Olen 36v mies, sain ensimmäisen kohtauksen pari kuukautta sitten. Oli muutamia dramaattisia tapahtumia jotka saattoivat laukaista paniikkihäiriön, yksi tilanne oli kun luulin tukehtuvani. Meni ruokaa henkitorveen enkä saanut pois, ajattelin jo että on hullu tapa kuolla. Paikalle sattui ammattilainen joka viime tingassa sai puristettua tukoksen pois.
Minulla kohtauksiin sisältyy kova paniikin tunne ja kuoleman pelko. Normaalisti en pelkää kuolemaa. Kun kohtaus alkaa sydän lyö levossa lujaa ja hengitys tihenee, jalat tuntuu kylmiltä ja kuumilta. Kun ota rauhoittavan lääkkeen hengittelen pussiin ja vaimo rauhoittelee, niin kohtaus menee ohi n. 1/2 tunnissa. Ensimmäisillä kerroilla en ymmärtänyt mistä oli kyse niin seurauksena oli se että menin tajuttomaksi ja herättyäni olo oli aivan karmea, vapinaa, horkkaa ja pahoinvointia kesti tunteja. Karmeinta mitä on koskaan tapahtunut.
Päivällä sitä miettii että miksei pysty rauhoittumaan heti kun kohtaus alkaa, mutta ei vaan pysty.
Olen tehnyt elämääni radikaaleja muutoksia jotta paranisin. Vaihdoin työt sellaisiin joista todella tykkään, en mene töihin jos ei tunnu siltä, olen sopinut työnantajan kanssa, enkä välitä mitä muut siitä ajattelee, ylipäätään en välitä muiden ajatuksista liikaa. En ole enää kiltti, huudan jos siltä tuntuun jos joku suuttuu niin sittenmpä suuttuu, ajattelen aina ensin itseäni, ennen ajattelin mitä muut ajattelee! Vaimon kanssa sovittiin että teen asioita niinkuin itse parhaaksi koen, vaimo on upea, haluan hänelle hyvää oloa kuten itsellenikin.
Hoidatan itseäni käyn hieronnassa, vyöhyketerapiassa, kiropraktikolla, venyttelen, syön mahdollisimman hyvin, tarkkailen painoa jne.
Toivotan kaikille gollegoille Hyvää Kesää ja parempaa tulevaisuutta!!
Kommentoikaa.
Minulla kohtauksiin sisältyy kova paniikin tunne ja kuoleman pelko. Normaalisti en pelkää kuolemaa. Kun kohtaus alkaa sydän lyö levossa lujaa ja hengitys tihenee, jalat tuntuu kylmiltä ja kuumilta. Kun ota rauhoittavan lääkkeen hengittelen pussiin ja vaimo rauhoittelee, niin kohtaus menee ohi n. 1/2 tunnissa. Ensimmäisillä kerroilla en ymmärtänyt mistä oli kyse niin seurauksena oli se että menin tajuttomaksi ja herättyäni olo oli aivan karmea, vapinaa, horkkaa ja pahoinvointia kesti tunteja. Karmeinta mitä on koskaan tapahtunut.
Päivällä sitä miettii että miksei pysty rauhoittumaan heti kun kohtaus alkaa, mutta ei vaan pysty.
Olen tehnyt elämääni radikaaleja muutoksia jotta paranisin. Vaihdoin työt sellaisiin joista todella tykkään, en mene töihin jos ei tunnu siltä, olen sopinut työnantajan kanssa, enkä välitä mitä muut siitä ajattelee, ylipäätään en välitä muiden ajatuksista liikaa. En ole enää kiltti, huudan jos siltä tuntuun jos joku suuttuu niin sittenmpä suuttuu, ajattelen aina ensin itseäni, ennen ajattelin mitä muut ajattelee! Vaimon kanssa sovittiin että teen asioita niinkuin itse parhaaksi koen, vaimo on upea, haluan hänelle hyvää oloa kuten itsellenikin.
Hoidatan itseäni käyn hieronnassa, vyöhyketerapiassa, kiropraktikolla, venyttelen, syön mahdollisimman hyvin, tarkkailen painoa jne.
Toivotan kaikille gollegoille Hyvää Kesää ja parempaa tulevaisuutta!!
Kommentoikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on oikea asenne! Hienoa että olet ottanut tilanteen haltuun, koska tuo jos mikä on tärkeintä parantumisessa! Kiva kuulla että vaimo on täysillä mukana ja ymmärtää sinua! Tsemppiä teille molemmille ja aurinkoista kesää! =)