Hei,
onko Teidän mielestänne hindulaisuus monistinen vai dualistinen maailmankatsomus? Minusta näyttää kuin siinä olisi vähän aineksia molemmista...
(Vai onko sitten vielä jokin muu vaihtoehto filosofian perustaksi, jota vastakohtaisuuksiin kahliutunut mieleni ei tässä nyt vain osaa hahmottaa..?) :)
onko Teidän mielestänne hindulaisuus monistinen vai dualistinen maailmankatsomus? Minusta näyttää kuin siinä olisi vähän aineksia molemmista...
(Vai onko sitten vielä jokin muu vaihtoehto filosofian perustaksi, jota vastakohtaisuuksiin kahliutunut mieleni ei tässä nyt vain osaa hahmottaa..?) :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärtääkseni hindujen mukaan perimmäinen totuus on absoluuttinen ykseys. Tämän oivaltaminen on yhtä kuin mosha, eli sen ymmärtäminen että yksilöllinen sielu atma on yhtä kuin maailmansielu brahma.
Lukemattomat jumalat edustavat maailmankaikkeuden aspekteja. Bhakti-jooga eli palvonnan tie lienee monille maallikoille helpoin tapa lähestyä jumalaa, ja jokainen palvoo perinteensä mukaista tai helpoiten lähestyttävää jumalaa.
Jos lähdetään siitä, että hindulaisuus on panteistinen uskonto. Sulkeeko tämä sitten pois monistisen tai dualistisen maailmankäsityksen? Siinä kysymys, monismi ja panteismi sopivat hyvin kuvaamaan samaa käsitystä mutta dualismi ei olisi ensimmäinen termi jolla kuvaisin hindulaisuutta. Mielestäni hindulaisuudessa ei erotella hengen ja aineen maailmaa, vaan ne muodostavat kokonaisuuden. Äänestän siis: monistinen
Sri Caytanyan filosofia, jota itsekin seuraan on samanaikainen ykseys ja erillisyys. Olemme samanaikaisesti yhtä Jumalan kanssa, koska olemme Jumalan pienen pieniä osasia. Kuitenkin säilytämme ikuisesti oman yksilöllisen henkisen identiteettimme. Bhagavad-gitan mukaan sielu ja Jumala ovat kummatkin ikuisia. Ne ovat laadullisesti samanlaisia, mutta määrällisesti Jumala on paljon suurempi. Sielun luontainen asema on palvella Jumalaa, mutta jos hän tahtoo itse olla Jumala, silloin hän siirtyy aineelliseen maailmaan. Alkuperäisessä olotilassaan sielu on ikuinen, sekä täynnä yliaistillista tietoa ja autuutta.
Persoonattoman Brahmanin oivaltaminen tarkoittaa Jumalan ikuisuuden oivaltamista. Paramatman eli ylisielun oivaltanut joogi taas on askeleen pidemmällä. Hän on ikuisuuden lisäksi oivaltanut täydellisen tiedon. Kaikkein korkein on kuitenkin sellainen joogi, joka on oivaltanut Jumalan persoonallisen alkuperäisen hahmon. Hän on saavuttanut ikuisuus, tieto ja autuus oivalluksen. Hän nauttii jatkuvasti rajattomasta autuudesta, mikä on miljardeja kertoja suurempaa kuin mikään muu nautinto. Sen takia hän menisi mieluummin helvettiin, kuin sulautuisi Jumalaan. Jos hän sulautuisi Jumalaan hän ei voisi enää palvella Jumalaa, eikä kokisi tästä palvelusta saatavaa yliaistillista autuutta.
http://www.asitis.com
filosofia ei ole sinällään mitään uutta historiassa, jos vaikkapa tutkit jakamattoman kirkon historiaa ja opetuksia löydät mainitsemasi simultaanin ykseyden ja erillisyyden ajatuksen,tosin täydellisempänä.
Kristinusko ja tiibetin budhalaisuus ehkä parhaiten kuvailevat tuota perimmäistä totuutta:
"Ei yksi,ei moni,ei kumpaakaan ja ei ei-kumpaakaan"
Erotuksena kristillisyyteen joka on vaiishnavismin tavoin teistinen tai paremminkin panenteistinen,huom.ei siis panteistinen, on budhalaisuus ainakin tiibettiläisissä suuntauksissa päätynyt seuraavaan päätelmään, tuomitessaan neljä filosofista oppia eli nihilismin,eternalismin,monismin ja dualismin.
liittenä erään tälläisen koulukunnan opetuksista lainaus englantia taitaville:
Here we can see her four phurbas, the three-sided ‘daggers of emptiness’ that stab in one stroke the root of attraction, aversion, and indifference, which are the three distorted dualistic tendencies that are the engine of samsara. The phurbas each point in one of the cardinal directions, and each takes aim at one of the ‘Four Denials’ or ‘Four Philosophical Extremes,’ which are denied by Buddhism as complete descriptions of existence.
In her right hand, a coral phurba points toward the right, and destroys the philosophical extreme of eternalism, which maintains that all circumstance unfolds according to an unchangeable plan or design. Eternalism is thus a distorted view in which form reigns supreme, denying the emptiness of the possibility of change or chance.
In her left hand, a conch shell phurba points to the left and destroys nihilism, which distorts non-dual reality by maintaining that all actions are empty of meaningful value.
In her sash, a meteorite iron phurba points up to the zenith; it destroys monism, which distorts non-duality by asserting that ‘everything is one’ in denial of apparent distinctions and compassionate connections.
Also in her sash, pointing down to the nadir, a human bone phurba destroys dualism, which denies non-duality by declaring that emptiness and form are divided.
"...jos vaikkapa tutkit jakamattoman kirkon historiaa ja opetuksia löydät mainitsemasi simultaanin ykseyden ja erillisyyden ajatuksen,tosin täydellisempänä. "
Olisi kiva nähdä lähde. Itse tutkin kristittyjen teologiaa varsin ahkerasti aikoinani, mutta mitään selkeätä ykseyden ja erillisyyden ajatusta en sieltä löytänyt. Vaishnavismi sen sijaan selitti koko asian todella selkeästi ja kokonaisvaltaisesti.
Tuossa budhalaisessa tekstissä sen sijaan kerrotaan lähinnä vain mitkä eri filosofiat eri phurbat tuhoavat, mutta siinä ei kerrota mikä noissa filosofian suunnissa on vikana. Siinä ei myöskään tarjota mitään muuta tilalle.
kuka voi uskoa tuollaiseen? teidän uskonne on täysin vailla pohjaa. säälin teitä mutta tekin vooitte onneksi vielä pelastua silla JEESUS ON HERRA, ja hän kantaa koko maailman synnit. lukekaa raamattua ja pelastukaa!!!
taitaapi olla enemmän filologinen ongelma kuin mitään muuta.
jos ajattelee että musiikista kovasti pitävä ihminen kuuntelee jotain upeaa teosta, niin siinähän uppoaa täysin itse siihen musiikkiin: se musiikki täyttää ihmisen kokonaan; ihminen on sille antautunut täysin ehdoitta ja kokee paljon.
Tällöinhän kieltämättä ihminen unohtaa itsensäkin eikä mielessäkään liiku mitään, kun musiikki täyttää koko sisimmän ja ajatuksetkin vaikenevat täysin toisarvoisina.
On siis osuvaa sanoa, että aika pitkälle ihimnen on tullut yhdeksi sen musiikin kanssa jota niin antaumuksellisesti kuuntelee. Energeettisestikkin ajatellen kappaleen henki ja ihmisen oma sisin(henki) ovat sulautuneet yhteen.
Saman voi kokea vaikka hyvin läheisen ihmisen kanssa -sielut ovat sisäkkäin vaikkapa halatessa.
Mutta tästä tilastahan tullaan pois, jolloin sulautuminen katkeaa, tai jatkuu paljon vähäisemmässä määrin siten, että musiikkikappale soi mielessä aina välillä.
Ja täytyykin tulla pois, jotta ihmisen oma identiteetti palautuu.
Mutta toisinaan on tietysti upeaa sulautua täysin yhdeksi jonkin ulkopuolisen objektin kanssa, mutta kiusaushan se on, jos haluaa esim. rakastetun kanssa kokea sitä sulautumista koko ajan; se synnyttää sitten riippuvuutta ja paljon muuta ikävää, kun oma identiteetti ei enää olekaan oikein toiminnassa ja ihminen taantuu.
onko Teidän mielestänne hindulaisuus monistinen vai dualistinen maailmankatsomus?
--------------
Parhaiten tunnen Bhaktivedantan "hindulaisuutta".tai krishnalaisuutta.
Hän toteaa mielestäni ihan oikein, että henki on se alkuperäinen; että ainekkin on pohjimmiltan henkeä, mutta että aine on eri energioiden vaikutuksesta saanut tosiaan sellaisen luonteen, että se aisteillemme vaikuttaa hyvin todelliselta.
Eli aine on hengen väliaikainen muoto, joten kaikki on pohjimmiltaan henkeä eikä mikään jää hengen ulkopuolelle -ts. mikään ei ole hengestä erotettavissa tai että millään ei ole olemassaoloa hengestä riippumatta tai henkeä ilman.
Eli siinä mielessä monistinen katsomus on muutenkin oikeansuuntainen, oli uskonto mitä tahansa.