevät asuntokaupat.Itse yritän sinnitellä vielä pari vuotta tyttäreni läheisen koulun takia.

Samantapaista olen mikäkin kokenut, onneksi oli vuokra-asunto, oli helppo muuttaa pois. Tosin kiusaajat joutuivat isännöitsijän häätäminä muuttamaan jo paljon ennen kuin itse lopulta muutin. En tiedä mistä kaikki alkoi, aloin vain huomata muutaman naapurin nyreän asenteen, mutta en välittänyt, sillä tiesin, että en ole mitään sääntöjen vastaista tehnyt. Perheemme ei aiheuttanut häiriöitä missään vaiheessa, emme juo emmekä edes polta. Perheen kaksi koiraa eivät hauku edes yksin ollessaan. Silti meitä syytettiin toisen naapurin koiran eoahdistushaukkumisesta. Eivät vaivautuneet edes selvittämään mistä asunnosta haukku kuuluu, syyttivät vain suoralta kädeltä.
Nuo meidän "vainoajat" levittävät outoja juoruja meistä ja moittivat suoraan milloin mistäkin kuvitellusta asiasta. Pariskunnan nainen oli entinen narkkari ja mies ryyppäsi ja tappeli joka ikinen viikonloppu. Isännöitsijä hääti heidät lopulta, kun idiootit menivät sahaamaan yhden pihan puista poikki, kun se haittasi heidän isoa autoaan.
Muutin lopulta pois, kun seinänaapuri vaihtui. uudet naapurit saivat pian vauvan ja rouva lähti ryyppäämään jo ennen kuin vauva ehti täyttää 1kk:n.
Kaupungin vuokrarivarit voivat olla ihan hieno asumismuoto, jos sattuu fiksut ja siistit naapurit. Mutta tosiaan huonostikin voi käydä :(

tässä saa olla tyytyväinen,kun ei ole ongelmia naapureiden kanssa. Asun omakotitalossa.Kaikki naapurit tervehtivät toisiaan. Pysähdytään juttelemaan kun tullaan tiellä vastaikkain. Naapurit tarjoavat apua jos sitä tarvitaan, tarjoudun itsekin avuksi. Paras tapa pitää sopua yllä, että tervehtii aina iloisesti, vaikka ei niin hyvällä tuulella oliskaan. Antaa naapureiden olla rauhassa niin saa itsekin olla rauhassa.

Huudata jenkkakonetta takapihalla iltaisin!
http://www.mikseri.net/artists/?id=101176

miksi ihmiset ! eivät OSAA kir jottaa enään Suomea ?

Kelaa punainen lanka auki ja katso peiliin.

Kyllä rivarissa on kaikenlaista. Lapseton pariskunta istuttaa kukkia pihapolun varteen ja naapurin nuorimmainen käy nyppimässä nuput pois. Vanha rouva raivostuu ja repii sokkelin juuri asennetut vesieristeet, kun kukkapenkki on poistettu eristeiden asennuksessa. Lapset eivät saisi tehdä joidenkin mielestä juuri mitään muuta, kuin kuiskailla hiekkalaatikolla. Porukka klikkiytyy vastustajiin ja kannattajiin. Viisaammat kyllästyvät ja häipyvät, joku omakotitaloon, toinen kerrostaloon. Perisuomalainen asumismuoto on, että naapuri on metsän takana ja päätielle ei näy. Osuuskaupalla sitten tavataan ja kysellään toinen toisiltaan mitä naapurissa tapahtuu.

Me ollaan asuttu kerrostalossa ja tultu siihen tulokseen, ettei enää ikinä. Huonot äänieristykset ym. Rivitalossa on paljon parempi. Lukuunottamatta viereistä naapuria jonka piha alueelle on viskottu roskat ja tölkit. Eivätkä viitsi edes siivota roskiaan. Pyörät jätetään miten sattuu. Välillä heidän roskansa tulevat meidän tontille. Ärsyttävää mutta pakko elää sen kanssa. Välillä jonkun kurittomat kakarat heittelee lunta ikkunoihin. Mutta sekin loppuu lyhyeen kun saadaan hankittua valvonta meidän asunnosta, niin saa pahantekijät kiinni. Muuten on ihan ok porukkaa täällä rivitalossa. Ainahan niitä löytyy jotka ei piittaa järjestyssäännöistä, mutta se on heidän häpeänsä. Olen tässä päättänyt, että joka kerta kun kävellään roskaavan naapurin ohi, sanon lapselleni, että sinä et sitten tee noin kúin tuo. Paljon parempi tapa kun töksäyttää suoraan et: Kerää roskas!. Aikamoinen asenne ongelma täytyy olla jos ei viitsi tonttiaan pitää siistinä. Se on vielä ärsyttävämpää, kun huomautat jostain rikkomuksesta, tämä kyseinen naapuri häiriköi enemmän. En jaksa kumminkaan häiriintyä siitä. Meillä on sentään oma elämä ja osataan elää ihmisiks.

Rivitalo lienee yksi haasteellisimmista asumismuodoista. Kerrostalossa naapurin kanssa on vain yhteiset seinät ja huoltoyhtiö hoitaa pihatyöt ym, mutta rivitalossa on yhteisten seinien lisäksi pihat, joissa vietetään aikaa ja jotka pitää hoitaa. Lisäksi, meidän talossa ei huoltoyhtiö käynyt kuin joskus, ja asukkaiden tehtävä oli oman piha-alueen (etu- ja takapiha) lisäksi huolehtia yhteisistä piha-alueista, parkkipaikoista jne.

Voi vaan arvata mitä ongelmia tästä syntyy. Meillä se ongelma oli se, että asukkaat koostuivat pääasiassa keski-ikäisistä pareista joilla lapset jo poissa kotoa/eläkeläispareista ja nuorista lapsettomista pareista jotka eivät käyneet töissä (ja kyse siis omistusrivarista). Keski-ikäiset/eläkeläiset hoitivat oman piha-alueensa (leikkasivat pensasaidan omalta kohdaltaan, nurmikon, tekivät lumityöt omalta kohdalta) ja sen lisäksi yhteisen piha-alueen ja parkkipaikan lumityöt yhdessä. Nukkuivat yöt ja valvoivat päivät.

Lapsettomat nuoret parit sen sijaan valvoivat yöt ja nukkuivat päivät. Vieraita ramppasi kylässä öisin, takapihalla/terassilla pidettiin yöllä pihajuhlia joissa musiikki raikasi, laulettiin, grillasivat pitkin yötä. Elettiin vähän niinkuin kesämökillä. Yöllä imuroitiin ja pyykättiin, kylvettiin. Koskaan eivät osallistuneet yhteisten piha-alueiden hoitoon. Edes omia pihoja eivät hoitaneet. Jättivät lumityöt tekemättä ja nurmikot leikkaamatta, ja lamput vaihtamatta, josta lehdenjakajat valittivat. Valitusten jälkeenkään eivät vaihtaneet lamppuja. Lemmikkinsä laskivat pihalle tekemään tarpeensa, jotka kävivät sitten toisten takapihalla kusemassa ja paskomassa.

Voi vaan arvata minkälaisia riitoja tällaisesta seurasi. Kun näistä "nuorista pareista" valitti (siis metelistä), alkoivat tehdä ilkivaltaa; repiä kukkaistutuksia toisten pihoilta, kaadella kukkapurkkeja, repiä köynnöskasvit seinältä naapurin puolelta, kurkkivat ikkunoista sisälle, heittelivät tupakantumppeja toisten pihalle ja kiviä ja lumipalloja toisten ikkunaan...poliisikin joutui puuttumaan tähän ilkivaltaan. Asumisilmapiiri oli jäätävä. Ihmiset kyttäsivät ikkunoista, koska voi käydä esim. viemässä roskapussin ettei vaan törmää naapuriin pihalla.

Helvetillistä elämää. Enää koskaan en muuta rivitaloon.

Samaa touhua tuntuu olevan tässä pitäjässä. Paitsi että nämä rivitalot on kaupungin omistuksessa. Jos menet sanomaan jollekkin kurittomalle lapselle nuhteita, niin jo heitellään lumipalloja ikkunoihin. Eivätkä vanhemmat tee mitään. Sitä se vapaa kasvatus teettää, kun joku komentaa, niin sitten heittäydytään hankalaksi ja tehdään ilkivaltaa tai jotain muuta vastaavaa. Meillä ainakin yritetään pitää lapset kurissa. Jos ei tottele niin jäähypaikalle vaan. Pitää vaan toivoa ettei omista tuu samanlaisia kuin joidenkin muiden lapsista on tullut.

Toinen asia vois auttaa kans, jos valitatte asiasta Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Liian tiukat säännöt ovat minun mielestäni "vapauden riistoa" riippuen säännöistä, jos ne kohdistuvat ainoastaan teihin.

Asiaa kirjoitti aikuisetkakarat, rivari elämä on haastellista. Omistusasunnosta ei voi noin vaan lähteä ja jäätävää tunnelmaa saa kestää vuosikausia. Vaikeaa on juuri kun on yhteisiä alueita hoidettavana. Kodeissa asuu eri elämäntilanteen omaavia asukkaita ja kaikilla ei ole mahdollisuuksia hoitaa kuin oma pihaalue ja pensaat. Niissäkin on hommaa jos on isot pihat. Meidän eläkeläis parilla ei ole muuta kun aikaa leikata nurmikot, pensaat, siistiä ruohikon reunat viivasuoriksi ja kolata jatkuvasti lumia ympäriä pihoja. Luulevat näin ollen olevan parempia asukkaita/ihmisiä pihassa. Ikävää on jos naapureissa löytyy vielä luonnehäiriöisiä. Olen myös itse sanonut joskus naapurille takasin ja sen jälkeen lumia kolataan pihamme viereen tai lapset laitetaan sylkemään purkkaa pihallemme. Ei ihme, että lapset kiusaavat toisiaan koulussa kun katsovat mallia miten vanhemmat kohtelevat naapureitaan; ei puhuta eikä olla huomaavinaankaan.

mikään ei niin ärsytä kun tullaan vahtimaan muuttoa, yksikin mummo tuli aina saunanterassin eteen pihaa haravoimaan kun saunoin.
Ei mitään rauhaa tällästen ihmisten takia, ja roskapusseja ei ole kellään lupaa tarkastella.

Rivitalo varmasti on parhaimmillaan hyvä asumismuoto, jos naapureiksi sattuu samanlaisia ihmisiä. Joistain saattaa tulla ihan ystäviäkin. Mutta sitten jos ihmiset ovat kovin erilaisia, erityisesti seinänaapurit, tulee varmasti riitaa jostain. Rivitalossa ollaan jotenkin lähempänä naapuria kuin kerrostalossa. Jollain tavalla rivitaloa voi jopa verrata kimppakämppään. Jos kämppikset ovat samanhenkisiä, asuminen on varmasti (nuorelle) mukava, jopa parempi ratkaisu kuin yksinasuminen, seuraa on koko ajan jne ja asioita ja tavaroita voi jakaa. Sitten jos sattuu niitä, joiden elämäntavat ovat kovin erilaiset, niitä jotka eivät osallistu yhteisiin kuluihin mutta käyttävät huoletta yhteisiä tavaroita, eivät koskaan siivoa jne, varmastihan näistä tulee riitaa ja ärsyyntymistä.

Ilkivalta on kyllä sellainen asia, että jos sille tielle lähtee menee välit varmasti naapurin kanssa poikki lopullisesti. Ihan varmaksi ei voi aina sanoa tekikö joku naapuri tahallaan jotain, esim tuuli voi kuljettaa joskus roskia pihalle tai jotain voi kaatua joskus vahingossa. Kannattaa myös muistaa sellainen, että jos jättää roskapussin yöksi ulko-oven eteen ajatellen että vien sen aamulla, linnut ja muutkin eläimet voivat levitellä roskia pitkin pihaa yön aikana. Tämäkin on sellainen asia mikä ei kaikille kerrostalosta muuttaville tule mieleen, vaan ollaan jo syyttämässä naapuria kiusanteosta. Mutta tietty ilkivalta on tunnistettavissa. Meillä oli esim. tällaista, että usein kun lähdettiin käymään jossain, naapuri kävi kippaamassa tuhkakupin parveekkeen kaiteen yli meidän parvekkeen lattialle. Kun on täysiseinäiset parvekkeet, jossa joutuu jo oikeasti kurkottamaan naapurin puolelle, ei tuhkakuppi voi mitenkään itsestään tai vahingossa kaatua jatkuvasti naapurin parvekkeen lattialle. Eipä siinä paljon naapuria huvita enää tervehtiä tällaisen jälkeen.

Ihme mistä syyttävät. Meillä ollut normaalia rivarissa vuosikaudet. Sitten muutti pari kahden lapsen kanssa. Naapuri olikin yhtäkkiä kodissamme ". Kaiket päivät kuului aamusta iltaan kauhea kantapäiden jyske joka kuului lukemisen, tvn,päikkärien ym. hiljaisemman tekemisen yli. Matala ääni talon rakenteita pitkin. Vain pyykki-ja tiskikone omassa kodissa pehmensi jyskämistä vähän. Olimme tyrmistyneitä koska monta kaksilapsista perhettä oli asunut vieressämme eikä tällaista hirvittävää jatkuvaa melua sisä-ja ulkotiloissa ole 50 vuoden aikana erilaisissa asuinrakennuksissa ollut. Puhe ei auta, ei järj, säännöt. Vanhemmat eivät kiellä mitäänn pihäryskämisen aikana. vaimo sanoi" meidän lapset saa tehdä pihallamme mitävaan ja koska vaan. Sanoin ettei lapsillekaan voi sallia mitä vaan ja koskaan ei ole tullut lähistölläkään tuollaista rymyjengiä kuultua.Ulkona mitattu 80 desibeliä huutoa ja ryskettä. Lapset kai sairaita koska ei tarhassa ja mummu sallii kanssa kaiken. Hermot riekeleina.

Mua ei rivarissa ärsyttänyt muu kuin että työsuhdeasunto kun oli niin ja muutkin asunnot oli samassa tarkoituksessa. Niin se että tiettyjä työkavereita ei toivoisi naapuriksi, no kas yllä että niitä sitten aina vaan joskus sinne päätyi asumaan.
Ahdistavaa jos mikä, silloin kaipasi sitä että asuisipa kerrostalossa.

No nyt asun, ei tässä melkein mitään jää kaipaamaan siitä rivitalo asumisesta,
ainoa ehkä se että autoa oli todella lähellä parkissa silloin. Huonoina puolina rivarissa oli että talo oli jo liian vanha, se olisi pitänyt saneerata kokonaan, nettiyhteys oli puhelinlanga aikainen eli varsin vaatimaton ja kallimpi kuin kuitulinja jollainen on nyt kerrostalo kämpässä.

Onhan sitä kaikenlaista. Meneehän se asuminen vaikeaksi ihan missä vaan, mikäli sattuu valikoitumaan kusipäät naapureiksi. Silloin se on aivan sama, onko se rivari vai kerrostalo, vuokrakolhoosi vai omistusasumismuoto. Onhan niitä naapurisotia omakotitaloalueillakin.
Monilla nousee keltainen neste päähän välittömästi, kun päästään kiinni omaan asuntoon. Monilla sitä on päässä muutenkin, sillä olen ihan oikeasti ollut omin silmin ja korvin todistamassa sellaistakin paradoksia, missä vuokralla asuvat kuvittelevat omistavansa koko lähitienoon. Koska ovat asuneet samassa luukussa jo 40 pitkää vuotta.
Laaditaan ihme sääntöjä, minkä mukaan pitäis mennä. Jos ei mennä, aletaan vainota. Ihme pyykkitupavuoroista taistelua, koska eläkeläiset eivät voi pestä pyykkejään silloin kun työssäkäyvät ovat töissä.
Siis niin omituista porukkaa tietyillä alueilla, että vaikka niitä tapauksia on itse nähnyt, niin siltikin on todella vaikeaa uskoa että ne ovat ihan oikeasti olleet totta.

Kyllä se on kaikista paras omakotitalo ja sekin jossain vähintään kilometrin kahden päässä lähimmästä asutusta rakennuksesta. Siellä saa elää rauhassa, ei ole kyttäämistä eikä muuta lapsellista käytöstä. Siellä saat olla omalla pihalla rauhassa, eikä ole muut määräämässä. Lajittele roskat niin kuin lajittelet, ei ole kukaan käynyt tonkimassa ja selvittämässä ja tuomassa roskiasi ovellesi. Talvella voit työntää lumet siihen mihin työnnät, ei ole niin vitun tarkkaa, että mihin kohtaan työnnät lumet.
Taloyhtiössä määrätään ja säännöstellään kaikki, ei ole omaa elämää eikä se ole kunnollista, oikeaa omistusasumista. Alat tekee jotain remonttia, niin aina joku naapuri siitä häiriintyy. Määrätään, millä saat päällystää lattiat. Kun meinaat laittaa laminaattia, niin se kielletään ja määrätään muovimatto tai joku muu kuin se millä olit itse halunnut "omassa" kodissasi laittaa. Taloyhtiö määrää. Yhtiökokouksessa kun otetaan joku asia käsittelyyn, niin siellä ei tarvi olla kuin yksi henkilö vastaan, niin se on siinä sitten.
Jos itsellä olisi rahaa millä ostella, niin lopettaisin samantien tämän vuokralla asumisen ja ostaisin oman talon jostakin sivummalta. Ei mitään saatanan naapureita ainakaan 1 - 3 km säteellä. Kesäpäivänä voisi esim. mennä munasillaan pihalle ja ruveta grillailee. Ei häiritsisi munasillaan olo ja grillisavut ketään. Joku järvenrantapaikka olisi helvetin hyvä. Jossain helvetin taloyhtiössähän voidaan kieltää grillaaminenkin kokonaan, jos naapurustossa on yksikin mulkku.

Meidän rivarissa sama homma.

1) Älä liiku tyhmien ihmisten kanssa.

2) Älä liiku tyhmissä paikoissa.

3) Älä liiku tyhmiin aikoihin.

4) Älä antaudu tarpeettomiin keskusteluihin ulkopuolisten kanssa.

5) Älä avaa tuntemattomille ovea.

6) Älä kyläile.

7) Tervehdi vain jos sinua tervehditään.

8) Älä kerro itsestäsi muille.

9) Ole omavarainen.

10) Älä sotkeennu muiden asioihin.

11) Älä käytä huumeita.

12) Älä ole yliaggressiivinen

13) Älä ole alistuva.

14) Pukeudu hillitysti.

15) Muista käytöstavat.

Aloitus on tehty 11 vuotta sitten, miten mahtanevat mennä neuvot nyt jakeluun?