Olemme yli kymmenen vuotta olemassa ollut uusperhe. Miehellä oli kaksi aikaisempaa lasta edellisestä liitostaan ja hekin jo ihan aikuisuuden kynnyksellä siis.
Meillä on useampia yhteisiä lapsia ja jopa suurperheeksi voi kutsua. Ongelma on kuitenkin vieläkin tuo exän toiminta. Toisethan eivät osaa "lopettaa" ja elää omaa elämäänsä...
Tarina on ihan simppeli. Miehen lapset ovat olleet alusta asti meillä hyvin mukana. Tavattu säännöllisesti paljon, elatusmaksut maksettu, lahjat ja vaatteet hankittu, retkeilty jne. Äiti on vuosien varrella oikkuillut ja puhunut ilkeitä. Ei olla liiemmin asioista puhuttu lapsille, kun ei tuommoiseen viitsi mikaan lähteä. Minulla on periaate, ettei idioottiakaan haukuta omille lapsilleen.
Kävi niin että lapset muuttivat meille. Näin jatkui muutaman vuoden ihan kivasti.
Nyt asutaan taas äidillä. Äiti antaa enemmän rahaa ja vapauden liikkua. Meillä ei käydä ja kadehditaan pienempiä sisaruksia mm. koska on synttärit (ja saa taas lahjoja) HEI! Kukin kasvaa vuorollaan...
Muistaako nuo mieheni "isot" lapset asioiden oikeaa laitaa koskaan vai oliko se tässä. Meitäkö ei enää tarvitse olla olemassa kun lapset on kasvaneet "isoiksi" ja äiti ei enää tarvitse hoitoapua?
Miksei isommallakin lapsella saisi olla kahta kotia?
Meillä on useampia yhteisiä lapsia ja jopa suurperheeksi voi kutsua. Ongelma on kuitenkin vieläkin tuo exän toiminta. Toisethan eivät osaa "lopettaa" ja elää omaa elämäänsä...
Tarina on ihan simppeli. Miehen lapset ovat olleet alusta asti meillä hyvin mukana. Tavattu säännöllisesti paljon, elatusmaksut maksettu, lahjat ja vaatteet hankittu, retkeilty jne. Äiti on vuosien varrella oikkuillut ja puhunut ilkeitä. Ei olla liiemmin asioista puhuttu lapsille, kun ei tuommoiseen viitsi mikaan lähteä. Minulla on periaate, ettei idioottiakaan haukuta omille lapsilleen.
Kävi niin että lapset muuttivat meille. Näin jatkui muutaman vuoden ihan kivasti.
Nyt asutaan taas äidillä. Äiti antaa enemmän rahaa ja vapauden liikkua. Meillä ei käydä ja kadehditaan pienempiä sisaruksia mm. koska on synttärit (ja saa taas lahjoja) HEI! Kukin kasvaa vuorollaan...
Muistaako nuo mieheni "isot" lapset asioiden oikeaa laitaa koskaan vai oliko se tässä. Meitäkö ei enää tarvitse olla olemassa kun lapset on kasvaneet "isoiksi" ja äiti ei enää tarvitse hoitoapua?
Miksei isommallakin lapsella saisi olla kahta kotia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo o, kyllä se äiti vaan on aina kauhea ja viallinen, tapahtui lasten elämssä mitä tahansa. Ei ne äidit vaan osaa olla äitejä eikä tehdä mitään oikein, ei ne osaa.
On ihme että ovat edes osanneet lapsia tehdä.
On se hyvä että on näillä uusilla puolisoilla yksi roskakori, johon voi mielensä puhdistaa ja omat viat sysätä syrjään.. ajatella jos ei olisi näitä exiä, ei olisi uusikoillakaan ketään jota haukkua ja ketään jota käyttäisi roskakorina.
On ex vaimoista edes jotain hyötyä, vaikka olla vaan roskakori...sekin on jo jotain.
Voisikohan tuon äitinä olon jotenkin lopettaa kuin viran konsanaan, eihän äitejä tarvi mihinkään kun he eivät saa aikaan muutakun pahaa mieltä ja ovat muutenkin tiellä.
Mutta mihin nämä uusiot sitten purkaisi pahanm ielen ja kiukkunsa???
Eikä mieheissä ole mitään vikaa...vain äidit ovat kaiken pahan alku ja juuri...
Niin...
Uskon että exä voi olla hankala, sama tilanne myös meillä. Siihen kun ei kuitenkaan voi vaikuttaa, täytyy miettiä sitä, mitä itse tekee tai odottaa muilta.
Sanoit että isommat ovat kateellisia pienemmille. Miksi? Onhan isommillakin yhä synttärit? Vai onko ne nyt unohdettu, kun ovat isompia? Eikö vaikka leffapäivä tai ravintolassa käynti olisi isommallekin kiva tapa juhlia synttäreitä? Kukin kasvaa, mutta ketään ei saa unohtaa.
Tai olisiko muita syitä, miksi ovat mustasukkaisia? Hellyyttä ja huomiota arjessakin tarvitsee myös isot.
Äläkä odota lapsilta kiitollisuutta. Jos olet tehnyt työsi äitipuolena kiitosta odottaen, olet tehnyt turhaa työtä. Kiitos tulee, jos tulee. Mutta suurin kiitos on siinä, ja se tärkein, että lapset ovat terveitä ja onnellisia, toivon mukaan. Olet jättänyt jälkesi kasvattajana. Kun lapset osaavat pedata pedin, koska sinä opetit, osaavat kokata ruokaa tulevaisuudessa omille lapsilleen, koska sinäkin olet osasi siitä opettanut jne... Siinä on se kiitos. Suoraa kiitollisuutta eivät ehkä koskaan osoita, vaan tyytyväisyys elämäntyöstäsi kulkee sydämessäsi. Tämä kohtalo on suunnilleen sama niin äideillä, äitipuolilla, isillä kuin isäpuolillakin. Lapsesta huolehtiminen on työ, josta ei saa juurikaan kiitoksia.
Tässä kun asiaa mietin, niin enpä ole itsekään vanhempiani kiitellyt siitä, että minut kasvattivat...
Äiti ja äitipuoli olen minäkin. Ja jatkan työtäni niin kauan kuin henki pihisee, vaikka kiitoksia ei tulisikaan. Rakkaudesta.:)
Lapset rakastavat ehdoitta biologisia vanhempiaan, siinä on se "kiitos". Vanhempipuolta ei eutomatic rakasteta, vaan asetetaan odotuksia ja vaatimuksia, lapset ihan vain olemalla olemassa.
Ei niin, että bonusvanhempi odottaisia/vaatisi rakkautta, mutta annettava ja osallistuttava on silti lasten elämään, vaikkeivat nämä edes soisi, että se vieras ihminen jakaa isin/äidin huomion.
Siitä se ristiriita, et voi verrata biovanhempaan bonusvanhempaa. Ei ole sama asia, vaikka kummallekin samat vaatimukset ja odotukset mielellään asetetaan.
Useimmiten se uusikko onhankala ja kiittämötn sekä herkkä arvoistelemaan muiden tekemisiä ja pitämään itseään parhaana ja osaavana! Kun muut eivät hänen mielestään osaa ja tee samoin, on he hankalia ja kauheita.
Mutta mitäpä ei tekisi sen tähden että saa vihdoinkin olla miehen kanssa jonka kerran on perheestä vienyt.
Uusikon tuntee siitä, että virheellisiä ihmisiä on kaikki muut paitsi hän itse.
Kaikkihan me ihmiset tullaan täällä tarpeettomiksi, kukin ajallaan. Ja tarpeettomista tulee loppujen lopuksi riesoja tulevalle sukupolvelle.
Uusperheissä ei ole sisarpuolilla samanlaista sidettä kuin ehkä odotettaisiin ydin perheiden sisaruksilta joissa isoja ikäeroja.
Lapset eivät ole erityisesti kiintyneet sinuun kun unohtavat jo. Olet tehnyt sen minkä olet kyennyt ja ja jos olet jäänyt unholaan niin mitä sitä suremaan. Ehkä vikasi onkin siinä että haet liikaa onneasi toisten ihmisten kautta eikä se tule sinusta itsestäsi. Jokin persoonallisuus puuttuu ja yrität liikaa mikä ärsyttää.