Mitä mieltä ootte tästä vanhasta(ihanasta) tavasta, että sulho käy kysymässä tyttären vanhemmilta lupaa naida tytär... =)
Musta kunnon herrasmies noudattaa tätä vanhaa mahtavaa perinnettä... =)
Harvemmin on vanhemmat kieltäny, mutta ymmärrän, että jos suhteet tulevaan appilaan eivät oo kunnossa (toivottavasti on...) tämän välimuodon varmaan haluaa sulho jättää pois...
Mutta perinteet kunniaan, vai?
Kyllä minä haluan ainakin, että jos on joskus se sulho nii hää käy kysyy isukilta "kättäni"... =)
Musta kunnon herrasmies noudattaa tätä vanhaa mahtavaa perinnettä... =)
Harvemmin on vanhemmat kieltäny, mutta ymmärrän, että jos suhteet tulevaan appilaan eivät oo kunnossa (toivottavasti on...) tämän välimuodon varmaan haluaa sulho jättää pois...
Mutta perinteet kunniaan, vai?
Kyllä minä haluan ainakin, että jos on joskus se sulho nii hää käy kysyy isukilta "kättäni"... =)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minun mielestäni tuo naisen isältä kysyminen taas on jäänne niiltä ajoilta, kun aikuisella naisella tuli aina olla holhooja. Eli MIES, joka päättää naisen puolesta kun tämä ei heikkona naisihmisenä itse siihen pysty. Ensin tämä oli isä, sitten aviomies, joskus jopa pikkuveli jos muut miespuoleiset sukulaiset olivat kuolleet.
Eli kosinnassa kysyttäessä morsiamen isältä lupaa naida nainen, vaihdettiin siis naisen omistajaa.
Mielestäni tuo tapa on vähintäänkin ällö, enkä ikimaailmassa ottaisi itselleni aviomiestä joka pyytää omistussuhteen vaihdosta isältäni.
Olen samaa mieltä Katya.n kanssa. Onneksi oma sulho on niin tyyliseni, ettei moisesta ollut pelkoakaan.
kuin edellinen kirjoittaja, että täysin hölmö jäänne jostakin kivikaudelta.
Itse olen asunut jo 8 vuotta itsenäisesti ja poissa vanhempien kotoa, josta nyt 2 vuotta yhdessä avomieheni kanssa. Olen tähänkin asti tehnyt kaikki päätökseni itsenäisesti, joten en todellakaan tarvitse vanhempieni lupaa mennä naimisiinkaan. Tein jo hyvissä ajoin myös miehelleni selväksi, että olisin todella loukkaantunut jos hän kävisi pyytämässä ns. lupaa isältäni.
Samaa mieltä olen myös siitä tavasta, missä morsiamen isä "luovuttaa" tyttärensä alttarilla, eli siirtää oman omaisuutensa uuden miehen omaisuudeksi. No thänks!
Mutta tämä siis minun mielipiteeni, kukin taaplaa tyylillään.
Vaikutat hömppäihmiseltä. Siis rasittavalta luonteelta.
Valitsin isäni kaltaisen miehen vahingossa. Edellinen poikaystäväni oli isäni mielestä täysi tumpelo hänen arvostamissaan asioissa. Nykyinen avomieheni tulee hyvin toimeen isäni kanssa ja heillä on paljon yhteistä keskusteltavaa. Uskon sen vaikuttaneen myös omaan päätökseeni.
En usko kyselyihin ja mielestäni on miestä alentavaa pakottaa hänet nöyristelemään appiukolleen! Tärkeintä on että osapuolet hyväksyvät toisensa kuten anoppi minut.
Tapa on mielestäni halventava.. mutta kukin tyylillään! Jos olet kovasti ns.Isin tyttö voi tuo kysely olla paikallaan. Se ainakin selvittää että olette sen jälkeen miehesi kanssa yhtä ja irrottaudut isästäsi niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tsemppiä!
anoppilasta niin sitten ei enää kyllä kysellä morsiammelta, niinhän se tapa ennenvanhaa oli. Yleensä tapana oli vielä vaihtaa morsian johonkin hyödykkeeseen esim. kossupulloon tms. Eli jos tuollaisesta tavasta tykkää ettei itsellä ole päätäntä valtaa kenen kanssa naitetaan, niin siitä sitten vain.
joskaan ei välttämätön. Mä en edes tiennyt, että tuleva mieheni oli pyytänyt tyttäremme ristiäisissä isältäni lupaa.. Mutta olin siitä kuullessani kyllä iloisesti yllättynyt ja isäni huokui oikein tyytyväisyyttään, että kun on niin hyvätapainen mies:)
Vanhoja tapoja voi minun mielestäni vallan mainiosti käyttää tänäpäivänäkin.
Appiukkovainaa meni liki sanattomaksi, kun tyttären kättä pyysin Juhannuksena halkoliiterissä. Pienessä maistissa vieläpä.
Jälkeenpäin kuulin, että oli appi arvostanut tekoni todella korkealle.
Tämäkin asia tosin riippuu todella paljon minkä tyypisistä ihmisistä on kyse...
Kaverini kertoi juuri, että kun he kutsuivat tytön vanhemmat kihlajaislounaalle, niin sulhanen ojensi appiukolle konjakkipullon ja kysyi, "Kun olet niin laatutietoinen mies, niin kelpaisikos tällainen vaihdossa tyttärestäsi?"
Appi oli mennyt ihan sanattomaksi ja sanonut lopulta, että "Valitusoikeus on, muttei palautusoikeutta!"
Itse pidän perinteitä sen verran kunniassa, että tapa on hieno, vaikka se joistain saattaa tuntua tytön ostamiselta... Tietysti jos vanhempien tietää olevan huumori-ihmisiä, niin kukaan ei sitä varmaan ota loukkauksena.
Vielä omien vanhempieni (55v.)nuoruudessa tapa oli käytössä ja koska he tietysti pitävät oman aikansa tapoja hyvinä, niin miksei! ;) Kohteliastahan se on kysyä! Ja morsian varmasti pitää myös!
isälläni oli aina tapana sanoa, että tyttäriä ei viedä ulos, ennen kun taloon on tuotu viskipullo. lähes kaikki pitkäaikaisemmat poikaystäväni (2) ja sisareni poikaystävät (3) noudattivat tätä kehoitusta kiltisti (ja yleensä sitten kävikin niin, että pullo tyhjennettiin porukalla).
nykyinen mieheni ei koskaan saanut aikaiseksi viskiä tuoda (kossupullon kyllä kerran, mutta se ei kuulemma auttanut asiaa :-)), mutta, kun meidät tyttäremme ristiäisvieraille yllätyksenä vihittin ennen kastejuhlaa ojensi mieheni isälleni tuon viskipullon ja äidilleni hopeaesineen ja pyysi kättäni vanhemmiltani (ja näin ollen siis kirjaimellisesti osti minut vanhemmiltani, kuten joku jo tapaa morkkasi).
tämä siis tapahtui minun tietteni, mutta mieheni ehdotuksesta ja oli sekä minun, että vanhempieni mielestä kaunis versio vanhasta tavasta. vanhempani olivat kovasti liikuttuneita ja myös kehuivat miestäni hyvistä tavoista.
näin, vaikka jo selvästi oli irtautunut lapsuudenkodistani, kun oli vanhemmilleni jo lapsenlapsenkin antanut, mutta joitakin perinteitä on mielestäni mukava kunnioittaa, ei kaikkea vanhaa aina tarvitse heittää romukoppaan.
Eikös koko häät ole vanhoja perinteitä ja tapoja? Kaikki melkein on perinnettä, puvut,tavat, eleet jne... Eikös koko asiassa ole kyse nimen omaan PERINTEISTÄ. Muutenhan pelkkä ilmoitus maistraatissa riittää jos pelkkä lainvoimaisuus on siis syy mennä naimisiin. Siis siksi kysynkin, että mitä pahaa on sitten yhdessä tavassa mutta ei muissa?? Jokainenhan voi valita mitä perinteitä häissään haluaa noudattaa ja ei siinä minusta ole mitään pahaa, mutta jonkin vanhat tavan haukkuminen suohon...
Ja tuskin se morsiammen isä kieltävää vastausta antaakaan vaan leikkii perinteissä mukana...
Aika harva käytössä oleva tapa esineellistää ja alistaa naista niin paljon kuin naimisluvan pyytäminen naisen isältä. Törkeintä minusta on tarjota viinapulloa ikään kuin maksuksi. Lähi-idän maissa tarjotaan sentään reilusti karjaa maksuksi tyttärestä. Meillä menee halvalla, kun viinapullo riittää.
Kuulostaa ihan venakko meiningiltä. Mä kyllä vetäisin herneet nenään jos isä vaihtaisi mut viinapulloon. No thänks!
sulhaseni kävi kysymässä (siis ilmoittamassa)kihloistamme minun kotonani mikä oli vanhempien milestä ihana tapa :) äiti itki ja isi tuumas jotta 'olihan tuo jo aikakin' ;) oltiin oltu yhdes tällöin kuusi vuotta, teinirakkaushan on se kestävin ;) meillä ainakin :)
Itse kannatan sääntöä, että jokainen tavallaan. Minusta tuo käden pyytäminen on aina ollut kaunis tapa, enkä osaa miettiä sitä minään kauppana. Lähinnä hyvänä tapana ja kunnianosoituksena tyttären vanhempia kohtaan. Meillä ei kuitenkaan tätä tapahtunut. Vaikka olenkin läheinen vanhempieni kanssa ja suht nuori niin tuleva mieheni ei kättäni pyytäänyt. Olemme seurustelleet jo viivi vuotta ja asuneet yhdessä jo pidemmän aikaa niin se olisi tuntunut hieman hullulta. Siis luvan pyytäminen. Sen sijaan teimme niin, että ensimmäisenä ilmoitimme kihlauksestamme isälleni, jolle tuleva mieheni soitti. Ilmeisen tyytyväisiä ovat tähän kaikki olleet. Myös sulhaseni vanhemmat olivat ylpeitä pojastaan, kuten minäkin.
hei..
eli olimme rakkaani kanssa jutelleet jo jonkin aikaa kihloista ja se tuntui molemmista hyvältä idealta, koska rakastamme toisiamme ja olemme päättäneet olla aina yhdessä.
ja nyt viime lauantaina (ainoa vapaapäiväni) lähdimme ajamaan n.400km kultani vanhempien luokse heidän mökilleen. ja siellä minä kysyin ensin isältä kahden kesken lupaa kosintaan ja sitten vielä äidiltäkin kun hän tuli luoksemme. ja arvatkaa mitä kävi???
jee just niin eli sain luvan ja kysyntäni teki erittäin suuren vaikutuksen tulevaan anoppiini ja appi-ukkoon.
ja nyt eilen kävin ostamassa kihlasormukset ja kohta on h-hetki käsillä.
eilen oli ihana tunne kun kävin kokeilemassa sormuksia ja ostin sieltä molemmille sormukset. ja nyt vaan odotan tätä h-hetkeä.
hyvää kesänjatkoa kaikille
terveisin: onnellinen ja rakastunut
jos joku vielä tässä maassa kokee, että nainen mitenkään edes VOISI olla kauppatavaraa tms. niin on ehkä omassa päässä vähän miettittävää. mielestäni tässä hauskassa eleessä ei ole mitään noin ryppyotsaista tai vakavaa. mieheni osti konjakkia isälleni ja kukkia äidilleni ja kävi a(no)ppilassa. konjakki oli mieluinen yllätys, isäni vitsaili, että "tästä hän kyllä antaisi kaikki tyttärensä ja koirankin kaupan päälle!" - ja jos joku tuon tosissaan ottaa, niin voihan hyvät hyssykät. kaikille jäi hauskat muistot tästä tapahtumasta, häiden odottaminen ja järjestely saivat kivan alkupotkun, mies ja isä bondasivat jollain tasolla, äiti sai tihrustaa vähän, eikä kihlailmoitus tullut tekstarina tai puhelinsoittona vaan kasvotusten.
kaikki osapuolet (miehestään ylpeä morsian mukaanlukien) ovat jälkikäteen fiilistelleet ja muistelleet tätä tapahtumaa hymy suupielissä. sen verran kuitenkin itseäni arvostan naisena ja ihmisenä, etten tällaisesta leikkimielisestä perinteestä ole moksiskaan. en edes ajatellut sitä minään omistusoikeuden vaihtona tms. vaan lupsakkana tapana isän ja miehen vähän tutustua - olivat sitten koko illan istuneet ja jutelleet. ja jos minä nyt tämän perusteella olen hössöttäjä, niin olkoon niin. mielummin hassu kuin kaikkea periaatteesta kritisoiva kurttuotsa.