Moi!
Miten olette saaneet pidettyä ystävyyssuhteet lapsettomuusaikana yllä ystäviinne, jotka odottavat lasta samaan aikaan kun itse kärsitte lapsettomuudesta?
Itselläni tilanne on se, että lapsettomuutta on takana nyt kolmisen vuotta ja hoidoissa ollaan, samaan aikaan ystäväni ovat kaikki lähimmät neljä saaneet tai odottavat lasta, toiset jo toista lastaan. Itselläni tuntuu jotenkin niin pahalta ylipäätään nähdä raskaana olevia naisia, en pysty enää näkemään ystäviäni.. enkä tiedä mitä heidän kanssaan keskustelisi edes. Tuntuu kuin olisin ihan paha ihminen kun en pysty pitämään heihin yhyeyttä ja kun tuntuu etten kuulu tähän "äitien kerhoon". Tuleekohan tähän ikinä muutosta? Olen toki onnellinen heidän puolesta, mutta mutta.. Pitäisikö heille sanoa suoraan miksi en halua tavata? Onko tämä tunne ihan luonnollista?
Miten olette saaneet pidettyä ystävyyssuhteet lapsettomuusaikana yllä ystäviinne, jotka odottavat lasta samaan aikaan kun itse kärsitte lapsettomuudesta?
Itselläni tilanne on se, että lapsettomuutta on takana nyt kolmisen vuotta ja hoidoissa ollaan, samaan aikaan ystäväni ovat kaikki lähimmät neljä saaneet tai odottavat lasta, toiset jo toista lastaan. Itselläni tuntuu jotenkin niin pahalta ylipäätään nähdä raskaana olevia naisia, en pysty enää näkemään ystäviäni.. enkä tiedä mitä heidän kanssaan keskustelisi edes. Tuntuu kuin olisin ihan paha ihminen kun en pysty pitämään heihin yhyeyttä ja kun tuntuu etten kuulu tähän "äitien kerhoon". Tuleekohan tähän ikinä muutosta? Olen toki onnellinen heidän puolesta, mutta mutta.. Pitäisikö heille sanoa suoraan miksi en halua tavata? Onko tämä tunne ihan luonnollista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
minulla oli sama juttu! Kaverit odottivat jo toista kun meillä ei ollu yhtäkään ja erityisesti sellaista ystävpariskuntaa kohtaan olin etäinen joille sattui vahinko raskaus. Ei kiinnostanut nähdä heitä ja ihmettelivät tietysti missä syy. Ennenkuin joskus kerroin mistä kiikastaa, se kuuluu "taudinkuvaan" eikä sitä ymmärrä sellainen joka ei ole kokenut lapsettomuutta! Turha on tulla sanomaan "kalenteri nurkkaan kyllä se siitä".
Ystävyyssuhteet säilyivät kaikesta huolimatta, en tosin tiedä miten olisi käynyt jos emme olisi saaneet kahta lasta koeputkihedelmöityksellä. Ensimmäistä odotimme 5 vuotta.
mulla kanssa moni kamu sikiää kun rotat konsanaan, ja aattelin sillon ettei enää yhtään voiii eiii,oon taas raskaana!!!" juttua kantaudu mun korviin tai räjähdän! kyllä kamuille pitää voida sanoa asiallisesti että nyt et saa suuttua,mutta mun sydäntä särkee sun jutut vauvoista.jos se suuttuu,ei ole ystävyyden arvoinenkaan. mutta sen vannon että kun se testi tikku vihdoin näyttää plussaa, puhumattakaan kaikesta vauvahömpästä,kaikki asiat kääntyy päälaelleen. huomaat että olet taas elossa.mulla ainakin kaikki murheet ja huolet hävis samantein.. nyt piinailen toista ivf vauvaa,testipv 10.3....jänskättää..
Niin siinä vaan on käyny viime vuosina mullekin, katkeruus etäännyttää eikä jaksa olla tekemisissä onnellisten perheiden kanssa kun ehkä pakollisen kerran pari vuodessa (joulut ja synttärit) jos sitäkään. Erilaiset elämäntilanteet vie eri suuntiin vaikka ennen oltiin tiiviisti kavereita, sille ei mahda mitään :( en tiedä onko asiat koskaan enää ennallaan, vaikka joskus tulis tulostakin. Mä oon joutunu rämpiin lapsettomuushelvetin, niillä ei oo siitä paskasta tietookaan...
enm mitenkään
en mitemnkääm
Samalla asialla piiapiian kanssa siis pohdiskellaan.. Meillä myös kolme vuotta tässä hurahtanut ja ensimmäistä lääkärikäyntiä yhessä vasta odotan.. pitkältä aika tuntuu..
Kaikilla kavereilla on lapsi ja toisilla useampikin, myös pikkusiskolla poika 2v.. Paha olo tulee itelle näistä uutisista ja huomasin tuossa itsekkin muutema päivä sitten etten raskaana olevaa ystävääni halua nähdä.. Ihan vain siksi että tekee niin pahaa itelle.. Harmittaa tällanen enkä haluais näin käyttäytyä.. Ehkä se on normaalia..
Kyllähän se välillä pahalta tuntui, ei se että muut olivat raskaana mutta se kun halusi itse kokea sen kaiken myös! ja varsinkin kun toiset raskautuivat tosi helposti tai laukoivat jotain kommentteja jotka särähtivät korvaan esim. "no jos menee kesken niin sit menee, sit tehään uus" jne. Mutta ihmeen hyvin sai pidettyä pakan kasassa ja suhteet hyvinä kaikkiin odottaviinkin ystäviini, minulla oli jotenkin kirkkaana mielessä se että ne lapset joita muut saavat eivät ole minun lapsiani eikä minulta pois. Ja mietin myös itse miten haluaisin muiden suhtautuvan minuun raskausaikana jne. Olin yhtetyksissä kaikkiin ja kävin katsomassa heidän vauvojaan synnärillä jne. Tavallaan oli lohdullistakin ostella pienille nyyteille lahjoja ja pidellä sylissä.
Tilannetta auttoi myös se että olimme aina kaikille ystäville puhuneet täysin avoimesti hoidoista ja lapsettomuudesta ja kaikista tuskallisista tunteistamme. Onneksi ystävät jaksoivat aina kuunnella ja ymmärsivät tilanteemme ja kaikki esim.kertoivat meille raskuksistaan. Olisi ollut kamalaa jos meidät olisi jotenkin jätetty ulkopuolelle ja salailtu. Tottakai lapsettomuutemme aikana oli tosi pimeitä ja lohduttomia hetkiä mutta ystävät olivat myös suuri voimavara joilta sain paljon voimia.
Me lopulta saimme lapsen ja kuinka onnellisia kaikki puolestamme olivatkaan! olen niin onnellinen että välit ystäviin heidän raskauksiensa aikana pysyivät hyvinä koska kuinka ihanaa on nyt olla tekemisissä muiden lapsiperheiden kanssa. Lapsettomuus on myös yhdistänyt minua monen ystävän kanssa kovasti kun he ovat kokeneet keskenmenoja, lapsettomuutta jne. Jokainen on tiennyt minun tietävän miltä heistä tuntuu jne.
Eli pitäkää yhteyttä ystäviinne vaikka välillä pahalta tuntuukin! olkaa avoimia ja kertokaa tunteistanne!
Ymmärrän sinua täysin!
Minä melkein katkaisin välit kaikkiin kavereihini, jotka olivat äitejä/ tulevia äitejä, koska en kestänyt nähdä heidän onneaan, kun en itse millään tullut raskaaksi. Heillä oli ne omat "mammakerhot", kokoontumiset, joissa tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Vaikka he tuskin tahallaan tekivät oloani tukalaksi, siltä minusta tuntui.
Nyt olen itsekin raskaana. Mutta näille "mammakavereille" kerroin asiasta vasta tosi myöhään. Ja saman tien alkoi se "Ihanaa! Sitten voidaan jutella vauvajuttuja ja vauvat voi tavata toisiaan" jne. Yhtäkkiä olinkin taas hyvä kaveri, vaikka ennen raskauttani tuskin kelpasin seuraan. Ärsyttää edelleen.
Toki iloitsen raskaudestani, mutta yritän myös ottaa huomioon ne ihmiset, joiden tiedän kärsivän lapsettomuudesta. Osaan myös parin ystäväni kohdalla lukea asiat rivien välistä: kun he suhtautuvat kielteisesti lasten hankkimiseen, tiedän kuitenkin, että päällimäinen syy on se, että he eivät pamahda paksuksi noin vain kuten jotkut muut... Omat kokemukseni ja aiemman suruni (olen myös kokenut keskenmenon) otan nykyään siten, että niiden avulla ymmärrän nyt naisia paremmin. Sekä äitejä ja raskaana olevia että niitä, joille lapsettomuus on suuri surun aihe. Minusta jokaisen naisen pitäisi vähän miettiä kanssasisariaan, koska ei se lasten saanti ole mikään takuuvarma juttu. Onko järkeä menettää hyviä, pitkäaikaisia ystäviä sen takia, että joku nyt tulee helposti raskaaksi ja joku toinen ei...? Kuitenkin se on aika paljon tuurista kiinni, keille lapsia siunaantuu. Ei siihen loppujen lopuksi paljon itse voi vaikuttaa.
en mitenkään
Ihan tuttua täälläkin..
Pahimpia on kommentit tyyliin "ajateltiin että nyt oli aika jättää ehkäisy pois, ja kyllähän siinä se puoli vuotta vierähtikin että tulin raskaaksi". Siis ihan niinkuin puoli vuotta olisi pitkä aika.. Meillä ollaan oltu 10 vuotta ilman ehkäisyä eikä mitään! Nyt ensimmäiset hoidot menossa, pp9.
Tai just nämä "kyllä se sieltä tulee kun lopettaa stressaamisen". Ai, ihan totta?! No pitääpä kokeilla, kiitti vinkistä :D
Tätä ei todellakaan voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut. "Onneksi" on ystäväpiirissä saman asian kanssa painiskeleva pari, ollaan jaettu kokemuksia. Ja useimmat ystävät jotka tietävät tilanteen, ovat erittäin ymmärtäväisiä. Mutta pahimpia ovat tuttavat, jotka ihmettelevät että milloinkas te aiotte alkaa tekemään niitä lapsia. Tekemällä kyllä yritetään tehdä, jospa tämä joskus onnistuis..