Mieti, jos olisit menossa nyt naimisiin (toki silloin sinulla olisi ainakin yksi ystävä, puolisosi) ja joutuisit miettimään ketä kutsuisit häihisi.
Jos äitini asuisi Suomessa, todennäköisesti ilmoittaisin asian hänelle (hän tuskin saapuisi häihini). Hän todennäköisesti pakottaisi kutsumaan ainoan sukulaiseni, serkun perheineen häihini.
Siinä olisikin minun kutsuvieraat.
Minun elämässä ei ole muita ihmisiä. Ei ketään, joka välittäisi, ei ketään kenelle puhua edes säästä, ei ketään.
Surullista mutta totta! :(
Jos äitini asuisi Suomessa, todennäköisesti ilmoittaisin asian hänelle (hän tuskin saapuisi häihini). Hän todennäköisesti pakottaisi kutsumaan ainoan sukulaiseni, serkun perheineen häihini.
Siinä olisikin minun kutsuvieraat.
Minun elämässä ei ole muita ihmisiä. Ei ketään, joka välittäisi, ei ketään kenelle puhua edes säästä, ei ketään.
Surullista mutta totta! :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
:(
Joten ei häitäkään tiedossa. Eikä minulla sukulaisia tulisi ketään, kaikkien elossa olevien kanssa olen riidoissa, äiti oli yksinhuoltaja ja kuoli ennen kuin täytin 15:sta. Omassa elämässä on perheenjäseniä, muttei olla väleissä milloin mistäkin riidasta johtuen, osa niistä on alkanut kymmeniä vuosia sitten. Ystäviäkään ei ole, olen toki jo tottunut vuosien aikana siihen, joten en välttämättä heitä kaipaakkaan, mutta silti. Elämä on joillekkin karua, mutta kaikkeen tottuu kun on pakko.
Olenpa miettinyt joskus kanssa että eipä olis häihin paljoa porukkaa tulossa. Juteltiin kerran mieheni kanssa että jos mennään naimisiin niin lähdetään ulkomaille, johonkin ihanaan paikkaan. Romanttiset, kahdenkeskiset häät, todistajat paikan päältä.
vai niin