Jyväskylässä kaupunginteatterissa esitetään parhaillaan unettomuusnäytelmää - Yötarinoita. Näytelmä on kirjoitettu uniongelmaisten tosikertomusten pohjalta. Uniongelmista kärsivät ihmiset ovat saaneet vertaistukea näytelmästä ja katsojat ovat viihtyneet sen parissa arvioiden mukaan . Näytelmän käsiohjelmassa jaetaan katsojille tietoa unettomuusasioihin liittyen ja kuvataan terveydenhoitojärjestelmän tilannetta liittyen unihäiriöiden hoitoon tällä hetkellä. Käsiohjelman kuvaus unettomuuden hoidosta ei anna kovin hyvää kuvaa suomalaisesta terveydehuollosta unettomuuden hoidossa. Käsiohjelmassa halutaan korostaa ihmisen omaa vastuuta hoitoon hakeutumisessa ja pelkästään lääkehoitoon turvautumisessa, vaikka sitä liikaa tarjotaankin avuksi unettomuuteen. Lisäksi käsiohjelmassa kuvataan terv. huollon toimintaa:
Lainaus käsiohjelmasta;.."System sucks!?
Kyse ei ole pelkästään unihäiriöitäkokevan oman vastuun ottamisesta ongelmatilanteissa. Osittain runsaan uni- ja nukahtamislääkkeiden kysynnän ja osittain liian lääkekeskeisen ja usein aliresrsoidun terv.huoltojärjestelmän takia myös unihäiriöiden hoito on puutteellista ja yksipuolista. Liian aikaisin tai lievissäkin unihäiriöissä tarjotaan hoidoksi lääkitystä ilman, että apua hakevaa motivoitaisiin riittävästi ottamaan vastuuta oman elämänsä tarkastelusta ja kerrottaisiin lääkkeettömistä vaihtoehdoista, joita on olemassa, mutta joiden riittävyys ei vastaa nykypäivänä todelliseen tarvitsijoiden määrään.
Toinen toimintatapa terveydenhuollossa on, etä lääkitys sovitaan tueksi ja asiakasta tavataan ja pyritään auttamaan unihäiriöiden taustatekijöiden tunnistamisessa. usein tuki jää kuitenkin liian pintapuoliseksi, koska lääkärien, psykiatrien ja psykologien asiantuntijapalveluita ei yksinkertaisesti ole nykyisessä resurssitilanteessa riittävästi käytettävissä asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaiseen arviointiin ja hoitoon. Myös terveydenhoitohenkilökunnan ammatillisessa osaamisessa on puutteita tunnistaa unihäiriöiden ja muiden psyykkisten oireiden taustalla vaikuttavia psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Riittämättömän hoidon ja syiden selvittämisen puutteen vuoksi ihminen saattaa pettyä hoitokokemuksissaan. Tyytyessään huonompaan unen laatuun vointi heikkenee edelleen, jolloin voi kehittyä esim. vakavampaa masennusta. On myös mahdollista, että tilapäiset sopeutumishäiriöihin liittyvät oireet tai lievä ahdistus jotavat vakava-asteisempiin psyykkisiin sairauksiin. Valitettavasti terv. hoitojärjestelmän psykologisen ja psykoterapeuttisen osaamisen vähyys ja puute sekä yksipuoliset lääkekeskeiset ja epätasa-arvoiset hoitokäytännöt aiheuttavat jatkuvasti sitä, että lievemmät psyykkiset häiriöt kehittyvät tunnistamatomina vakaviksi, vuosien psykoterapiaa vaativiksi psyykkisiksi ongelmiksi tai sairauksiksi. Kustannuksiltaan nämä kielteiset seuraukset ovat erittäin merkittäviä kansantaloudellisesti, puhumattakaan niiden vaikutuksista inhimillisellä tasolla. Siksi olisi tärkeää, että hoitojärjestelmää kehitettäisiin reagoimaan mielellään lääkkeeettömästi jo edellä kuvattuihin lievempiasteisiinkin oireisiin.
Terv.hoitojärjestelmän kehittymistä mietittäessä on herännyt kysymyksiä siitä, mitkä perusteet ja millaiset arvot ohjaavat terv. hoitojärjestelmän kehittämistä. Toisaalta tunnistetaan esim. uni- ja muunkin tyyppisten psyykkisten häiriöiden hoidon olevan yksipuolista, puutteellista, lääkekeskeistä ja alueellisesti epätasa-arvoista. Kuitenkaan kovin selkeitä ehdotuksia järjestelmän kehittämiseen ei ole nähty..........
......Mieleen tulee kysymys, ovatko kansalaisten hoidosta ja hoitojärjestelmien kehittämisestä vastuussa olevat vaikuttajat riippumattomia päätöksissään vai vaikuttavatko terv. huollon päätöksiin esim. lääkeyritysten merkittävät taloudelliset intressit? Eettisesti onkin perusteltua keskustella enemmän siitä, kenen tarpeet ohjaavat terv.huollon kehitystä ja painopisteitä: kansalaisten tutkitut ja tilastoidut tarpeet, ongelmat, henkinen hätä, henk. kohtaiset ja perheiden tragediat, työkyvyttömyys ja näiden kautta koituvat sekä kansantaloudelliset että sosiaaliset menetykset ja kustannukset vai taloudellisen maksimaalisen hyödyn tavoittelu?........."
Kirjoituksesta saa sellaisen kuvan ,että terv. huollossa unettomuuden hoitoon ei ole resursseja, riittävää osaamista, hoitokäytäntöjä ym. ja apu on liiaksi vain lääkehoitoa.
Millaisia kokemuksia unettomuuden kanssa kamppailevilla on hoidosta? millaisia hyviä hoitokokemuksia jollain on?
Lainaus käsiohjelmasta;.."System sucks!?
Kyse ei ole pelkästään unihäiriöitäkokevan oman vastuun ottamisesta ongelmatilanteissa. Osittain runsaan uni- ja nukahtamislääkkeiden kysynnän ja osittain liian lääkekeskeisen ja usein aliresrsoidun terv.huoltojärjestelmän takia myös unihäiriöiden hoito on puutteellista ja yksipuolista. Liian aikaisin tai lievissäkin unihäiriöissä tarjotaan hoidoksi lääkitystä ilman, että apua hakevaa motivoitaisiin riittävästi ottamaan vastuuta oman elämänsä tarkastelusta ja kerrottaisiin lääkkeettömistä vaihtoehdoista, joita on olemassa, mutta joiden riittävyys ei vastaa nykypäivänä todelliseen tarvitsijoiden määrään.
Toinen toimintatapa terveydenhuollossa on, etä lääkitys sovitaan tueksi ja asiakasta tavataan ja pyritään auttamaan unihäiriöiden taustatekijöiden tunnistamisessa. usein tuki jää kuitenkin liian pintapuoliseksi, koska lääkärien, psykiatrien ja psykologien asiantuntijapalveluita ei yksinkertaisesti ole nykyisessä resurssitilanteessa riittävästi käytettävissä asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaiseen arviointiin ja hoitoon. Myös terveydenhoitohenkilökunnan ammatillisessa osaamisessa on puutteita tunnistaa unihäiriöiden ja muiden psyykkisten oireiden taustalla vaikuttavia psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Riittämättömän hoidon ja syiden selvittämisen puutteen vuoksi ihminen saattaa pettyä hoitokokemuksissaan. Tyytyessään huonompaan unen laatuun vointi heikkenee edelleen, jolloin voi kehittyä esim. vakavampaa masennusta. On myös mahdollista, että tilapäiset sopeutumishäiriöihin liittyvät oireet tai lievä ahdistus jotavat vakava-asteisempiin psyykkisiin sairauksiin. Valitettavasti terv. hoitojärjestelmän psykologisen ja psykoterapeuttisen osaamisen vähyys ja puute sekä yksipuoliset lääkekeskeiset ja epätasa-arvoiset hoitokäytännöt aiheuttavat jatkuvasti sitä, että lievemmät psyykkiset häiriöt kehittyvät tunnistamatomina vakaviksi, vuosien psykoterapiaa vaativiksi psyykkisiksi ongelmiksi tai sairauksiksi. Kustannuksiltaan nämä kielteiset seuraukset ovat erittäin merkittäviä kansantaloudellisesti, puhumattakaan niiden vaikutuksista inhimillisellä tasolla. Siksi olisi tärkeää, että hoitojärjestelmää kehitettäisiin reagoimaan mielellään lääkkeeettömästi jo edellä kuvattuihin lievempiasteisiinkin oireisiin.
Terv.hoitojärjestelmän kehittymistä mietittäessä on herännyt kysymyksiä siitä, mitkä perusteet ja millaiset arvot ohjaavat terv. hoitojärjestelmän kehittämistä. Toisaalta tunnistetaan esim. uni- ja muunkin tyyppisten psyykkisten häiriöiden hoidon olevan yksipuolista, puutteellista, lääkekeskeistä ja alueellisesti epätasa-arvoista. Kuitenkaan kovin selkeitä ehdotuksia järjestelmän kehittämiseen ei ole nähty..........
......Mieleen tulee kysymys, ovatko kansalaisten hoidosta ja hoitojärjestelmien kehittämisestä vastuussa olevat vaikuttajat riippumattomia päätöksissään vai vaikuttavatko terv. huollon päätöksiin esim. lääkeyritysten merkittävät taloudelliset intressit? Eettisesti onkin perusteltua keskustella enemmän siitä, kenen tarpeet ohjaavat terv.huollon kehitystä ja painopisteitä: kansalaisten tutkitut ja tilastoidut tarpeet, ongelmat, henkinen hätä, henk. kohtaiset ja perheiden tragediat, työkyvyttömyys ja näiden kautta koituvat sekä kansantaloudelliset että sosiaaliset menetykset ja kustannukset vai taloudellisen maksimaalisen hyödyn tavoittelu?........."
Kirjoituksesta saa sellaisen kuvan ,että terv. huollossa unettomuuden hoitoon ei ole resursseja, riittävää osaamista, hoitokäytäntöjä ym. ja apu on liiaksi vain lääkehoitoa.
Millaisia kokemuksia unettomuuden kanssa kamppailevilla on hoidosta? millaisia hyviä hoitokokemuksia jollain on?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.