Jos lapsella käy niin mieletön tuuri, että hän nykyisessä lasten terveydenhoidon alennustilassa pääsee Kelan kustantamaan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen kolmeksi vuodeksi ja hyötyy kuntoutuksesta TODELLA paljon, niin Kela laittaa pillit pussiin kun lapsi täytää 13, vaikka terapiatuen tarve olisi miten suuri tahansa.
Järkyttävintä on, että lapsi siirretään nuorisoPSYKIATRIAN puolelle, koska nuorille ei ole neurologista hoitoa ollenkaan ainakaan HUS:ssa. Lisäksi lasten puolen hoito loppuu kuin veitsellä leikaten, nuori vain siirretään nuorisopsykiatrian jonoon ja odotus kestää kuulema koko tämän kevään. Kiirehtimisestä ei ole mitään hyötyä, siitä pitävät Lastenlinnan lääkärit eli lähettävä taho huolen.
Siis suhde Lastenlinnaan on nyt loppu - samoin kuntoutus - ja tämä kevät ollaan täysin vanhempien ammattitaidon, henkisen ja taloudellisen jaksamisen varassa. Siinä sitä todellista jaksamista ja taitoa kysytäänkin!
Tiedoksi vain, että yksityinen kuntoutus on niin kallista, että siihen ei kellään tavallisella palkansaajalla ole varaa.
Kuntouttavan tahon mielipide on, että tilanne on lapsen kannalta törkeä, yhteikunta on valmis heittämään terapiassa saavutetut hyvät tulokset romukoppaan sillä, että lapsi jätetään ilman ammattiapua juuri kriittisessä vaiheessa. Kriittinen tilanne on siinä mielessä, että yläasteen aloittaminen vie paljon lapsen henkisiä voimia ja kuvataideterapian Kawa-jakso on pahasti kesken, samoin ryhmäterapia saatiin vasta parahiksi aloitettua.
Mutta vanhemmat kyllä tunnetusti venyvät lastensa puolesta vaikka mihin, se on nähty meilläkin jo aiempina vuosina. Mutta kuuluuko vanhemmuuteen nykyään myös lääkärin tai vähintään erityistason terapeutin tutkinto? Ainakin käytännössä vaikuttaa sille. Jos taidot eivät riitä, niin sitten ollaan huostaanottouhkailun edessä., Niinkö?
Kyse oli siis vain siitä, että vastaavassa tilanteessa moni on saanut apua omalta sairaanhoitopiiriltä, mutta me kuulumme siihen joukkoon, jotka pudotettiin yli sen avun.
Järkyttävintä on, että lapsi siirretään nuorisoPSYKIATRIAN puolelle, koska nuorille ei ole neurologista hoitoa ollenkaan ainakaan HUS:ssa. Lisäksi lasten puolen hoito loppuu kuin veitsellä leikaten, nuori vain siirretään nuorisopsykiatrian jonoon ja odotus kestää kuulema koko tämän kevään. Kiirehtimisestä ei ole mitään hyötyä, siitä pitävät Lastenlinnan lääkärit eli lähettävä taho huolen.
Siis suhde Lastenlinnaan on nyt loppu - samoin kuntoutus - ja tämä kevät ollaan täysin vanhempien ammattitaidon, henkisen ja taloudellisen jaksamisen varassa. Siinä sitä todellista jaksamista ja taitoa kysytäänkin!
Tiedoksi vain, että yksityinen kuntoutus on niin kallista, että siihen ei kellään tavallisella palkansaajalla ole varaa.
Kuntouttavan tahon mielipide on, että tilanne on lapsen kannalta törkeä, yhteikunta on valmis heittämään terapiassa saavutetut hyvät tulokset romukoppaan sillä, että lapsi jätetään ilman ammattiapua juuri kriittisessä vaiheessa. Kriittinen tilanne on siinä mielessä, että yläasteen aloittaminen vie paljon lapsen henkisiä voimia ja kuvataideterapian Kawa-jakso on pahasti kesken, samoin ryhmäterapia saatiin vasta parahiksi aloitettua.
Mutta vanhemmat kyllä tunnetusti venyvät lastensa puolesta vaikka mihin, se on nähty meilläkin jo aiempina vuosina. Mutta kuuluuko vanhemmuuteen nykyään myös lääkärin tai vähintään erityistason terapeutin tutkinto? Ainakin käytännössä vaikuttaa sille. Jos taidot eivät riitä, niin sitten ollaan huostaanottouhkailun edessä., Niinkö?
Kyse oli siis vain siitä, että vastaavassa tilanteessa moni on saanut apua omalta sairaanhoitopiiriltä, mutta me kuulumme siihen joukkoon, jotka pudotettiin yli sen avun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Järkyttävää!
Siis neurologinen hoito lopetetaan kun lapsi täyttää 13!
No, ei jumaliste ihme, että nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet viime vuosina.
Ei psykiatria osaa näitä lapsia auttaa, siis huostaanotolle halutaan vain antaa mahdollisuus ja psykiatrian puoli saa tuhota sen, mitä neurologian puolella on aikaansaatu.
Suomen Mielentervyssauran sivustolla useita tiedotteita, yhteystietoja
Tämä linkki on sivustolle Puhelu pelastaa..
http://www.mielenterveysseura.fi/puhelu_pelastaa
--
Johannes Remyn blogissa useita aiheita.
Linkki on aiheeseen. Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat.
http://www.johannesremy.com/blogi/2008/10/18/10
---
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/(WWWAllDocsById)/9C525ED820792529C225778A0021A1F2/$file/ennakkolupa.pdf
Hoitoon hakeutuminen ulkomaille
Voit hakeutua hoitoon toiseen EU- tai ETA- maahan tai Sveitsiin, jos kuulut Suomen sosiaalivakuutuksen piiriin. Jos hakeudut hoitoon toiseen EU-maahan omatoimisesti, voit hakea kuluista korvausta jälkikäteen Kelasta.
Voit saada enintään saman suuruisen korvauksen, joka olisi maksettu, jos vastaavaa hoitoa olisi annettu Suomessa. Edellytyksenä on, että annettu hoito olisi myös Suomessa korvattavaa. Korvausta ei voi saada matkakustannuksista tai lääkkeistä.
Ennakkolupamenettely
Voit hakeutua hoitoon vaihtoehtoisesti ennakkoluvalla, jolloin saat hoitoa hoitavassa maassa käytössä olevan järjestelmän mukaisesti. Kela maksaa tällöin hoitokustannukset hoidon antajalle ja laskuttaa niistä edelleen ennakkoluvan myöntänyttä terveydenhuollon yksikköä Suomessa. Matka- ja yöpymiskustannuksista sekä lääkkeistä voit hakea myöhemmin korvausta Kelasta.
Saadaksesi ennakkoluvan toisessa EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä tapahtuvaa hoitoa varten, sinun tulee ottaa yhteyttä omaan julkisen terveydenhuollon yksikköön, joka arvioi ennakkoluvan myöntämisedellytykset. Terveydenhuollon yksikkö toimittaa asiasta sitovan lausunnon Kelaan, joka antaa ennakkolupapäätöksen.
Ennakkoluvan voi saada esimerkiksi silloin, kun Suomessa ei voida antaa asianmukaista sairaanhoitoa lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa.
Terapiaa tulkin välityksellä :D
Ja oikein täsmähoitona yllättäviin tilanteisiin, kuten meillä viime syyslukukauden aikana tarvittiin. Siis koulukriisitilanteisiin parin tunnin varoitusajalla Sveitsiin saksan/ranskan kielisen terapeutin vastaanotolle...
Meillä lapsi ei tarvitse mitään osastohoitoa, vaan sen, että hänen tuntemansa terapeutti, johon lapsi luottaa, on tavoitettavissa lyhyelläkin varoitusajalla kun koulukriisi yllättää, ne meillä ovat niitä tilanteita, joissa apua tarvitaan.
Ehkä joillekin sopii ulkomailta haettu hoito, mutta ei nyt tähän tilanteeseen.
Huomio kiinnittyi vielä tuohon, että matkoja ei korvata, siis vanhemmat saavat tuntea nahoissaan, että Suomen valtio ei viitsi hoitaa velvoitteitaan kansalaisiin kohtaan, vaikka perustuslaissa niin kauniisti lupaillaan nimenomaan terveydenhoidon osalta.
Painukoot Sveitsiin tai vaikka vinkuintiaan hoitoon ne, joilla varaa on vanhemman hotellimajoituksiin, matkoihin, ynnä muihin järjestelyihin. Ja miten suomenkielinen lapsi vaihtaa äkkiä esim. saksankieliseen kouluun?
Eihän ulkomailta voi hankkia terapia-palveluja kuin kaksikielisten perheiden lapset ja lisäksi vanhempien on oltava niin varakkaita, että hotelliasuminen ja jatkuvat lentomatkat ovat mahdollisia. Terapia-suhdehan on lapselle tärkeä ihmissuhde, se on ihmissuhde siinä kuin mikä muukin suhde, ei se voi toimia tulkinvälityksellä, eikä tuollaiseen tarkoitukseen kuin aloittaja on kuvannut.
Hankkikoot ökyrikkaat kaksikieliset perheet lapsensa terapian vaikka toiselta puolen maapalloa,mutta kyllä omasta maasta on hoitoa löydytävä tavallisten kansalaisten lapsille!
Ilmeisesti huostahulluus on jättänyt tällaisen byrokraattisen aukon terveydenhuoltoon, että neurologista kuntoutusta annetaan vain 12-ikävuoteen asti (niille harvoille, joille sitä annetaan), sitten on vastassa vain pahimmillaan lapsen terveyttä tuhoava psykiatria. Iso osa lapsista on todella vailla lakisääteistä terveydenhoitoa ja oikeusturvaa tässä maassa.
Ei ole mitään neurologista hoitoa ja kuntoutusta nuorille. Kuntoutus päättyy 13-ikävuoteen useimmissa sairaanhoitopiireissä.
Sen jälkeen lapsi siirretään psykiatrian puolelle uudelleen vammautettavaksi ja yleensä myös huostaanotettavaksi, mikä vain yleensä huonontaa näiden lasten selviämismahdollisuuksia.
Tällaista Suomea en olisi ikinä eläessäni halunnut joutua näkemään.