kysyisyin neuvoa kun kaksivuotiaani oli sairaana juuri kun piti lähteä etän luoksen tapaamiselle. Estin tapaamisen perustellen tuota sairautta mikä oli kestänyt päiviä.
Ilmoitin siitä etällä mutta hän siitä huolimatta yritti viedä lapsen tapaamiselle vaikka se olisi ollut lapselle henkisesti ja fyysisesti rankka kokemus. Etä teki ls- ilmoituksen.
Mitä pitäisi tehdä tämmöisessä tapauksessa?
Toki tehtäväni on suojella lasta ja arvioida hänen mahdollinen jaksaminen tapaamisessa ja toimia siten mutta kun etä toimii taas järjen ja hyvien tapojen vastaisesti niin mitä sitten tehdään?'
Pitääkö aina vain jaksaa luottaa siihen että paha saa palkkansa ja luottaa omiin vaistoihin ja tunteeseen että teen asian oikein, kuka tässä voisi antaa vahvuutta ja turvaa?
Ilmoitin siitä etällä mutta hän siitä huolimatta yritti viedä lapsen tapaamiselle vaikka se olisi ollut lapselle henkisesti ja fyysisesti rankka kokemus. Etä teki ls- ilmoituksen.
Mitä pitäisi tehdä tämmöisessä tapauksessa?
Toki tehtäväni on suojella lasta ja arvioida hänen mahdollinen jaksaminen tapaamisessa ja toimia siten mutta kun etä toimii taas järjen ja hyvien tapojen vastaisesti niin mitä sitten tehdään?'
Pitääkö aina vain jaksaa luottaa siihen että paha saa palkkansa ja luottaa omiin vaistoihin ja tunteeseen että teen asian oikein, kuka tässä voisi antaa vahvuutta ja turvaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos välimatka ei ole pitkä niin sairaus (siis joku normiflunssa tms) ei ole esteenä. Lapsella on oikeus saada olla myös etän luona sairaana. Jos on pidempi välimatka on järkevää että se vanhempi jonka luona lapsi on sitten hoitaa lapsen terveeksi.
Toimit aivan oikein. Tekisin itse samoin.
Luota sydämeesi ja omaan järkeesi. On päivänselvää ettei sairasta kaksivuotiasta retuuteta etää tapaamaan, vaan saa sairastaa kotonaan lähin (tutumman ja turvallisemman) luona.
Ja joku älähtää taatusti tuosta tutummasta ja turvallisemmasta, mutta kyllä se vaan niin on, lähivanhempi on se, johon kaksivuotiaalla on se tärkein kiintymyssuhde.
Minullakin on hankala ex, pitää itsepintaisesti ja itsekkäästi kiinni "oikeuksistaan" ajattelematta lasta ja näkemättä mikä on missäkin tilanteessa lapsen paras. Pitää vain muistaa itse olla se, joka huolehtii, että asiat menevät oikein lapsen kannalta eikä mennä mukaan etän älyttömyyksiin.
Älä kuuntele tuota Tseeusta, sillä tuntuu olevan pahasti ajatusmaailma sekaisin, puolustaa niin kovasti niitä etän oikeuksia, että unohtaa sen tärkemmän; lapsen. "Lapsella on oikeus sairastaa isänsä luona", jestas mitä se näppikseltään päästelee!
Olen lähi, jolla on 2,5 vuotias lapsi. Erosta on jo reilu vuosi.
Itse ainakin teen paljon töitä sen eteen, että etä isä olisi yhtä tuttu ja turvallinen, kuin minä, eli lähi-äippä. Sinun asenteellasi metsään menee. Sehän on ihan vanhemmista kiinni, kuka on tuttu ja turvallinen.
Onneksi exäsi pitää kiinni oikeuksistaan. Samalla hän pitää kiinni myös lapsenne oikeuksista isään. Jospa sinäkin lakkaat kuvittelemasta, että olet korvaamaton, ja keskityt oleelliseen, eli lapseen.
Meillä lapsi on lähes kokonaan joka toisen viikon isällään (ja äitipuolellaan). Taatusti on tuttu ja turvallinen isä. Lapsi on onnellinen, kasvatuksessa on yhteiset periaatteet jne. Ei tarvitse taistella siitä, kuka on "rakkain", vaan on päivänselvää, että molemmat vanhemmat ovat tismalleen yhtä tärkeitä.
Tunnut olevan juuri niitä ihmisiä joiden ymmärrys ei riitä ellei ole itse kokenut asiaa.
Kun on hankala ex asiat ovat toisin.
Lisäksi arvomaailmastasi kertoo se että lapsesi reissaa kahden kodin väliä viikottain noin pienestä.
Yksikään lapsipsykologi ei suosittele sitä. Mutta saathan omaa aikaa joka toinen viikko, pitäähän sitä puolustaa.
Ja täällä sitten paistattelet ja paikkailet omaa egoasi katkerien riidanhaluisten etien loisteessa.
Täällä oikeasti unohtuu täysin se lapsen paras, lapsesta on tullut esine, jota riepotellaan jopa sairaana vanhempien halujen mukaan, sulle-mulle-tasan-samanverran periaatteella. Niinkuin lapsi olisi kaksikymppinen, ja kymppi siitä kuuluu sulle ja kymppi mulle.
Ihan älytöntä, herätkää ihmiset! Kyse on ihmisestä jonka oikeuksista tulisi puhua, ei siitä miten se vanhempien kesken jaetaan, vaan siitä, mikä on hänelle paras ratkaisu!
Itseasiassa tämäkin kirjoitus laittoi miettimään, onko tässäkin taas kuningasruikuttaja jossakin sivupersoonassaaan. Todennäköisesti.
Omaa aikaa? Perheessämme on muitakin lapsia, joten vaikka lapseni on joka toinen viikko isällään, minulla ei ole "omaa aikaa".
Toisekseen yksikään ammattilainen ei myöskään suosittele sitä, että lapsi ei näe yhtä paljon molempia vanhempiaan. Psykologien ihannemaassa kun yhdenkään lapsen vanhemmat eivät ole eronneet.
Exästä kuin exästä varmasti tulee hankala, jos hänelle ollaan hankalia ja jos lähi ei ajattele lapsen parasta, vaan kokee olevansa ylivertainen.
Lapsella on oikeus elää vanhempiensa kanssa ja saada heiltä hoivaa ja hoitoa riippumatta siitä ovatko vanhemmat eronneet tai ei. Kyllä lapsi saa tulla sairaanakin kotiinsa. Olisi järkyttävää jos isä/äiti sanoisi että tulla saa vasta kun on terve. Kyllä moni pyskologi kannattaa vuoroasumista, onhan todettu että lapset jotka saavat elää vanhempiensa kanssa voivat paremmin.
Provo aloitus ei kerro millaisesta sairaudesta on kyse, mutta mielestäni on aivan turha estää lasta tapaamasta etää sairauden takia, vallankin jos kyseessä on jokin kuitenkin harmiton flunssan tapainen.
Lapsi pian tuntee ettei saa tavata etää kun on kipeä ja kokee siitä syyllisyyttä. Ja miksei myös etä olisi kykenevä hoitamaan sairasta lasta?
Tietysti jos etäisyydet on pitkiä ja sairaus vakava, on tilanne eri, mutta aloituksen sävystä johtuen veikkaan kyseessä olevan harmittoman korvatulehduksen :)
Meillä oli näitä ns.sairastapauksia noin neljäkymmentä prossaa tapaamisista.Sairaudellehan ei voi mitään mutta ihmeellisesti ne loppu kun oikeudessa päätettiin että tapaaminen siirtyy seuraavaan viikonloppuun jos tapaamisviikonloppuna este....Neuvoisin kaikki riidat läpikäyneenä ja lastenetua ajatellen että sovit eksän kanssa uuden ajan,se antaa tietynlaista luottamusta molemmille ja lapsikin saa nähdä isäänsä ettei tule näitä ns.kuukauden taukoja kuten meillä aikanaan,käsittääkseni ne on kaikista pahimpia lapsen kannalta ajatellen...
Voi hyvää päivää... Te olettee omaa napaa tuijottavia kakaroita tämän jutun perusteella.
Jos se lapsen isä ei kamalan kaukana asu, eikä lapsi ole kuolemankielissä sairaana, miksi hän ei voisi mennä isän luo sairastamaan? Varmasti isäkin haluaa helliä pientä sairastavaa lastaan. Ei se ole sinun yksinoikeus. Vaikka kuinka kuvittelisit olevasi ainoa ihminen joka osaa hoitaa lasta kun tämä on sairaana, olet väärässä. Lapsen isä onnistuu siinä varmasti. Jos lapsi jaksaa olla kotona sinun kanssasi, hän jaksaa ihan samalla tavalla olla kotona isän kanssa.
Lapsen isä sitten teki oikein ilmoituksen... Meni aivan överiksi. Ymmärrän että häntä ketuttaa, kun lapsen äiti on noin itsekäs ihminen, mutta eipä ajatellut lapsen etua ja hyviin väleihin pyrkimistä isäkään. Nämä asiat ja erimielisyydet pitäisi pystyä puhumaan keskenään, niin kuin aikuiset ihmiset.
Niin, toivottavasti paha saa palkkansa, eli tässä tapauksessa te molemmat. Valitettavasti vaan pelkään, että teidän lapsellisuutenne kostautuu vain teidän yhteiselle viattomalla lapsellenne.
Minun mielestäni ns. normisairaus (flunssa) ei ole este tapaamiselle. Etävanhempi on yhtä tuttu ja turvallinen hoitaja kuin lähivanhempikin. Ja näin etävanhempikin pääsee elämään sitä lapsiperheen ns. normaalia arkea johon kuuluu lapsen sairastaminen ym.
vielä lisäisin tuohon tekstiin että kyseessä lapsi-isäsuhde jossa lapsi ollut isänsä kanssa vain satunnaisia hetkiä koko elämänsä aikana isän omasta halusta eli haluamattomuudesta.
Normaalia lapsi-isäsuhdetta ei siis ole syntynyt ja poika näin ollen käyttäytyy isänsä seurassa vieraskoreasti. Ei esim uskalla kakata hänen luonaan.
Ja lapsella oli paha vatsatauti, housut vaihdettiin monta kertaa päivässä ja lapsi valitti mahakipua. Oksensikin aluksi.
En voisi itse kuvitellakaan olevani ns. vieraassa paikassa vähän jännittäen jos olisi kyseinen tauti.
Toki jos vähän on räkänokkainen niin eihän silloin pidä jättää tapaamista väliin. MUtta mielestäni tämmöinen tauti sairastetaan tutussa ympäristössä eikä siinä ole viisasta mitään ls- ilmoituksia tehdä kiusatakseen toista.
miksei kaikilla mene järki kaaliin??
Enpä minäkään tuossa tilanteessa uskoisi olevan lapsen parasta siirtyä sairastamaan minnekään muualle. Pienessä flunssassa kyllä, mutta muuten olen sitä mieltä, että olisi paras sairastaa siellä, missä on sen aloittanut, oli sitten isällä tai äidillä. Tietysti isän ja lapsen kuuluisi saada korvaava viikonloppu lähitulevaisuudessa, ettei tämä tapaaminen vain jää välistä sen sairastamisen takia.
Tuskinpa lastensuojelun kanssa tuosta mitään ongelmia tulee. Sitten voi tulla, jos lapsi on aina sairaana tapaamisaikaan, mutta ymmärsin, että tämä oli ensimmäinen kerta, eli poikkeustapaus.
Jos tilanne on tuo mitä nyt kerrot, on tilanne tietysti hieman eri. Kovassa mahataudissa ei tietenkään kannata vierailulle mennä. Tosin kerroit aluksi että on sairastanut useita päiviä ja nyt aluksi oksentanut... Siis miten se nyt tarkasti menikään...
Oletko ajatellut koskaan että jännittäminen saattaisi johtua omasta suhtautumisesta etän ja lapsen tapaamiseen? Lapsi aistii hyvin nopeasti jos vanhemmilla on jotain kinaa tai jännitteitä välillään.
Vaan mitä noihin vatsatauteihin Tulee, aiemmin oma ex haki lapsen puoleltani luokseen sairastamaan vaikka lapsella oli kova mahatauti puhjennut luonani. Yritin kyllä ehdottaa että lapsi voisi sairastaa minunkin luona ettei tarvitsisi yksin päiviä kipeänä olla, vaan eipä liene yllätys, ettei moinen lähiäidille käynyt.
Olisit heti määritellyt kuinka "sairas" lapsi oli kyseessä.
Nyt jää sellainen kuva, että tuo "sairaus" paheni kun et heti kertonut tarkemmin sairaudesta?
kerran oli paha angiina lapsella ja äiree ilmoitti kolme päivää ennen tapaamista ettei lapsi tule...no näinpähän vaan kun lapsi oli äireensä kanssa ajelulla päivää ennen tapaamispäivää mutta tapaamiseen ei voinut tulla kun oli niin kova angiina ettei lasta voi ulos tuoda...