K-uskossa ärsyttää se kuinka ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin, ja vieläpä sellaisen naurettavan seikan perusteella kuin osaako/jaksaako uskoa siihen että Jeesus on "jumalan" "poika".
Satanismissa on kaiketi tämä aate että ihmiset ovat vain yksi eläinlaji muiden joukossa. Kovin helposti vain lipsahdetaan sitten jonkinlaiseen omansorttiseensa darwinismiin, että toiset ne ovat heikkoja elontiellä ja sortuvat, kun taas kukkuloiden kuninkaat saavat rahat, roinat, seksipartnerit jne.
Siis taaskin kahtiajakoa. Onko sitten ihme jos monet kokevat että satanismi on täysin riippuvainen k-uskosta?
Itse haluan ennenkaikkea poispäin hyvä/huono ihminen -ajattelusta! Mikäli satanismi voi tarjota mahdollisuuden olla oma itsensä vaikka olisi "heikko", ei-niin-menestynyt jne. niin hyvä niin. K-usko on jo moneen kertaan näyttäytynyt nimenomaan vahvojen uskontona: niiden jotka pystyvät pitämään kovinta ääntä oikeaoppisuudestaan.
- sitoutumaton mutta utelias Q -
Satanismissa on kaiketi tämä aate että ihmiset ovat vain yksi eläinlaji muiden joukossa. Kovin helposti vain lipsahdetaan sitten jonkinlaiseen omansorttiseensa darwinismiin, että toiset ne ovat heikkoja elontiellä ja sortuvat, kun taas kukkuloiden kuninkaat saavat rahat, roinat, seksipartnerit jne.
Siis taaskin kahtiajakoa. Onko sitten ihme jos monet kokevat että satanismi on täysin riippuvainen k-uskosta?
Itse haluan ennenkaikkea poispäin hyvä/huono ihminen -ajattelusta! Mikäli satanismi voi tarjota mahdollisuuden olla oma itsensä vaikka olisi "heikko", ei-niin-menestynyt jne. niin hyvä niin. K-usko on jo moneen kertaan näyttäytynyt nimenomaan vahvojen uskontona: niiden jotka pystyvät pitämään kovinta ääntä oikeaoppisuudestaan.
- sitoutumaton mutta utelias Q -
Vastaukset 8
Vanhimmat
Satanismissa ärsyttää se kuinka ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin, ja vieläpä sellaisen naurettavan seikan perusteella kuin osaako/jaksaako uskoa siihen että Jeesus on "jumalan" "poika".
Toiset satanistit nähtävästi tosiaankin jaottelevat ihmiset "hyviin" jumalankieltäjiin, ja "pahoihin" uskovaisiin.
Aikamoista naivia idiotismia tosiaankin.
Minä vielä odotan tapaavani sen satanistin, joka määrittelee ihmisiä kristillis-dualistisesti hyvä ja paha -laatikoihin. Ehkä sinä olet sellainen? Jokainen satanisti varmasti muodostaa mielipiteensä ihmisistä, mutta tuskinpa kristillisellä tavalla (vrt. kaikki satanistit ovat pahoja, sillä he ovat tehneet sopimuksia perkeleen kanssa) ennakkoluuloihin ja propagointi/harhakuvitelmiin pohjautuen. Järjellinen ajattelu ennen kaikkea. Sinut minä luokittelisin lähinnä typeräksi.
Takaisin Qadeshan varsinaiseen kysymykseen.
Tietyllä tapaa sosiaalinen darwinismikin on vahvojen filosofia, mutta sillä ei sinänsä ole tekemistä hierarkisen päätöksenteon vaan genetiikan ja itsestään lähtevän päätöksen ja ääritapauksissa rodunjalostuksen kanssa. Toisaalta, tietynlaista rodunjalostusta on tapahtunut vuodesta 0 (enkä puhu kristillisestä ajanlaskusta), sillä matka homo neandertaliksesta homo sapiensiin on ollut heikkojen kaatumista ja vahvojen (tai älykkäiden) selviämistä. Nämä selviämiskriteerit tosin asettaa luonto, vaikka ihminen niitä pyrkii asettamaan putkeen.
Jokaisessa meissä on voimavaroja. Ne vaan odottavat sisällämme, odottavat käyttöönottoa. Heikot ihmiset eivät aina pohjimmiltaan ole heikkoja - toki, heikot ihmiset muodostavat osan yhteiskunnan infrastruktuuria ja olisi naiivia ja naurettavaa kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat menestyksekkäitä miljonäärejä, joilla olisi talo Westendissä (tulisi muuten iso West End). Satanisteja on monenlaisia. Heitä tuskin yhdistää mikään muu kuin tietynlainen ajattelukehys (ks. The Satanic Bible) joka sinänsä on enemmän vain ohjenuora - käsitykseni mukaan suurin osa satanisteista on ajatellut jo samankaltaisesti ennen Satanic Biblen lukemista, tunnistanut vaan identiteettinsä (tuo ihmisen kummitteleva tarve) satanismista. Toisin kuin kristinusko, satanismi ei ole pakkopaita (vrt. kristillinen käytösmalli; varsinkin, jos Vanha Testamentti huomioidaan).
"matka homo neandertaliksesta homo sapiensiin on ollut heikkojen kaatumista!"
tätähän "ne" juuri pelkäävät. jos valta annettaisiin "meille", "heidät" tallottaisiin jalkoihin, tai sitä "he" pelkäävät.
... kun lainaat sanojani, älä raiskaa niitä.
Kaikki kulkee ja on olemassa preittain. Molekyylit, hiukkaset jne. Joten miksi ei siis ajatuksetkin?
"Pahaa" ei käsitteenä ollut olemassa, ennenkuin jotkut ihmiset päättivät niin. Jumalaisten hyvän ja pahan määritelmien jälkeen "pahuus" kasvoi ekspotentiaalisesti, koska "paha" on tabu, ja tabu on ambivalentti. Kaikista jotka rikkoivat tabua, tuli itsestään tabuja/pahoja, joka taas aiheutti sen, että heitä kohtaan tunteet muuttuivat ristiriitaisiksi (ambivalenssi).
Myös hyvä voi olla tabu (vrt. jumala). Mutta se joka rikkoo "hyvän tabun" muuttuu itse "pahaksi tabuksi".
Itse olen sitä mieltä, että kristillinen hyvä ja paha ovat todella syvältä. Ei asiat ole niin yksinkertaisia, ikinä. Ja esmes. "Moraali ja etiikka" ovat/olisivat olemassa ilman jumalaisia/inhimillisiä lakeja, ainakin jossain määrin ja suurimalla osalla ihmisiä.
Minä taas olen käsittänyt, että oman puhdasoppisuuden kailottaminen on ihan uskonnosta riippumaton ilmiö. Jeesushan aikanaan moitti farisealaisia juuri tästä syystä. Samanlainen ilmiö voi kai kohdata heikkoa ihmistä millä tahansa elämän alueella, politiikassa se on jopa menestymisen edellytys.
Alkukirkko vetosi sanomallaan ensimmäisenä juuri orjiin ja muihin sorrettuihin. Jeesus myös järkytti muutamia vanhoillisia siunaamalla prostituoituja ja muita synnillisiä ihmisiä. Tässä viitekehyksessä en kyllä näe sitä, miten kristinusko voisi olla juuri voimakkaiden uskonto.
Tietysti, kun jokin instituutio vakiinnuttaa asemansa, kuten kirkko on tehnyt, uudistushalukkuus muuttuu muutosvastarinnaksi. Epäilemättä, jos haluaisi kokea sitä miten kristinusko todella vetoaa maailman heikkoihin, pitäisi käydä Afrikassa tai muussa vastaavassa lähetystyön kohteessa. Tosin siellä on sitten omanlaisensa ongelmat, joihin en tässä ota kantaa.
Voimakkaita ovat ne, jotka saavat huudettua itsensä oikeaoppisimmista oikeaoppisimmiksi. Ne, jotka omivat itselleen oikeuden rääpöstellä kaikkien muiden uskovaisten sielun- ja ruumiinelämää, antaa käskyjä, sääntöjä ja ohjeita...
Heidän mielipiteidensä pohjalta sitten päätetään kuka kuuluu omaan laumaan, kuka ei.
Jos oppositiosta muodostuu tarpeeksi voimakas, lahko jakautuu kahtia. Mikäli oppositio osoittautuu liian kykenemättömäksi taistelemaan olemassaolostaan, heidät pyyhkäistään pois Maan päältä. Esmes kataaarit tulevat tässä mieleen, jos k-uskosta on kyse.
Kristinusko on tuskin koskaan ollut mikään monoliittinen, yhtenäinen liike. Kristillisiä lahkoja on ollut maailman sivun. Eipä silti, etteivätkö paavit ja keisarit olisi kovasti yrittäneet kristikuntaa saada oman nyrkkinsä alle.
Viimeistään Kerullarios, Konstantinopolin arkkipiispa 1000-luvulla, osoitti että näinkin 'kehittynyt' liike voi jakaantua melko pienistäkin asioista johtuen. Siinäkin oli tosin kyse Kerullarioksen omasta voimapolitiikasta. Mikael Psellos kuvaili hänen luonnettaan jotenkin siihen tapaan, että "Hän kuvitteli, että saisi Olympos-vuoren liikkumaan kulmakarvojana rypistämällä"
Pääasia on kuitenkin mielestäni siinä, että tämän maailman hallitsijoiden ja paavien päätöksillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvin vähän merkitystä ihmisten uskomuksiin. Paavin kirkkoon kuuluva oikeus puhua "Ex Cathedra" sotii tätä vastaan, mutta ilmeisesti sekin on jonkinlainen jäänne muinaisista päätöksistä. Humoristisena yksityiskohtana tästä mainittakoon, että paavi ei voinut ottaa kantaa Passion of the Christ-leffaan, sillä kyseessä olisi ollut sitova teologinen kannanotto.
Uskonnolliset johtajat ovat perinteisesti olleet vannnoutuneita synnintekijöitä. Martti Lutherin taloudessa juotiin esimerkiksi olutta 100 litraa päivässä. Humen giljotiinin mukaan kuitenkaan tästä ei saisi vetää etiikan maailmaan sijoittuvia johtopäätöksiä. Emme siis edelleenkään opi mitään.