Aiemmasta ketjusta inspiroituneena, kertoisitteko mitkä syyt estävät teitä ottamasta kontaktia ikävöinnin kohteellenne? Nyt olisi tilaisuus kertoa siitä ilman suoria tunnisteita.
Omiin syihini lukeutuu 100 km välimatka (03-alue) josta johtuen tulevaisuus näyttää harmaalta. Lisäksi en tiedä onko tunteeni yksipuolinen, hieman sekavia signaaleja olen vastaanottanut.
Olen nainen, kun sitä saatatte kuitenkin kysyä.
Omiin syihini lukeutuu 100 km välimatka (03-alue) josta johtuen tulevaisuus näyttää harmaalta. Lisäksi en tiedä onko tunteeni yksipuolinen, hieman sekavia signaaleja olen vastaanottanut.
Olen nainen, kun sitä saatatte kuitenkin kysyä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No todellakin vähän on sitten paljon jollain. Että ihan 100km!
On se, jos ei kummankaan elämäntilanne mahdollista muuttamista fyysisen sijainnin kannalta. Älä naura, joskus metrikin on pitkä matka...
En naura, pikemminkin itken ja yritän ymmärtää tuollaista ajattelutapaa.
Mulle kun ne 600km ei olisi ollut mikään este soitella tai viestitellä ja kysyä edes kuulumisia joskus.
Jospa muotoilen kysymyksen sopivammaksi: Mikä estää teitä olemasta yhdessä? Sama kai se olisi vaikka kuussa asuisin jos kuulumisien kysymisestä vain on kyse...
Mutta kiitos, huomasin ristiriidan edellä.
Koska hän ajatteli niin kuin sinä.
Kiitos taas.
Kun tunteita on paljon ja koko sydän parka mukana se pelottaa. Pelottaa nimenomaan se, että mies ei tunnekaan samalla tavalla. Lisäksi kun on yrittänyt tökeröillä yrityksillä saada kontaktia ja tullut niin monta pettymystä, ettei kertakaikkiaan pysty, ei halua sitä tyrmäystä. Vaikka täysi hiljaisuus satuttaa varmasti paljon, mutta se ei ole kuitenkaan täysin lopullista. Sitä vain elättää sitä toivetta salaisesti ja kiemurtelee helvetin tuskissa. Ihan hassua ja tyhmää, mutta
näin se vain on.
no en oikeasti tiedä toisen nimeä mutta tiedän missä asuu. hän lähti pois kauemmas muutama päivä sitten,ei kertonut minne.sitä ennen sanasia vaihdeltiin useinkin.tosi ujo tyyppi kyseessä mut moikkasi aina.muuta en uskalla kertoa.
Ei kannata. Ei pelkkä ikävä ole syy ottaa yhteyttä. Niitä eri asteisia ikävöinnin kohteita taitaa olla niin monta kun tarkemmin ajattelee. Ja se ikävöinti on usein yksipuolista.
Se, kumpi on varma tunteistaan, ottaa varmasti ensimmäisenä yhteyttä. Miksi ei ottaisi?
Mikään ei estänyt mua ottamasta yhteyttä, joten otin yhteyttä. Yksipuolisella yhteydenotolla en kuitenkaan saanut mitään kontaktia häneen, joten en enää ota yhteyttä. Hän ei ilmiselvästi välitä minusta eikä välitä olla yhteyksissä.
En siis enää nöyryytä itseäni ottamalla yhteyttä ihmiseen, jonka vastaus on syvä hiljaisuus.