En

mä oikeastaan tiedä, että mille palstalle tämä kuuluisi, mutta laitan tämän tänne nyt.
Tää mun kirjoitus nyt on vain tälläistä omien tuntojen purkua.
Mulla oli tässä pidempi aika, kun olin juomatta. Ainahan mä olen ollut sitä mieltä, että ei mulla mitään
ongelmaa ole, mutta kyllä mulla jonkinlainen ongelma taitaa olla.
Ei se ole normaalia, että pitää jokaikinen kerta vetää päänsä niin täyteen, että lopulta sammuu.
Mun juominen päättyy aina niin, en osaa lopettaa ajoissa.
Joskus tulee kauhea viinan himo, keskellä arkea ja sitten sitä pitää mennä hakemaan. Ehkä mä sillä yritän jotenkin turruttaa tunteita.
Nyt viikonloppuna tuntui siltä, että mä oivalsin jotakin. Mä oon ehkä ujo ja mun on vaikea lähestyä muita. Mutta sitten, kun olen kännissä, niin mä en pelkää sanoa mitään.
Näköjään pelkään torjutuksi tulemista niin kovaa, että vedän aina pääni täyteen. Ajattelen jotenkin kännissä sillälailla, että kun nyt oon näin humalassa niin se ei satu... Koska kännissä mä en oo oma itseni. Oon niin sanotusti joku toinen, se toinen ei siis tällöin torju sitä mun ujoa oikeaa puolta vaan sen kännikalan, joka on täysidiootti.
Sitä mä en vain tiedä, mistä tuo torjumiseksi tulemisen pelko tulee? Vai onko sille olemassa mitään syytä?