olen kerran ollut vakavasti masentunut (n. 10 vuotta sitten) ja sen takia hoidossa, tietysti tiedot näkyy potilaspapereissa. synnytyssairaalassa ollessani itkin kerran (hormonit) ja lääkärit teki ilmoituksen sossuun vasten tahtoani. oli niin ihanaa kun puhelin soi ja sieltä kerrotaan miten hoitajat olivat huolissaan ja tahtovat mulle sossun palveluksia koska olen "itsemurha altis enkä ehkä pärjää lapsen kanssa". tulipa sitten ihana olo, kuin he olisivat sanoneet että olen huono äiti. kaikki oli hyvin ennen, kaikki on hyvin nyt. tai oli, ainakin hetken. appiukon muija hukkasi sormuksensa ja syytti minua varkaaksi, hänhän ei koskaan hukkaa mitään. nyt appi haluais mut ammattiauttajalle, koska olen mukamas varmasti varastanut ja varmasti taas masentunut. en ole ikinä varastanut, ei sitä kukaan usko. olenhan ennen ollut masentunut. minulta myös kysytään usein, että olenko taas masentunut jos hiukan olen pahalla päällä. nämä kyselyt ja syytökset aiheuttavat todella pahaa mieltä ja loukkaavat. onko muka niin, että jos kerran on tuntenut valtavaa pahaa oloa on tuomittu pahaan oloon? että on aina arvoton? pitäisikö minun vain tappaa itseni koska muut tuntuvat sitä ounastelevan?
aina huono?
-
268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekkin olen joutunut masennuksen takia olemaan hoidossa.
Nyt se hävettää niin perkeleesti. Varsinkin kun läheiseni tietävät siitä ja juuri noista mainitsemistasi syistä.
Tämä tulee luultavasti varjostamaan minunkin elämää vielä pitkään.
Parasta on elää omaa elämää täysillä ja terveellisesti ja niin todistaa kaikille epäilijöille. Sehän ei ole se perimmäinen syy, toisin sanoen itse siitä eniten saa kun elää omaa elämää. Epäilijät vittuun. Ystävät kulkee rinnalla. Others? Who gives a fuck?