Olen aina ollut hyvin lihava(BMI 30). Pari vuotta sitten löysin ihanan ystävän, joka myöskin on lihava. Jos sillä on jotain merkitystä, niin hän on selvästi minua suurempi. Pitkään meillä meni oikein hyvin. Juttumme sopivat hyvin yhteen. Kunnes minä otin oman painoni ensimmäisen kerran esille. Ihme kyllä olin tuolloin vielä omituisen myönteinen itseäni kohtaan. Taisinpa sanoa jotain, että näytän mielestäni hyvältä näistä kiloistani huolimatta. Tuosta hetkestä lähtien tämä kaverini on melko usein ilkeästi vihjaillut painostani. Omasta painostaan hän ei ole koskaan puhunut sanallakaan. Jos minä mietin laihdutuskuurille alkamista, niin hän sanoo aina jotain:"Sitä sinä tosiaan tarvitset." Hän myöskin tuntuu säälivän kevyempää ruokavaliota. Ravintolassa hän mainitsee tämän ääneen: Heh, onpa naurettava annos sinulla. No tuollaista se on kun on syönyt itsensä tuohon kuntoon.
Minulla ei vielä ole ollut sydäntä sanoa tälle kaverilleni HÄNEN painostaan, joka on myöskin todella paljon sillä niin on minunkin painoni. En ymmärrä miten hän kehtaa ilkeillä minulle painosta, kun kerran olemme samassa veneessä eikä hän ole minua ainakaan laihempi. Voiko hän todella olla tajuamatta omaa painoaan? Ilman tätä kiloasiaa voisin sanoa meitä jopa parhaiksi ystäviksi.
Minulla ei vielä ole ollut sydäntä sanoa tälle kaverilleni HÄNEN painostaan, joka on myöskin todella paljon sillä niin on minunkin painoni. En ymmärrä miten hän kehtaa ilkeillä minulle painosta, kun kerran olemme samassa veneessä eikä hän ole minua ainakaan laihempi. Voiko hän todella olla tajuamatta omaa painoaan? Ilman tätä kiloasiaa voisin sanoa meitä jopa parhaiksi ystäviksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On todellakin ihan mahdollista, että ystäväsi on "sokea" omalle ylipainolleen ja juuri siksi huomauttelee sinun painostasi, kun ei kestä nähdä omaansa. Se on yleisempää kuin luulisikaan. Psykologiassa ilmiötä kutsutaan projektioksi.
Kun olet teistä kahdesta hoikempi, voithan aina vastata loukkaaviin huomautuksiin samalla mitalla, vaikka ironisesti. (Esim. repliikkiin "Sitä sinä tosiaan tarvitset" en itse voisi olla letkauttamatta jotain sellaista kuin "Mutta onneksi sinä et!") Tosin ystäväsi voi pahoittaa mielensä siitä. Voit myös nostaa kissan pöydälle jossain sopivassa tilanteessa ja kertoa ystävällisesti ja rauhallisesti, että hänen huomautuksensa loukkaavat sinua ja että toivot, että hän itsekin ylipainoisena ymmärtäisi, ettei sellaisia huomautuksia ole mukava kuulla.
Vain sinä itse voit päättää, kuinka tärkeä tämä painoasia on ja mikä on sen merkitys ystävyydellenne. Ehkä se on se viimeinen pisara, joka rikkoo välinne. Tai ehkä ystäväsi on kuitenkin muuten ihana ihminen ja voit sietää tämän pienen "virheen" hänessä?
Muuten, miksi sanot olevasi "hyvin lihava"? Painoindeksisi on juuri lievän ja huomattavan ylipainon rajalla. Oma painoindeksini on laskenut vajaassa vuodessa 43 > 33 enkä ajattele enää olevani hyvin lihava, vaikka pudotettavaa vielä tietysti onkin.
Kai se on ihmisten huomautteluista syntynyt tuo "hyvin lihava"-käsite. Yleensäkkin epäilen aina ensin itseäni. Mm. pitkään tuon ystäväni ensimmäisen kommentin jälkeen mietin pidänkö minä itseäni hoikempana kuin olen ja näen ystäväni taas lihavampana kuin hän on, eli mietin onko tilanne siis aivan päinvastainen kuin se on. Oikeastaan vasta vaatekoot toivat minulle tämän varmuuden. Hänen vaatekokonsa on kaksi kokoa minua suurempi. En mitenkään iloitse siitä että ystäväni on minua lihavampi. Se vain kun hän kumminkin on samaa kokoluokkaa, niin helpottaa jollakin kierolla tavalla noita hänen loukkauksiaan. Ne eivät tunnu lainkaan yhtä pahoilta kuin jonkun normaalipainoisen suusta. Olen vain ajatellut että autuas on tietämätön. Enkä suoraan sanoen keksi mitä haittaa siitä on jos ei tiedosta ylipainoaan? Ainakin kaverini on säästynyt paljolta laihdutusahdistukselta mitä hän aina näkee minun kärsivän.
Silti pelkään joku kerta räjähtäväni kuuneltuani tarpeeksi tätä nälvimistä. Ja voi miten hän voisikaan loukkaantua jos ihan kunnolla ripittäytyisin siitä miten hän on kai kulkenut aina pussi päässä peilien ohi ja luullut olevan paljonkin minua hoikempi. Varmasti silloin tulisi paljonkin sellaista tekstiä, joka ei todellakaan kuulosta ystävän puheelta. Ehkä siis olisi parempi yrittää ennen tuota ottaa asia jotenkin harkitusti käsittelyyn. Tosin vaikea asiasta on puhua jos kaverini suhtautuminen todennäköisesti on sellainen, ettei hänellä ole mitään ongelmaa, saati ylipainoa.
se onkin vain puhdasta ironiaa.
ystävälläsi on huono itsetunto, ja hän luuli jakaneensa kanssasi sen tunteen. Sillä sekunnilla kun ilmaisit viihtyväsi kiloissasi, hän ymmärsi että on sinua tukevampi ja "huonommassa asemassa". Nyt hän yrittää käännyttää sinut takaisin nälvimisellä.
Ehkä voisitte aloittaa yhdessä dieetin tai liikuntaharrastuksen ja nostattaa sitä kautta hänenkin itsetuntoaan.
minäkin luulen, että ystävälläsi on itsellään huono itsetunto, eikä hän viihdy kiloissaan. siksi hän ei tavallaan hyväksy, tai ainakaan pidä siitä, että sinä kerrot olevasi sinut painosi kanssa.
voin jollain oudolla tavalla samaistua tilanteeseen, sillä olen painoindeksiltäni normaalipainoinen, mutta en viihdy lainkaan kehossani. Kun olen kuullut lievästi ylipainoisten ystävieni olevan tyytyväisiä ulkonäköönsä olen tuntenut itseni heitä huonommaksi. vaikea selittää, eikä tilanne tietenkään ole sama, mutta jos ei hyväksy itseään lainkaan, voi silloin olla vaikea kuulla toisen olevan itseensä täysin tyytyväinen. on kuitenkin täysin väärin alkaa nälvimään toista siitä ja yrittää tavallaan palauttaa toinen samalle kurjuuden tasolle, millä itse on.