Olen aikuinen naisihminen ja periaatteessa elämässä kaikki o.k. Tunnen itseni vähän yksinäiseksi ja olen kokenut viime vuosina aika rankkoja asioita, mutta luulin niistä selvinneeni. Pärjään työpaikalla hyvin ja muutenkin ihmisten kanssa. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut pelätä jotain. En oikein itsekään tiedä mitä, ehkä lähinnä että jään yksin kokonaan. Minulla on hyvin ulkopuolinen ja itkuinen olo kaiken aikaa. Kun käveln kaupungilla, tuntuu että saan paniikkihäiriöoireita ja tunnen jotenkin itseni kamalan haavoittuvaksi ja jotenkin oudoksi. Pelkään, että joudun mielisairaalaan, että psyykeni hajoaa, että sekoan täysin. Saan välillä pahojakin raivareita ja sanon joskus ihmisille mitä sattuu. En jotenkin jaksa välittää käyttäytyä normaalisti aina. En tiedä onko tämä paniikkihäiriötä, kun ei varsinaisesti niitäkään oireita ole, ehkä enemmän masennusta tai joku kriisi. Tuntuu, etten tiedä mitä elämässäni enää haluan, en usko että selviän mistään vaikka tiedän, että oikeasti olen aika lahjakas. En vaan oikein jaksa uskoa, että olen yhtä hyvä kuin muut. En enää jaksa harrastaa mitään, kun jotenkin on helpompaa olla kotona yksin, katsoa telkkaria ja juoda viinia, omassa rauhassa ja turvassa. Olen varmaan kohta alkoholistikin. Pelkään menettäväni ne viimeisetkin ihmiset jotka minulla on, siksi kohtelen heitä huonosti jo nyt. Siitäs katoavat. Mutta oikeasti haluaisin vain että joku näkisi minutkin...
Mikä mua vaivaa??
LevotonTuhkimi
2215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota itseäsi niskasta kiinni älä anna viinan alkaa pomottamaan sinua. Sillä olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin ihmiset. Mutta jos oireet jatkuvat kaksi viikkoa vaikeina yhtä mittaa on syytä mennä lekurille ja hakea apua. Kofeiini pahentaa pelkoja, masennusta, ahdistusta ja jännitystä j.n.e. Kilpirauhanen kannattaa tutkituttaa, sekin antaa kaikenlaisia oireita jos on vajaa- tai liikatoimintaa. Ehkäisypillerit pahentavat masennusahdistusta ja stressi, sekä alkavat vaihdevuodet, et ehkä ole vielä ihan siinä iässä. Hae ehdottomasti apua ei kannata pilata loppuelämää kärsimyksellä sillä uuden sukupolven SSRI-lääkkeet voivat auttaa kun löytyy sopiva merkki ja sopiva annostus, aluksi voi olla haittavaikutuksia, mutta ne menevät ohi ja saat elämäsi takaisin. Xanor voisi olla lisänä hyvä lääke, kun ottaa vain puolikkaan puolikkaan tarvittaessa se piristää ja auttaa alkavaan masennukseen, kun heti ottaa. Naisilla alakuloisuus voi olla pahimmillaan ennen kuukautisia, keltarauhashormoni vaikuttaa toisilla niin ja myös samoin ehkäisypillereissä. Muista vielä kuunnella musiikkia vähint. 10 min ennen nukahtamista, sillä rytmillä on parantava voima hermosoluihin, koska hermosolut muokkaantuvat uudelleen, auttaa muistiin, masennukseen, sosiaalisuuteen ja puhetaitoon, vaikutus ilmenee noin kahdessa vuodessa. Käytä Keijua voileivän päällä siinä on hyvää omega-3 rasvahappoa. Äläkä ole liian pitkiä aikoja syömättä jotain, sillä tehokkaat verensokerin vaihtelut pahentavat oireita.
Voi sinua! Et ole pelkojesi kanssa yksin. Itse olen myös aikuinen nainen jolla pelot tuntuvat jylläävän mielessä. Minä myös pelkään kovasti sitä yksin jäämistä. Eron jälkeen nämä talven synkimmät kuukaudet ovat olleet pahimpia. Tuntuu, että mieli on ollut kovin maassa ja siihen lisäksi on saanut kokea työpaikalla epäasiallista kohtelua. Paha olo on purkautunut joskus perheenjäsenten kustannuksella. Onneksi ovat ymmärtäväisiä. Itsellä on myös ollut kova ahdistus ja paniikkihäiriön oloinen tila päällä.
Kaikkien näiden epämiellyttävien tuntemusten tiimoilta hakeuduin lääkäriin ja pyysin lääkkeitä. Olin kuullut tutuita niistä olevan apua. Nyt olisi tarkoitus syödä niitä noin 6 kuukautta ja hoitaa mieli kuntoon.
Tilanne tunttu jo paremmalta.
Sinunkin kannattaisi hakea apua. Käy lääkärissä ja hanki vaikka keskusteluapua tueksesi. Kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekin! Jaksamista ja lämpöisiä haleja sinulle!