Olen 19 vuotias ja olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä nyt kaksi vuotta.upoltoista vuotta siitä kihloissa.
Kun kerroin äidilleni että odotan vauvaa ja että synnytys on joulukuun tienoilla niin hän onnitteli ja oli tosi iloinen.ensimmäinen lapsenlapsi kun on kyseessä niin reaktio oli ihan odotettu kai?..Isälle en ole vielä kertonut.
Poikaystäväni on 20 vuotias ja asumme kummatkin kotona vielä vanhempien luona.
Kun hän kertoi äidilleen,hänen äiti oli vaan nauranu koko asialle.ottanut vissii vitsinä koko jutun,kun olemme niin nuoria vielä.
Heillä on jo entuudestaan kolme lastenlasta joten en oottanut että he yllättyisivät mutta en odottanut että he nauravat asialle silti.
En ole ikinä tullut toimeen hänen äitinsä kanssa ja siksi käyn harvoin poikaystäväni luona.
Nyt sitten tuli tosi surullinen olo,koska tuntuu että hänen äiti syyttää minua raskaudesta ja raskaus ei ollut suunniteltu vaan vahinko,mutta olen iloinen omasta vauvasta ja poikaystäväkin on.Hän tukee minua kaikella tapaa.
Nyt sitten en uskalla mennä enää hänen vanhempien luokse,he varmaan hyökkäävät kimppuuni kysellen kaikenlaista.pelottaa..En odottanut että meille silti naurettaisi kun jollekkin vitsille,koska oma äitini on tukenut minua tosi paljon ja ymmärtää että lapsi on silti haluttu ja hän on innoissaan että hänestä tulee mummi.
Toista mieltä on poikaystävän venhammat.he rakastavat poikaystäväni siskon lapsia tosi paljon mutta tuskin tulevat hyväksymään meidän lasta.mikä neuvoksi?Halauaisin että vauvallani olisi kummatkin mummit ja vaarit.Olen itkenyt asiaa jo viikon ajan ja masentavaa kun he ovat vauvaamme vastaan.
Kun kerroin äidilleni että odotan vauvaa ja että synnytys on joulukuun tienoilla niin hän onnitteli ja oli tosi iloinen.ensimmäinen lapsenlapsi kun on kyseessä niin reaktio oli ihan odotettu kai?..Isälle en ole vielä kertonut.
Poikaystäväni on 20 vuotias ja asumme kummatkin kotona vielä vanhempien luona.
Kun hän kertoi äidilleen,hänen äiti oli vaan nauranu koko asialle.ottanut vissii vitsinä koko jutun,kun olemme niin nuoria vielä.
Heillä on jo entuudestaan kolme lastenlasta joten en oottanut että he yllättyisivät mutta en odottanut että he nauravat asialle silti.
En ole ikinä tullut toimeen hänen äitinsä kanssa ja siksi käyn harvoin poikaystäväni luona.
Nyt sitten tuli tosi surullinen olo,koska tuntuu että hänen äiti syyttää minua raskaudesta ja raskaus ei ollut suunniteltu vaan vahinko,mutta olen iloinen omasta vauvasta ja poikaystäväkin on.Hän tukee minua kaikella tapaa.
Nyt sitten en uskalla mennä enää hänen vanhempien luokse,he varmaan hyökkäävät kimppuuni kysellen kaikenlaista.pelottaa..En odottanut että meille silti naurettaisi kun jollekkin vitsille,koska oma äitini on tukenut minua tosi paljon ja ymmärtää että lapsi on silti haluttu ja hän on innoissaan että hänestä tulee mummi.
Toista mieltä on poikaystävän venhammat.he rakastavat poikaystäväni siskon lapsia tosi paljon mutta tuskin tulevat hyväksymään meidän lasta.mikä neuvoksi?Halauaisin että vauvallani olisi kummatkin mummit ja vaarit.Olen itkenyt asiaa jo viikon ajan ja masentavaa kun he ovat vauvaamme vastaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voit tietää poikaystäväsi vanhempien olavan lastanne vastaan, jos et edes koskaan tapaa heitä?!
Ehkäpä poikaystäväsi äiti nauroi asialle, koska ei ensin uskonut sitä. Tai ei olisi halunnut teidän vielä saavan lapsia tms. (onko teillä kenties vielä koulut kesken, miehellä intti käymättä jne). Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö hän rakastaisi omaa lapsenlastaan siinä missä muitakin.
Mielestäni alkujärkytys on ihan ymmärrettävää jokaiselle vanhemmalle saatuaan tiedon lapsestaan tulevan itsekin vanhempi. VARSINKIN jos tulevat vanhemmat ovat kovinkin nuoria.
Uskon, että hätäilet aivan turhaan. Juttele poikaystäväsi vanhempien kanssa asiasta, yksin murehtien et ainakaan saa tietää heidän ajatuksiaan.
Mutta en useasti.Joskus vaan ja en juttele paljonkaan hänen äitinsä kanssa.
Ja emme ole lapsia enää.Emme ole 16 vuotiaita vaan täysi-ikäisiä ja tunnen kyllä olevani nyt aikuinen kun joskus 15-16 vuotiaana kun kaupungilla hengaili ja ryypiskeli.Ja piti olla koko ajan menossa,nykyään ei jaksa lähteä minnee.rauhalliset illat ovat mukavia.
Miksi nuoria pidetään "lapsina" vielä,outoa.
Enkä halua puhua hänen äitinsä kanssa koska hän ei pidä minusta ja minä en hänestä.hänen mielestään olen liian räväkkä hänen pojalleen.
jo etukäteen liikenteessä liian negatiivisella asenteella. Jos et halua nyt puhua poikaystäväsi äidin kanssa, miten uskot sen tapahtuvan tai onnistuvan jatkossa? Hän haluaa varmasti osallistua tulevan lapsenlapsensa elämään ja lapsi on aina se joka joutuu kärsimään vanhempien (aikuisten) huonoista väleistä.
En pidä nuoria lapsina tai lapsia nuorina, mutta ei ikä numeroina kerro kenenkään "oikeaa" ikää. Siis sitä, oletko esim. valmis vanhemmuuteen tms. Joku 15-vuotias voi olla kypsempi ja valmiimpi äidiksi/isäksi kuin joku toinen 30-vuotias. Eikä siinä ole iän kanssa mitään tekemistä.
Nyt positiivista asennetta kehiin!
Ehkä se nauru ei ollut yhtään pahan laatuista naurua vaan ehkä ovat sittenkin onnellisia!?
sen "alkujärkytyksen" jälkeen uskoisi jokaisen tulevan isovanhemman olevan innoissaan asiasta :)
Juu.
Minun ja mieheni suhdetta on kans epäilty nuoren iäni takia. Varmaan pitävät minua höpsönä, kun ei kukaan SUVUSSA ole aloittanut niin nuorena seurustelun. Typeriä ja toisen ilon rikkoojia.
Minä ainakin vihaan sanaa "niin nuoria"!! Se ei kerro mitään, vaan siitä kuinka ajattelematon vastapuoli onkaan sitä kertoessa. Konservatiivisia.
Hämmännystä varmaan tulevalle anopillesi herätti se,ettet te asu yhessä. Se kun tavallisesti olisi merkki siitä,että pari sitoutuu toiseensa asumalla saman katon alla. Tekemään myös omat päätökset.Kantamaan vastuuta niistä. Anopin mielestä kun näitä merkkejä ei näy, niin hän ei ehkä oleta,että teijän välillä mitään "vakavampaa" tapahtuisi. Sen takia se nainen käkätti...prkl.
Minusta tälläisiä juttuja ei tarvita,"merkkejä" ollakseen aito vaimo ja mies anopeille.Rahahan se pitkälti on teillä ratkaissut, ja meilläkin on niin,mut aitoa rakkauttahan ei voita mikään :)
Sinun ja miehesi pitäisi olla nyt onnenne kukkuloilla :) Voit myös puhua miehelle,että hän tekisi äitilleensä jotakin, tai hän ei saa nähdä eikä olla tulevan lapsenlapsen mummi. Kiristys auttaa :)
Se myös auttaa,että asuisitte saman katon alla,sillä ainakni saisitte olla rauhassa ja keskittyä vauvaanne.Tai sit, jos miehesi muuttaisi sinun luoksesi.Mies aina vierellään ja samalla tuntee kuinka oma vaimonsa tulee pikku hiljaa "enemmän" raskaaksi,siis masu kasvaa :) hän kokee samalla ne muutokset kanssasi. Läheisyyttä tulet ainakin kaipamaan,varsinkin miestäsi iltaisin(jos hän ei nuku vieressäsi).
Älä välitä, että jos anoppisi pitää oman lapsensa lapsista paremmin kuin teidän. Se vaan tuntuu olevan normaalia, mummojen tapa.
Ole iloinen, että äitisi haluaisi hyppiä ilostaan kattoon :) Tiedät,että saat hyvän mummin lapsillesi.
Ei anopin kanssa ole pakko tulla toimeen. Ei. Yritä olla kohtelias ja sädehtittävä oma itse kun käyt siellä. Annat ainakin näin hyvän kuvan itsestäsi. Ja sietä häntä. Hän kuitenkin ei tuosta iästä nuorru ja voi olla vain itselleen vihainen, kun ei koe poikansa onnea.
Meillä ei ole syntynyt vauvoja, sillä meillä on vielä paljon "tehtävää" ennen beibiä.
Ja onnea odotukseen! :)
p.y.h: "Älä välitä, että jos anoppisi pitää oman lapsensa lapsista paremmin kuin teidän. Se vaan tuntuu olevan normaalia, mummojen tapa."
öö, tota.. heidänkin lapsensa on anopin lapsen oma. lapsen isä on kai kysyjän anopin poika...
mutta se on totta, että esikois lapsenlapsi tuntuu olevan aina rakkain, mutta rakkaita ne on kaikki seuraavatkin!
minäkin kuitenkin ihmettelen sitä, että kysyjä on kihloissa, mutta ei asu miehensä kanssa. he eivät asu yhdessä, mutta saavat vauvan. kuka hoitaa lapsen, äiti todennäköisesti. mikä on isän osuus asiaan? jatkaako kysyjä edelleen eloaan lapsuuden kodissaan? eikö nyt olisi kuitenkin viimeinen aika aikuistua silläkin saralla?
tätä uskon kysyjän anopinkin naurahtaneen, että "lapset" saavat lapsia.