jos on päässyt

Kerroin ystävälleni tunteistani melkeinpä neljä vuotta sitten. Tiesin hänen pitävän miehistä, mutta silti kerroin hänelle ihastuksestani. Aluksi hän hämmentyi ja pelästyi, ja otti etäisyyttä minuun miettiäkseen asioita. Välimme viilenivät noin parin kuukauden ajaksi, minkä jälkeen hän otti taas yhteyttä. Hän kertoi rakastavansa minua, mutta vain ystävänä. Välimme korjaantuivat hiljalleen, ja ajan kanssa ystävyytemme oli aivan samanlaista kuin ennen tunnustustanikin.
Jossain vaiheessa ihastukseni alkoi jopa kiusoitella minua ja flirttailla kanssani. En tiedä halusiko hän vain huomiota ja hellyydenosoituksia, vai mitä hän oikein ajoi takaa. Nautin kuitenkin hänen kiusoittelustaan, ja hölmöyttäni menin leikkiin mukaan. Tätä jatkoi pari vuotta, ja huomasin olevani riippuvainen hänen huomionosoituksistaan.
Eräänä kesänä hän alkoi käyttäytyä oudosti. Hän alkoi jutella kanssani heteroiden, bi-seksuaalien ja homojen yhtäläisyyksistä ja eroista, sekä siitä miten heteron on "periaatteessa" helpompaa löytää seurustelukumppani seksuaalivähemmistöjen edustajaan verrattuna. Lisäksi hän vaikutti usein vaivautuneelta seurassani, ja aina silloin tällöin hän meni aivan hämilleen ja punasteli.
Näistä uusista jutunaiheista ja ystävättäreni muuttuneesta käytöksestä päättelin hänen ihastuneen johonkuhun, ja jostain syystä ajattelin ihastuksen kohteen olevan nainen. En kuitenkaan ottanut epäilyksiäni koskaan puheeksi hänen kanssaan.
Eräänä kesäiltana hän sitten soitti minulle ja pyysi ulos juttelemaan. Hän oli tavallistakin hiljaisempi, ja hän halusi selvästi kertoa minulle jotakin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta hän aikoi vain livistää paikalta, asiaansa sen kummemmin kertomatta. Lähdin hänen peräänsä, tivaten sitä asiaa. Pian hän pysähtyi, kääntyi minuun päin ja sanoi suurinpiirtein näin: "Älä nyt säikähdä, mutta luulen että olen ihastunut sinuun.". Tämän sanottuaan hän lähti juoksemaan kohti kotiaan ja minä jäin hölmistyneenä seisoskelemaan paikoilleni. Mietin, voiko tämä olla totta. Olin siihen mennessä ollut yksipuolisesti ihastunut häneen jo vuosien ajan, ja nyt hänkin tunsi samoin minua kohtaan?
Noin tunnin, parin päästä hän lähetti viestin, jossa kertoi sekoittaneensa ihastuksen ja rakkauden. Hän sanoi rakastavansa minua, mutta ei kuulemma ollut valmis suhteeseen kanssani.
Tämä otti voimilleni, ja ajoittain toivoin että hän olisi pitänyt tunteensa omana tietonaan. Olin katkera ja tunsin oloni petetyksi ja hyväksikäytetyksi "leikkikaluksi". Ajattelin hänen vain leikkineen tunteillani. Oletin hänen nauttineen siitä, että hän sai minut sekaisin. Olinhan haikaillut hänen peräänsä melkeinpä neljä vuotta.
Nykyään välimme ovat ihan hyvät, olemme jotenkuten jättäneet tuon kesän ihastus-keskustelut taaksemme. Minä kuitenkin muistelen keskustelujamme lähes päivittäin, ja vaikka en sitä enää ääneen myöntäisikään, olen edelleen ihastunut häneen ja elättelen toivoa parisuhteesta.

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan :) Tiedän tapauksia, joissa ns. umpihetero on rakastunut naiseen ja aloittanut uuden elämän hänen kanssaan. Jos tunne toista kohtaan on aito, niin miksi sitä pitäisi hävetä tai pelätä tai pitää sisällään? Eihän tunne vaadi mitään, vaan antaa kaiken... Tietysti se mahdollisuus on olemassa, että päätyy olemaan se laulun "hölmö, joka pani peliin koko elämän, kun toinen tarjosi vain salmiakkia", mutta mitä sitten. Kärvistelemään joutuu kai joka tapauksessa: joko epätietoisuuden piinassa tai torjutuksi tulleen piinassa. Jälkimmäinen katoaa ajan kanssa, ensimmäinen ei katoa. Onni suosii rohkeaa; kai siinä joku totuuden siemen on. En jättäisi kertomatta...