Onko koskaan mahdollista? Mietin vain, että usein ihmiset ajattelevat sovinnon olevan tie johonkin parempaan ja että vasta sovinnon kautta kykenee kehittymään ihmisenä. Vanhat riidathan saattavat vaivata vuosikausia ja joskushan on puhdistavaa, että ne sovitaan. Voi mennä eteenpäin. Mutta entä narsistin kanssa? Eikö siinä käy niin, että kun vastaa tämän sovintopyyntöön, niin on pian taas siinä samassa pisteessä kuin oli joskus silloin ennenkin?
Voiko sovintoa koskaan tehdä narsistin kanssa? Olen tilanteessa, jossa eräs vanha ystävä haluaisi sopia menneitä asioita, aukoa solmukohtia, mutta itse mietin, että onko järkeä? Hän harjoitti harrastusporukassamme kiusaamista aikoinaan ja minä olin yksi uhreista, hän mitätöi minun taitojani silloin, mustamaalasi muille minua. Jossakin vaiheessa minut heitettiin porukasta ulos tämän henkilön toimesta kun oli tarpeeksi kiusattu. Nyt hän sitten kirjoitti sähköpostin, jossa sanoi, että eiköhän unohdeta vanhat kaunat ja puhutaan asiat halki. Että vikaa löytyy molemmista ja olen tervetullut tähän harrasteporukkaan takaisin. Olen samaa mieltä, että vikaa oli minussakin. Mitä ihmettä suostuin kynnysmatoksi. Mutta en ole silti varma, ovatko henkilön motiivit vilpittömiä. Häneen sopii todella moni narsisteihin liitetty piirre.
Meneekö se kuitenkin niin, että jos suostun hänen sovintopyyntöönsä, juttelemme asiat halki, niin löydän itseni samasta vanhasta suosta kuin joskus? Kannattaako sovintopyyntöön vastata?
Voiko sovintoa koskaan tehdä narsistin kanssa? Olen tilanteessa, jossa eräs vanha ystävä haluaisi sopia menneitä asioita, aukoa solmukohtia, mutta itse mietin, että onko järkeä? Hän harjoitti harrastusporukassamme kiusaamista aikoinaan ja minä olin yksi uhreista, hän mitätöi minun taitojani silloin, mustamaalasi muille minua. Jossakin vaiheessa minut heitettiin porukasta ulos tämän henkilön toimesta kun oli tarpeeksi kiusattu. Nyt hän sitten kirjoitti sähköpostin, jossa sanoi, että eiköhän unohdeta vanhat kaunat ja puhutaan asiat halki. Että vikaa löytyy molemmista ja olen tervetullut tähän harrasteporukkaan takaisin. Olen samaa mieltä, että vikaa oli minussakin. Mitä ihmettä suostuin kynnysmatoksi. Mutta en ole silti varma, ovatko henkilön motiivit vilpittömiä. Häneen sopii todella moni narsisteihin liitetty piirre.
Meneekö se kuitenkin niin, että jos suostun hänen sovintopyyntöönsä, juttelemme asiat halki, niin löydän itseni samasta vanhasta suosta kuin joskus? Kannattaako sovintopyyntöön vastata?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei onnistu.
Olen itsekin tehnyt tälläkin palstalla "sovintoja" narsistien kanssa ja arvaapas moniko on onnistunut? Aivan oikein, ei yksikään.
Sinun tapauksessasi: mieti tekeekö hän sovinnon vain, jotta pääsisi uudelleen kiusaamaan - ja erityisesti mieti, onko se sitä, mitä sinä haluat.
miettinyt kestääkö pää uutta pyöritystä. Nyt ajattelen, että kestää, mutta mitä jos joudun samaan jamaan kuin viimeksi. Kesti kauan ennen kuin jotenkin selvisin. Ajattelen, että olen kypsempi, että me kaikki olemme. Mutta ei se taida mennä niin. Mahdollisesti aluksi käytös olisi korrektia kunnes homma karkaisi taas käsistä ja olisin taas se syntipukki ja sylkykuppi.
Jotenkin ajattelen sen niin, että jos yrittäisimme sopia ja homma menisi taas narsistin pyörityksessä olemiseen, niin sitten ainakin tietäisin, ettei syy koskaan ollut minun. mutta kannattaako oma pää laittaa vaakalaudalle..?
Uskotko Kurimus, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni miten ihmiseen suhtaudut ja miten he sinuun suhtautuvat. Jos et pääse epäilyistäsi, riittämättömyydentunteestasi ja jatkuvasta itsekontrollistasi, et uskalla heittäytyä elämään vapaana vaan tarvitset jatkuvasti suojakilven suojaamaan heikkoa minuuttasi. Koet muut uhkana. Otat kaiken liian vakavasti, etenkin itseesi suhtaudut aivan liian vakavasti.
Usko pois minä en ole naristi, enkä koe sinua uhkana, en myöskään ole sovinnon tarpeessa. En ole pahansuopa tai ilkeä, mutta pikku pilkallisuutta minusta löytyy...Pikku MYY. ;)
Narsistin kanssa ei kannata tehdä sovinto sillä eihän hän edes ymmärrä mitä, ketä ja miten on loukannut. Narsisti ei tee sovintoa hän leikkii kuin kissa hiiren kanssa, päästää menemään mutta vain pienen välimatkan päähän, jotta voi iskeä kyntensä taas uudestaan ja uudestaan..
Olet tärkeä
Minä annan sinulle anteeksi ymmärtämättömyytesi ja kaikki ne erehdykset, joita minua arvioidessasi koko ajan teet.....
Muttei sovussa...jaa noh, ehkä sitten, jos suostuisin kynnysmatoksi....mutta kun en suostu.
Tuskin kannattaa luottaa patologisen valehtelijan sanaan....Jos minulta kysyt kannattaako, niin ehdottomasti ei kannata....mutta sinähän sen päätöksen teet...tee se kuitenkin omista syistäsi.
Hyvä, nyt voin jättä hyvästit sinulle ja tälle palstalle, kun asiat on ok..
en palaa tänne enää, joten pysykää sulassa sovussa,...itsenne kanssa :D
Heippa, ja hyvää kevättä.
Miten tää voi olla mahdollista yksi sanoo lähtevänsä ja kaikki katosivat?
Vedä hiukka henkeä ja sitten takaisin. Olen kirjoittanut hellän luopumisen taidon tärkeydestä, mutta ettäkö luovuttaisimme sinut maailman turuille...ei hemmetti =)
Kaikkea hyvää sulle!
Eipä tuohon osaa muuta sanoa kuin itsepä sen parhaiten tiedät, kuuntele itseäsi.
Ei kannata edes yrittää, hän vedättää ja kierrättää exiään.
http://narsismia.wordpress.com/2007/05/02/puhumalla-asiat-eivat-selvia/
antoi ajatuksia, mitä kannattaa tilanteessa tehdä. Viisainta olisi kai jättää yhteydenottopyynnöt omaan arvoonsa.
Kiität ja kieltäydyt kohteliaasti, mutta ehdottoman varmasti kaikista keskusteluista. Tuo tietenkin sillä edellytyksellä, että olet täysin varma narsismista.
Joskus kyllä ystävyksetkin riitaantuvat verisesti keskenään, toivottavasti sellaisesta ei ole kyse. Niissä tapauksissa rauhan ele kannattaa ottaa vastaan, koska ystävyys tulee kestämään sen jälkeen lähes mitä vain, sillä molemmat tuntevat toisensa paremmin kuin kukaan muu.
'Rakasta, kärsi, ja u n h o i t a', kertoo laulukin.. :)
Narsistin ja muuten vaan ilkeän ihmisen välillä on eroa. Muuten vain ilkeän ihmisen kanssa voi sopia ja olla tasa-arvoinen, molemmin puolinen kunnoitus voi säilyä. Narsistin kanssa voi sopia mutta se edellyttää että olet suosiolla narsistia alempiarvoinen etkä odota mitään vastavuoroisuutta.
Lopullinen välirikkoni narsistin kanssa tuli siitä kun paljastui etten pidä häntä niin suuressa arvossa kuin hän on kuvitellut, tiedän mitä kulisseissa tapahtuu. Olen narsistin näkökulmasta kävelevä tietokanta täynnä kaikenlaista hävettävää informaatiota hänestä, joten minun näkeminenkin saa hänet voimaan pahoin. Olen muistutus kaikesta siitä mitä hän niin epätoivoisesti yrittää peitellä. En ole ainoa joka tuota tietoa kantaa, narsistia vähänkin tuntevat tietävät ettei hän ole sitä mitä antaa ymmärtää olevansa, mutta olen yksi niistä joiden narsisti tietää tietävän. Hän ei siis voi olla kanssani tekemisissä ellen satu menettämään muistiani. Tai ellen päätä näyttellä että mitään ei ole koskaan tapahtunut, kaikki on pyyhitty pois. En tiedä mitään, en huomaa mitään, katselen vain häntä ylöspäin häntää heiluttaen, valmiina palvelukseen. Näyttelemään en ala mutta muistihan voi tietysti mennä joten eihän sitä koskaan tiedä...
Tapauksia on varmaan monenlaisia, mutta "oma keissini" on niin splittingin vallassa ettei kykene näkemään meikäläistä kuin täysin jumalattarena tai hylkiönä. Koskee myös muita ihmissuhteita.
Minkäänlainen kaveruus tai edes välinpitämätön keskinäinen olotila ei ole mahdollista. Joko täyttä vihaa tai "rakkautta".
Kavereiden kesken hän voi olla todella hurmaava, mutta VAIN jos siitä on hyötyä tavalla tai toisella. Jos se ei onnistu, aiheutuu konflikti ja sitä kautta totaalinen hylkääminen/toisten näkeminen pahoina.
Sellaista lapsellista "en olis halunnutkaan"-kitinää tai "en tarvitse ketään" - uhoa. Sitten haukutaan kaikin mahdollisin keinoin ja perustellaan näin hylkääminen tai raivostuminen oikeutetuksi. Tässä tilassa mikään ei tavoita tai muuta mieltä.
Koeta siinä sitten ylläpitää ystävyyttä =)
JEP JUST NÄIN! HUHHU helpottaa kuulla oon ihan helvetin raivoissani vielä aah odotan et pääsen tästä kaikesta yli ja ajattelen etten enää koskaan halua palata! haluun kuulla lisää, tuntuu että mun järki vaan herää..
Harvoja asioita ihmissuhteissa voi jakaa absoluuttisesti mustaan ja valkoiseen tai narsistiin ja ei-narsistiin.
Itse ehdottaisin että esiinnyt ko. henkilölle halukkaana tekemään sovintoa, mutta että silti itseksesi olet hyvin varovainen ja pidät huolellisesti omista rajoistasi ja yksityisyydestäsi kiinni.
Onhan olemassa se pieni mahdollisuus että toinen on aidosti kasvanut ihmisenä ja nykyään ottaa hieman paremmin toiset huomioon kuin aiemmin, silti sinun kannattaa olla hyvin huolellinen ettet vain vahingossakaan alistu vanhaan kiusatun uhrin rooliin.
Toiveajattelua, mutta narsisti ei parane vaan etsii uutta tilaisuutta päästäkseen manipuloimaan. Hetkn on hertaista ja sitten huomaat olevasi kaikkeen syypää ja hän uhri.
Mikä vitsi...
Sovinto narsistin kanssa on aivan mahdotonta.On vaan yritettävä päästä elämässä eteenpäin ja koetettava irrottaa ajtukset vanhoista riidoista. Muiden kuin narsistin kanssa käymäni riidat olen onnistunut sopimaan ja en ole pitkävihainen ihminen. Mutta kun olin kanssakäymisissä narsistisen ex-ystävättäreni kanssa niin homma kävi niin mahdottomaksi, että otin etäisyyttä monestikin ja pistin ystävyyttämme katkolle.
Teimme sovinnon useastikin ja alkuun sovinnonteon jälkeen ystävyytemme sujui, mutta eipä aikaakaan kun sama ralli taas alkoi.
En rupea nyt paljastelmaan "likaisimpia yksityiskohtia" tällä palstalla koska kukaan ei uskoisi , että moinen voisi olla tottakaan.
Nyt kun toivon mukaan onnistuin pari vuotta sitten lopullisesti irtaantumaan niin en enää kuvittele, että minkäänlainen sovinnonteko olis enää mahdollinen. Ja kun olen pistänyt välit poikki niin näkisin, että elämässäni on eteenpäinmenoa ja toivoisin olevani eheytymisen tiellä.
Helpottavaa on kun ei tarvitse olla varuillaan ja ottaa vastaan tahattomia ja tahallisia loukkauksia vaan voi olla oma rakas epätäydellinen itsensä.
"Teimme sovinnon useastikin ja alkuun sovinnonteon jälkeen ystävyytemme sujui, mutta eipä aikaakaan kun sama ralli taas alkoi."
Tuttu tunne. Kun paranee, sitä alkaa epäillä syitä ja seurauksia, ja luulee pärjäävänsä paremmin, ja tekee paluun suhteeseen, joka ensin näyttää toimivan. Sitten kaikki luisuu entisille väärille raiteille.
Jotkut jästipäät polttaa siipensä monta kertaa, ennenkuin siperian opetus menee kaaliin. Tunnen henk koht erään sellaisen...itseni ;)
Oho,oi,oi...toi texti on ihan kun mun elämästä puhuisi huh huijaa todellakin narsistista elämää ollut joo täälläkin...haluaa irti kokonaan mut huonolla menestyksellä...mutta sitkeesti täytyy vaan yrittää olla vahvana...
ei helvetti, aika sairasta yrittää ymmärtää narsistin pään meininkiä, vittu SUORAA VAA PUHUKAA NIILLE JA HAUKKUKAA PYSTYY KAIKKIEN EEESSÄ! NIIN NIILLE KUULUU TEHÄ VITTU ELÄÄ JOSSAIN OMASSA ILLUUSIOSSA JA VALHETODELLISUUDESSA JA TIETÄÄ SEN ITSE!
Ei voi tehdä sovintoa ja ihmettelen että miksi? minulle on tarjottu sovintoa henkilön puolesta joka on haukkunut minut monilla eri tavoilla milloin mitenkin ja milloin missäkin. On valheellista tehdä sovinto ihmisen kanssa jonka tietää vihaavan sinua. Käännä selkäsi sellaiselle ja jatka omaa eläämääsi ei ole sinun ongelma että sinä olet hänen ongelma. Narsisti käyttäytyy juuri noin haluaa muka sovintoa mutta tarkoitus on vain kiillottaa omaa kuvaa uuden uhrinsa edessä eli esittää jollekkin että on niin fiksu että oksat pois! Se tilanne jossa puhutaan suut puhtaaksi olisi hänen yksinpuhelu koska narsisti "muistaa" kaiken niin että se palvelee hänen tarkoitusperiään. Keskustella voi vain toisen aikuinsen ja ns normaalin henkilön kanssa ei narsistin.
Sovinto on mahdollista vasta kun kaikki mustamaalaukset on oikaistu, sitä ennen on turha pyydellä anteeksi. En usko että narsisti koskaan oikeasti katuu tekojaan, sillä hän kokee olevansa oikeutettu ja erikoisasemassa. En edes ymmärrä miten ihmeessä narsisti pystyisi korjaamaan aiheuttamansa vahingon, sellainen ketjureaktio siitä on jo syntynyt ettei kukaan tiedä. Anteeksi voi siis antaa ja jatkaa elämäänsä niin hyvin kuin voi, mieluiten ilman narsistia.