3-vuotias poikani on uskomaton. Taas kerhossa veti leluja lasten käsistä, tönäisi jos joku tuli lähemmäs, pudotti pikkutytön tuolilta, löi ja potki minua... Oikeasti en enää uskalla lähteä kerhoon, jos sattuu jotain pahempaa jollekin toiselle lapselle. Poika on kotihoidossa, koska päivähoitopaikkaa ei kotikaupungissani ole saanut. Täällä on vähän huono tuo päivähoitotilanne. Perheessämme on myös vauva.
Mitä minä teen väärin, kun poikani käyttäytyy tuolla tavalla? En kyllä meinaa jaksaa enää.
Mitä minä teen väärin, kun poikani käyttäytyy tuolla tavalla? En kyllä meinaa jaksaa enää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei ihme, että on tollanen, kun istuu päivät himassa, ei muita lapsia seurana, joten ei tiedä, miten näiden kanssa käyttäydytään. Jäähyä vaan minuutti/ikävuosi, eli valitaan jokin tylsä/epämieluisa paikka, jossa joutuu jäähynsä istumaan. Ensin tietysti kielletään huonosta käytöksestä, jos ei toimi, viedään jäähylle ja selitetään, miksi joutui sinne. Siellä sitten joutuu istumaan sen täydet 3 minuuttia, jos lähtee kesken pois, palautetaan aina ja aika alkaa alusta, niin kauan, että pysyy siellä. Kun aika on loppunut, vaaditaan anteeksipyyntö, mahd. myös niille lapsille, joille poika pahaa aiheutti
vai että siksi on tuollainen, kun ei ole raukka päässyt päiväkotiin. Oikein sydäntä särkee kaikkien lapsraukkojen puolesta, jotka kasvatetaan kotona.
Kyllä meillä nelivuotiaskin osaa käyttäytyä muiden lasten kanssa ja on todella sosiaalinen tapaus muutenkin, siitä huolimatta, että ei ole koskaan ollut päiväkodissa, vaan äidin ja pikkusiskon kanssa kotona...
Oiskohan se tuo uusi vauva, joka on pojan ongelmana? On mustasukkainen ja kaipaa huomiota?
Älä mene enää sinne kerhoon, ennenkun poikasi käytös on hallinnassa!
Suosittelisin että pyydät teille jonkun pikkaisen vanhemman hyväkäytöksisen lapsen (esim 0,5-1v vanhempi), jos vain on mahdollista? Joku sukulainen tai kaveri.. ja kertoisit hänen vanhemmilleen tilanteen ja kysyisit jos he voisivat auttaa. Harjoittelisitte tilanteita missä poikasi kanssa on ongelmia, miten toimitaan lelujen kanssa, miten muita lapsia kohdellaan jne.
Ja tärkein on saada lapsesi kunnoittamaan Sinua! Eihän tuollainen sovi että poika potkii mielensä mukaan äitiään! Netistä löytyy paljon neuvoja mitä tuollaisissa tilanteissa voi tehdä, esim jäähy, keskustelu, jättää huomioimatta jne. Jokaiselle lapselle löytyy varmasti hyvä toimintamalli, ne vain pitää rauhassa kokeilla. Ei kannata kokeilla noista jokaista yhtenä päivänä kuitenkaan!
Johdonmukaisuus on tärkeä, ja pidä sanoistasi kiinni äläkä anna periksi pojalle! Tuon ikäinen voi oppia nopeasti uuden käytöksen.
Taitaapa olla provo, kun oli lähes samantapainen aloitus vain muutama viikko sitten...
Kotihoito on yleensä aina parempi kuin päivähoito, MUTTA mikäli lapsi alkaa olla 2-3-vuotias, niin äidin pitää nähdä vähän vaivaa ja totuttaa lasta muiden lasten seuraan ja leikkimiseen eli ensin sinun on oltava mukana ja nähtävä miten leikki sujuu, ennen kuin voit jättää taaperon yksin esim. kerhoon. Esim. itsellä on vauva ja kohta 2-vuotias taapero ja taapero näkee ja leikkii muiden lasten kansa silti melkein päivittäin VAIKKA on kotihoidossa. Meillä on muita äitejä/perhepäivähoitajien lapsia, jotka ulkoilevat viereisellä kadulla pulkkamäessä ja kesäisin menemme joka päivä leikkipuistoon. Lisäksi käymme yhdessä perhekerhossa kerran viikossa ja näemme kavereiden lapsia. Raivostuttaa, kun kaikki sanovat että voi taaperoa, joka on VAIN KOTONA äidin ja vauvan kanssa, kyllä kuulkaa taapero voi nähdä päivittäin muita lapsia vaikka olisikin kotihoidossa - se on vain äidin viitsimisestä yleensä kiinni! Toisekseen, uhmaiässä on tärkeintä että et menetä hermojasi, koska jos itse raivoat, niin lapsi ei tottele sinua! Itse olen huomannut tämän kantapään kautta :-) Nyt kun ymmärrän uhmakohtauksia, ovat ne uhmakohtaukset jopa vähentyneet.
Mä näen eräässä kerhossa täysin samanlailla käyttätyvän muutaman vuoden ikäisen lapsen. Äiti on ihmeissään siitä mitä tapahtuu ja miksi ei muiden juurikaan tee samoin. No, ei siellä ilkeä sanoa, että hyvä, että kysyit näin kasvottomana netissä. En tiedä onko tilanteenne sama, mutta tuo tapaus on varsin selkeä näin kasvatusalan ammattilaisen silmissä.
Lapsi ei saa huomiota muuta kuin tekemällä tyhmyyksiä. Se pieni hetki kun lapsi on nätisti alussa jätetään täysin noteeraamatta, äiti juttelee muiden aikuisten kanssa. Mutta odotapas kun poika tönäisee ensimmäisen pienempänsä kumoon, niin jopas äidin täysi mielenkiinto on suunnattu lapseensa.
Kun lähdetään oman lapsen kanssa kerhoon, niin sinne ei lähdetä sosiaaliseen tapaamiseen muiden vanhempien kanssa, vaan sinne lähdetään kehumaan ja ylistämään omaa lasta lapsen tekemisistä, tarkoituksena kasvattaa omaa lasta tilanteen vaatimaan käytökseen. Kun taas on aikuiset haluavat jutella -kerho, silloin lapset jätetään kotiin. Lapsi on mahdollisesti hyvin ylpeä tekemisistään, haluaa näyttää äidille osaamistaan, taitojaan, haluaa hehkua äidin ylpeilyssä, no jos sitä ei saa, niin kelpaa se kurjempikin huomio...
Jos on edes pieni epäilys, että ongelman ydin voisi olla teilläkin tämä: Tartu siis hetkeen. Tartu siihen hetkeen kun lapsella vielä menee hyvin. Vaikka lapsi olisi selvästi menossa kaatamistarkoituksessa toisen lapsen luo, reakoi ennenkuin kaataa "oi miten hienoa, onko sinulla siellä kiva ystävä, näytä äidille, miten nätisti sinä halaat ystävääsi, äiti on sinusta hirveän ylpeä kun sinä halaat niin nätisti..." Jos kaataa kuitenkin, niin vähäeleisesti pois, et hermostu, et ala nostamaan äänen oktaavia, vaan rauhallisesti käsket pyytämään anteeksi ja viet lapsen pois. Siirrät huomion muualle ja kun alkaa leikkiä kanssasi nätisti vaikka palikoilla, aloitat kehumisen hienosti suoritetusta leikistä, jatkat samaa pulpatustasi kun vetäydyt sivustalle kehumaan "oi miten hienosti leikit ystävän kanssa palikoilla, äiti istuu tässä ja katsoo teidän hienosti sujuvaa leikkiä..." Ja et käännä huomiotasi niihin toisiin aikuisiin, vaikka miten mieli tekisi, vaan palkitset lastasi jatkuvalla huomiollasi kun tapahtuu oikein. Kun lapsi töllöilee, et anna mitään palautetta, mutta kun menee hyvin annat koko ajan palautetta.
Tosi ammattilainen asialla. Niitä avoimia kerhoja mainostetaan nimenomaan niin, että siellä äidit saavat toisistaan seuraa ja vertaistukea. Sillä aikaa lapset saavat leikkiä.
Ja mainittakoon, että olen itse työskennennyt avoimessa p-kodissa. Juuri tämä on idea.
kyllä nuo kerhot ovat nimenomaan sitä varten, että äidit voivat jutella muiden kanssa ja tutustua, vaihtaa siellä kuulumisia ja saada vertaistukea, sitä vartenhan ne ovat myös! Ei ole olemassa erikseen kerhoja pelkästään äideille ilman lapsia :-) ja vaikka olisikin, ei monella ole lastenhoitajaa saatavilla tms. Itsellä on vauva ja vajaa 2-vuotias ja kerho on viikon henkireikä minulle, koska siellä nimenomaan voin jutella muiden kanssa ja "hengähtää" kun tuo taapero leikkii (kyllä) muiden lasten kanssa. Me äidit istumme kahvilla ja lapset leikkivät siten, että näemme heidät ja tarvittaessa puutun, kehun tai kiellän lastani, mutta en siten, että koko ajan kävelisin hänen vieressä ja opastaisin kädestä pitäen. Ikinä ei ole ollut ongelmia, joskus on vain ottanut lelun toisen kädestä ja heti olen puuttunut. EI lapsi tarvitse koko ajan huomiota! Vai miten luulet arjen onnistuvan meidän perheessä, jossa mies tekee töitä pitkään ja itse hoidan kahta alle 2-vuotiasta? Äiti ei myöskään ole mikään sirkuseläin, jonka tehtävä on koko ajan viihdyttää, on hyvä että lapsi oppii näkemään myös kun kotitöitä tehdään yhdessä (näin myös neuvolasta sanottiin) Siinä olen samaa mieltä, että tottakai lapsi tarttee positiivista palautetta, mutta ei se vaadi sitä, että sinä olet koko ajan vieressä kyttäämässä kun hän leikkii.
Mutta lapsi joka ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa täytyy ensin opettaa leikkimään muiden lasten kanssa. Ja se opetus tapahtuu sillä, että lasta palkitaan huomilla oikeata käytöksestä, näin lapsi oppii, että juuri näin minun toivotaan käyttäytyvän.
Kun lapsi osaa leikkiä muiden kanssa, äiti voi keskittyä sitten itse asiaan, jos on lähtenyt äitien kuulumisten vaihtamis -kerhoon.
Eli vertaus koirien kouluttamiseen. Koirapuistoon viedään koira, joka on ensin sosiaalistettu leikkimään muiden koirien kanssa. Epäsosiaalista koiraa ei viedä koirapuistoon leikkimään toisten kanssa, vaan se viedään sinne sosiaalistaakseen koiraa, jolloin koirasta vastuussa oleva aikuinen tekee aktiivisesti työtä koiran kanssa, eikä laita muita koiria sosiaalistamaan puolestaan. Ok, toimii niinkin, että toiset koirat opettavat epäsosiaalisen tavoille ja toimii lapsienkin kohdalla, mutta keino on kyseenalainen; odotetaan että lapsi saa vahvemman vastuksen ja oppii sitä kautta vertavuotavine nenineen oliko fiksua mennä tönimään toisia...
On hölmöä mainostaa kerhoja sillä perusteella, että siellä äidit saavat vertaistukea. Mutta mainostetaanhan esimerkiksi laskettelukeskuksiakin hyvinä perhelaskettelun paikkoina tai lapsiystävällisinä rinteinä, mutta kukaan tuskin silti luulee, että sinne vain mennään ja lapsi oppii laskettelemaan ilman opettamista...
Huvittavaa, miten täällä "kasvattajat" tietäväisenä osoittelevat mikä mitäkin aiheuttaa. Onko tullut otettua huomioon sellaista seikkaa, että annatko varmasti itse samanlailla huomiota kaikille "kerholaisillesi"? Sekin saattaa vaikuttaa lasten käytökseen. Lapsi ei ole tyhmä ja näkee sen. Kasvattajilla voi olla tiedostamattaan omat suosikit, joita huomioidaan tai heistä tykätään paljon enemmän! Noin se valitettavasti menee, vaikka tietenkin kielletään.
Ihmisiä me toki vain olemme eikä kukaan ole täydellinen! Turha on siis automaattisesti syytellä, äitiäpä yksin tietenkin. Peiliinkin voi joskus katsoa..
Meillä ei ole kerhossa vielä ollut ongelmia (tyttö on 1v 7kk ja ollaan käyty siellä siitä asti kun hän oli 2kk) eikä hän yleensä kiinnitä isompaa huomiota vaikka paikalla muutama riehuja onkin. Alkuhartaus (seurakunnan perhekerho) oli liian pitkä 0,5-1v iässä ja se kuunneltiin usein eteisen puolelta. Puistossa tilanne tuli viime viikolla esiin ensimmäisen kerran. Varoitin kerran ja kun yritti töniä uudelleen vein hetkeksi portin viereen seisomaan ja loppu ulkoilu sujui hyvin. Aika näyttää miten jatkossa..
Aikoinaan lasteni ollessa pieni, perhekerhossa ollessamme, n. kahden vanhat lapset eivät jaksaneet keskittyä alkuhartauteen. Omasta mielestänikin se oli aivan liian pitkä sen ikäisille lapsille, kuten monen muunkin äidin mielestä. Melkein eläkkeellä oleva vetäjä tiuski aina lapsille, että nyt hiljaa kun hän puhuu.
Kyllä vetäjienkin pitäisi ottaa huomioon kerholaisten ikä, eikä vaatia samaa keskittymistä kuin kouluikäisiltä.
Ennen kerhoon menoa aina "sovittiin" lasten kanssa miten käyttäydytään. Ja kerhon jälkeen kiittelin hyvästä käytöksestä tai jos oli ollu huono päivä, sanoin käyttäytyneen tyhmästi.
Samoin olen toiminut mm. kauppareissuilla. Jokaisen lapsen (kolme)kanssa olen joutunut lähteen kaupasta ulos lapsen rääkyessä kainalossa. Ulkona ollaan keskusteltu miten kaupassa käyttäydytään, ja jos ei onnistu, sitten joutuu autossa odottamaan. Pari kolme kertaa tuommosia reissuja, niin eiköhän se sitten suju.
Kyllä teki mannaa, kun mummoni (10 lasta kasvattaneena) kehui, että mun lasten kans kehtaa mennä kaupoille, koska he eivät pistä kauppaa hyrskyn myrskyn.
Muksuni siis ovat syntyneet kahden vuoden välein, ja suurimman osan ostoksistani jouduin tekemään yksistään lasten kanssa. Siitä johtuen olen joutunut oleen tosi tiukkana ostoksilla, että olen saanut katraani pysyyn kasassa.
Tsemppiä mammat!
Voi ei, toivottavasto saat asian korjaantumaan. Kamala tilanne :/