Eli ikää on jo 18 vuotta (loppuvuodesta tulee 19. täyteen) enkä ole koskaan ollut minkäänlaisessa kontaktissa naissukupuolen edustajan kanssa. En ole päässyt pukille enkä edes seurustellut. Joku voisi tässä kohtaa heittää jonkun latteuksen kuten että "ei se 18 vuotta ole vielä ikä eikä mikään" mutta alkaa se viimeinenkin toivonkipinä jo hiipumaan varsinkin kun ei nyt aivan heti tule mieleen ikäistäni mieshenkilöä joka ei olisi ollut seurustelusuhteessa, suurimmalla osalla kun on kaula täynnä fritsuja viikonlopun jäljiltä. En haluaisi olla friikki tällaisessa asiassa - ei se vaivaa minua siitä syystä että miettisin mitä kaverit ajattelevat, niitä minulla käytännössä ei ole mutta on tämä nyt melkoinen piikki sekä itsetunnossani että miehuudessani.
Seurustelusuhteiden osalta olen jo heittänyt hanskat naulaan mutta poikuudelle haluaisin edes lausua hyvästit. Edellämainittujen aloittamisen suhteen ei ole enää toiveita tai odotuksia sillä eipä ole yksikään neito viimeisen viiden vuoden aikana osoittanut olevansa minusta kiinnostunut. Täytyy kyllä myöntää että tilanne oli hieman toinen esim. yläasteen alussa - kehityin hieman myöhään eikä murrosiän merkkejä ollut kasiluokallakaan käytännössä vielä lainkaan, vaikka monet ikätoverini jo tässä vaiheessa seurustelivat ja olivat kokeneet ensimmäisen yhdyntänsäkin.
Miten minun pitäisi ylipäätään toimia että saisin edes kerran elämässäni? Baari-ihmiseksi en ole syntynyt mutta niinhän se on että hädässä ihminen ylittää itsensä. Itselleni eivät sosiaaliset etiketit tällä saralla ole lainkaan selvät enkä haluaisi toimia aloitteentekijänä. Olenko nyt aivan toivoton tapaus? Ja minkä tyyppinen paikka olisi sopiva tämän tyyppiselle kanssakäymiselle? Eikös se kuitenkin ole nyt niin että jotkut lähinnä Onnelan ja Amarillon tyyppiset yökerhot/tanssiravintolat ole niitä keskeisimpiä seuranhakumestoja, eikös nämä pienemmät pubit ole lähinnä niitä paikkoja joissa porukan ensisijainen tavoite on hakeutua känniin? Miten voisin käytökselläni edistää tilanteen kehittymistä? Auttakaas...
Seurustelusuhteiden osalta olen jo heittänyt hanskat naulaan mutta poikuudelle haluaisin edes lausua hyvästit. Edellämainittujen aloittamisen suhteen ei ole enää toiveita tai odotuksia sillä eipä ole yksikään neito viimeisen viiden vuoden aikana osoittanut olevansa minusta kiinnostunut. Täytyy kyllä myöntää että tilanne oli hieman toinen esim. yläasteen alussa - kehityin hieman myöhään eikä murrosiän merkkejä ollut kasiluokallakaan käytännössä vielä lainkaan, vaikka monet ikätoverini jo tässä vaiheessa seurustelivat ja olivat kokeneet ensimmäisen yhdyntänsäkin.
Miten minun pitäisi ylipäätään toimia että saisin edes kerran elämässäni? Baari-ihmiseksi en ole syntynyt mutta niinhän se on että hädässä ihminen ylittää itsensä. Itselleni eivät sosiaaliset etiketit tällä saralla ole lainkaan selvät enkä haluaisi toimia aloitteentekijänä. Olenko nyt aivan toivoton tapaus? Ja minkä tyyppinen paikka olisi sopiva tämän tyyppiselle kanssakäymiselle? Eikös se kuitenkin ole nyt niin että jotkut lähinnä Onnelan ja Amarillon tyyppiset yökerhot/tanssiravintolat ole niitä keskeisimpiä seuranhakumestoja, eikös nämä pienemmät pubit ole lähinnä niitä paikkoja joissa porukan ensisijainen tavoite on hakeutua känniin? Miten voisin käytökselläni edistää tilanteen kehittymistä? Auttakaas...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka jo latteudeksi menit sanomaan niin ei se 18 oikeasti ole ikä eikä mikään. Ei saa ajatella että seurustelukumppanin hankkiminen on jokin suoritettava tehtävä ja velvollisuus, ei ihmissuhteet niin toimi. Baari tepsut hyvin harvoin johtaa oikeisiin suhteisiin, sitäkin useammin yhden illan juttuihin joista jää sitten katumamieli päälle.
Miehuus ei siitä kärsi, et sinä ole tilanteesi kanssa yksin, miehillä vain ei ole tapana asiasta puhua koska se koetaan jonkinlaisena tabuna jos ei ole yhtymää harrastanut.
Tilanteen korjaaminen lähtee ihan rohkeudesta, etsi joku tyttö josta pidät ja pyydä ulos, se on oikeastaan juurikin niin yksinkertaista. Osa tulee sanomaan ei, mutta joskus joku voi vastata myös kyllä. Ulos pyydettävää ei ole pakko tuntea kaverina ja seurustelusuhteen rakentaminen kaveripohjalta onkin tuplasta vaikeampaa. Tämä voi tapahtua ihan missä vain, kadulla tai koulussa, ei se juomapaikalla vaaniminen ole ainoa tapa saada seuraa. (ja humalaisena hankittu seura yleensä katoaa seuraavana aamuna).
Älä luota siihen että "tyttö osoittaa kiinnostusta", koska tytöt ei toimi niin. Tytöt haluaa tulla itse huomatuksi, joten ole se joka huomaa, heitä kehu ja pyydä ulos. Omasta aloitteesta se lähtee helpoiten.
Ei saa luopua toivosta :)
Vaikka seurustelusuhteessa eläminen kenties olisikin huomattavasti parempi vaihtoehto niin en tälle haaveelleni ole koskaan saanut vastakaikua todellisuudesta. Kyllä ne ravintolareissujen yhden illanjutut ovat parempi kuin ei mitään täyttämässä tuota tyhjiötä.
Yksi syy miksen lähtisi ihan tuosta vain tiedustelemaan tyttöjen halukkuutta, on alamaissa oleva itseluottamukseni. Yläasteella kun jouduin kiusatuksi niin oli tytöiltäkin turha odottaa mitään neutraalia käytöstä. Jos jouduin esim. istumaan luokassa jonkun pissiksen viereen - oli tämä asettelu sitten vaikka opettajan määrämä - niin sitä sai kuulla "hyi helvetti"-kommentteja ja siitä alkoikin sitten niin maan perusteellinen pulpetin hilaaminen pois päin.
Mutta jos tyttö toimisi edes kerran aloitteen tekijänä - minkä en olettaisi olevan nykyaikana mikään mahdoton vaatimus - niin ehkä rohkeuteni ja itseluottamukseni siitä myöhempää elämää silmällä pitäen karttuisi. Yleinen reaktio, mikä ihmisille - varsinkin kauniimmalle sukupuolelle - minusta muodostuu ei todellakaan ole itselläni selvillä. Jos satunkin jonain päivänä katsomaan itseäni peilistä ja toteamaan mielessäni "että olenhan minä loppujen lopuksi aika komea" ei tämä varmastikaan olisi valtaväestön mielipide.
Ihastuksia on kyllä ollut niinkuin useimmilla muillakin mutta he eivät ole kiinnittäneet minuun pienintäkään huomiota ja olleet useimmiten jo valmiiksi onnellisena seurustelusuhteissaan. En saata ajatellakaan kuinka häpeälliset olisivat seuraukset jos joltain neidolta aivan avoimesti tuota kysyisin.
Laita suomi24 treffipalstalle ilmoitus, sieltä löysin poikaystävän kun olin 20 :D nyt siis olen 21. Siellä oli muuten PALJON parikymppisiä jotka eivät olleet koskaan seurustelleet, enkä minä tai poikaystävänikään ollut seurustellut ennen kuin toisemme tavattiin, ja hän oli 21.
Mielestäni netissä on aluksi helpompi tutustua jos on vähän ujompi kuten minä ja poikaystäväni.
Ulkonäkö on mielipideasia. Toiset tykkää jostain ja toiset ei. Vähän latteaa mutta niin se vain on.
18 on todellakin aika nuori, anteeksi vain :) Eikö sitä ole tutkittukin, että vasta puolet suomalaisista nuorista on menettänyt neitsyyden 18-vuotiaana? Ajattele siltä kannalta.
Itse ainakin arvostan sitä, ettei poika ole jaellut itseään kaikille kun ei ole vielä edes 20. Poikaystävässänikin arvostin sitä, että hänellä oli vielä poikuus tallella kun tapasimme, varsinkin kun itsekin olin neitsyt :)
Toivottavasti auttaa edes jotenkin, paljon on ihmisiä samassa tilanteessa kuin sinä :)
Moi!
Itse olen 20v. tyttö (nainen?) ja aloin seurustella ensimmäistä kertaa elämässäni 18 vuotiaana. Ja sitä ennen en siis ollut oikeastaan edes jutellut pojille. Mua kiusattiin koulussa ja en ollut (enkä ole edelleenkään) mikään kaunotar. Lisäksi olin tajuttoman ujo (siitä olen päässyt hieman eroon). Tapasin sitten sattumalta äitin synttäreillä erään itseäni kaksi vuotta vanhemman pojan joka jostain käsittämättömästä syystä sitten hieman päissään alkoi jutella minulle. Juteltiin koko ilta. Sitten ehkä viikko sen jälkeen keräsin kaiken rohkeuteni ja pyysin sitä kahville (laitoin tekstiviestin). Mentiin treffeille ja voi luoja että pelotti. En puhunut paljon mitään, en uskaltanut katsoa silmiin... Tärisin. Onneksi poikakin sattui olemaan ujo ja hiljainen niin se jaksoi yrittää. Alettiin liikkumaan yhdessä ja pikkuhiljaa se päätyi sitten seurusteluun. Tää poika/mies on ennen minua ollut parin tytön kanssa mutta oli sillä vielä poikuus tallella.
En tiiä onko tossa mitään hyödyllistä infoa. Mutta siis... Ei se naisille ole mikään kamala juttu jos poika on kokematon. Päin vastoin. Olin ikionnellinen ettei tuo miekkonen ollut enempää riehunut naisten kanssa. Varsinkin kun oon ite epävarma niin nykyäänkin joskus tulee mieleen että oliko ne teini-iän tytöt nätimpiä tjtn muuta typerää. Kannustaisin sua baarien sijasta hakeutumaan kaveriporukoihin joissa liikkuu myös tyttöjä. Oppisit ensinnä olemana kaveri tyttöjen kanssa. Oppisit tajuamaan ettei ne tytöt ole sen kummempia kuin pojatkaan. Voisit löytää siitä vähän itseluottamusta. Ja kun ja jos menet baariin niin älä missään nimessä lähde sinne pelkän pillun perään. Naiset huomaa sen heti ja mikään ei ole luotaantyöntävämpää. Mene mielummin katselemaan näkyykö siellä ylipäätään kivoja ihmisiä, mene kuuntelemaan musiikkia, tuulettumaan... Lisäksi suosittelen että tarkistat hiustyylisi, päivitä sitä, katsele vaatekaappiasi, millainen ilmestys olet. Sekin lisää omaa itseluottamustasi. Kun tunnet olosi varmaksi on paljon helpompaa jutella tytöille.
Olen sinun ikäisesi ja tutustuin puolisen vuotta sitten nykyiseen poikaystävääni. Hän ei ollut vielöä menettänyt poikuuttansa ja minunhan kanssani se sitten meni. Hän puhuu usein siitä kuinka elämä varmasti tarkoitti että juuri minä olin hänen ensimmäinen seurustelu kumppaninsa. Kultani ei nimittäin ollut koskaan seurustellut kenenkän kanssa, saatii edes suudellut.
Neuvoni sinulle on siis:
-opettele sosiaalisia taitoja koska neovat tärkeitä naisten "iskemisen" lisäksi myös työssä ja muissa arjen tapahtumissa.
-ole ulospäin suuntautunut
-ole rehellinen
-älä ole kännissä :/
-kerää itsetuntoa ja rohkeutta
-kysy (mieluummin naiselta) pukeutumis vinkkejä, jotta näytät houkutttelevalta (;
Nämä ovat siis vain minun mielipiteitäni. Mutta minusta yllä olevat jutut ovat tärkeitä (:
ZEMPPIÄ!