Joskus, kun on luullut nähneensä siltä "toiselta" jonkun viestin, niin se on kivasti valaissut päivää, tuntunut todella hienolta. Ja pienistä jutuista olevinaan voinut olla melkein varmakin asiasta. Mutta on se uskottava. ihmeellisesti sitä sitten äkisti vaan tajuaa, että ihan turhaan täällä on vain tullut oltua. Jos toista olisi kiinnostanut, hän olisi varmaan ollut täällä ja jopa huomannut jo jonkun viestini.
Pitää hiljalleen pyrkiä täältä pois. Onpahan yksi mies vähemmän täälläkin. Täytyy todeta, että olihan se melko hullua kuvitella hänen täällä kirjoittelevan. Mutta näköjään oli hauska elää hetki itsepetoksessa, uskotellen itselleen molemminpuolisen kiinnostuksen olemassa oloa.
Pitää hiljalleen pyrkiä täältä pois. Onpahan yksi mies vähemmän täälläkin. Täytyy todeta, että olihan se melko hullua kuvitella hänen täällä kirjoittelevan. Mutta näköjään oli hauska elää hetki itsepetoksessa, uskotellen itselleen molemminpuolisen kiinnostuksen olemassa oloa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mihä taas oon lopen kyllästynyt koko palstaan. Ihan pakkopullaa tänne kirjottelu.
Miksi siis enää kirjoittaisin? Pitäis olla joku syy ja sitä ei enää ole, jos olikaan.
Haaveet ei pitkälle kannata.
vedä häippäykset täältä. luulit itsestäs liikoja. jokaisella voi olla sata syytä käydä täällä. mulla on bissetila syynä. et sä osannut irl hoitaa asioita kaivattusi kanssa joten anna olla. luovuta ja unohda.
Minä taasen ajattelen nyt kahden kuun kokemuksella, että tämä täällä olo nimenomaan sitä itsepetosta on!
Kun hänet näen oikeasti, tuntuu kuin niin olla pitäisikin, mutta taas täällä - tunteet huutavat isoon ääneen, kuin liukumäessä olisi - ylös alas mäkeä, iloiten ja hurraten ja välillä kaatuen ja kipeästi sattuen.
Ei tämä ole oikea paikka. Vaikka itsekkin kiinni jäin.
Häntä odotan - enkä täältä löydä kuitenkaan!
Hyvää yötä sinulle.
Ja hänelle, sydämeni valtiaalle :) - jos hän kuitenkin kävisi ja lukisi.. ja jopa tunnistaisi - mitä hän ei kuitenkaan tee.
vitustako sitä tietää että jos se joskus käy täällä vaikka ajankuluksi. moni käy tai lukee jos ei skriivaa. kännissä on helpompi käydä.bisset sille. jos se sun sydämmen valtias olisi niin vittuuko täällä märehtisit vaan tekisit jotain jotta saisit sen. voi olla että se nai parasta aikaa jonkun muun kanssa.
Ja sinä pieni leikit kovista, noilla sanoillasi. :(
Ihan niinkuin minä en tekisi elämässäni asioita.. Voi kuule!
Ehkä sinä et tee. Minä kyllä teen!
Kasva vähän, siisti suusi ja sitten vasta taas kokeilet, sinä- jooko?!
Täällä ei tiedä mikä viesti on kenellekkin tarkoitettu. Jos ei nimimerkillä keskustele tai privana.
Tiukoissa ja tukalina aikoina saattaa kuitenkin auttaa eteenpäin ja jaksamaan kun kuvittelee jotain kaunista kirjoitettavan itselle. Hömelönä sitä uskoo kaikenlaista mutta auttaa pahimman yli. Tosin kun sitten oikeasti kaipaa jotain konkreettisesti ja sillai niin no pettymyshän siitä pitemmän päälle tulee. So what? Ketä liikuttaa...
Minulle on sopinut muutama viesti erittäin hyvin ja ne viestit ovat antaneet monelle päivälle iloa. Joskus olen vastannut niihin, mutta yleensä en. Muutama jää ikuisiksi ajoiksi mieleeni ja saa aina hymyn huulilleni. En usko että viestit olivat minulle, koska siviilissä en saanut lähelläkään samanlaista katsetta tai tuntua miltä viesteistä välittyi.
Nämä palstat eivät voi korvata oikeita tunteita kun näkee tai haistaa toisen. Mitä enemmän täällä kuvittelee löytävänsä itselleen sopivia viestejä, sitä huonommin uskaltaa todellisessa elämässä.
Entä jos hän ei ikinä käy täällä, ei tiedä että viestit hänelle tätä kautta ja nyt päättelet ettei häntä kiinnosta? Opettele luottamaan itseesi muualla ja tee joku nainen onnelliseksi edes yrittämällä.
Niinkuin tämäkin...
Se, että et ole siviilissä saanut samanlaisia katseita/tuntemuksia täällä oleville kirjoituksille: itselleni on käynyt juuri niin, että tämä paikka on ollut ainoa jossa on voinut tuulettaa päätänsä, muuten olisi sydän räjähtänyt. Kun ei ole voinut kenellekään hiiskua...
Irl:inä minusta tuskin on huomannut mitään, kun on ollut olosuhteista johtuen pakko feikata. Aina on ollut ympärillä kaikenlaista säätäjää ja silmäparia. Vaikka olisi niin monta kertaa tehnyt mieli koskettaa niskasta, hipaista huulilla, rutistaa, kaapata ukko kainaloon, karata viidakkoon jne jne... hauskoja tilanteita sinänsä, ja niiden ajattelukin lämmittää mieltä kovasti :)
Itsepetoksessa tässä on eletty monta vuotta. Mutta todellisuudessa on elettävä ja pyrittävä onnellisuuteen, oli sitten ketään erityistä elämässä tai ei. Opin elämästä kokoajan uutta ja vaikka joskus kaikki on epätodellista, pitää luottaa vain itseensä.
"Totta se on."
Mutta olisiko aika olla oikeasti läsnä toisillemme? Vai vieläkö olet tilanteessa, että ehkä ei?
Hyvää yötä!
Nähdään taas, kun aika on.