Se oli jotain uskomatonta, jotain mitä en ole aiemmin tuntenut, tuntenut syvällä niin etten siitä olisi halunnut irrota, ikinä en koskaan,en milloinkaan, en ennen enkä tulevaisuudessakaan.
En osaa irrottaa siitä pehmeästä tunteesta, joka valtaa, ottaa kuristavaan otteeseensa edelleen kun vain ajattelenkin sitä, ajattelen sitä kunnes todellisuus herättää...
...ja huomaan olevani yksin tässä, ilman sua, sun karheita hiuksia, lämmintä, matalaa ääntä, jää vain kysymyksiä, kysymyksiä mitä en uskalla esittää, joihin et voisi kuitenkaan edes vastata, tiedän, vaikka haluaisit vain olla mulle hellä, vaikka tiedän että haluaisit ennen kaikkea olla mulle hyvä, ja mä päästin tilaisuuden toisen jälkeen menemään omaa arkuuttani, olen peloissani vaikken sitä koskaan ääneen sanonutkaan ja tukahdun tähän tunteeseen, tunteeseen joka on muisto, joka oli totta, joka ei ehkä toistu enää ikinä, johon palaan taas uudelleen ja uudelleen ja milloinkaan en siihen pääse jos en uudelleen sua saa koskettaa!
Olenkohan ollut yksin tämä ajatuksen kanssa, vai ovatko mielessäsi vielä ne syvät, kauniit, kouraisevan intohimoiset suudelmat, uudelleen ja uudelleen, joita en vain voinut antaa enempää, niin kuin aika meidät erottaisi, irti siitä usvaisesta, herkästä, kaipaavasta läheisyydestä ja mahdottomasta tulevaisuudesta, silti uskoen vain sen hetken todellisuuteen...
Sano, oliko se vain unta vai miksi päästit mut pois?
En osaa irrottaa siitä pehmeästä tunteesta, joka valtaa, ottaa kuristavaan otteeseensa edelleen kun vain ajattelenkin sitä, ajattelen sitä kunnes todellisuus herättää...
...ja huomaan olevani yksin tässä, ilman sua, sun karheita hiuksia, lämmintä, matalaa ääntä, jää vain kysymyksiä, kysymyksiä mitä en uskalla esittää, joihin et voisi kuitenkaan edes vastata, tiedän, vaikka haluaisit vain olla mulle hellä, vaikka tiedän että haluaisit ennen kaikkea olla mulle hyvä, ja mä päästin tilaisuuden toisen jälkeen menemään omaa arkuuttani, olen peloissani vaikken sitä koskaan ääneen sanonutkaan ja tukahdun tähän tunteeseen, tunteeseen joka on muisto, joka oli totta, joka ei ehkä toistu enää ikinä, johon palaan taas uudelleen ja uudelleen ja milloinkaan en siihen pääse jos en uudelleen sua saa koskettaa!
Olenkohan ollut yksin tämä ajatuksen kanssa, vai ovatko mielessäsi vielä ne syvät, kauniit, kouraisevan intohimoiset suudelmat, uudelleen ja uudelleen, joita en vain voinut antaa enempää, niin kuin aika meidät erottaisi, irti siitä usvaisesta, herkästä, kaipaavasta läheisyydestä ja mahdottomasta tulevaisuudesta, silti uskoen vain sen hetken todellisuuteen...
Sano, oliko se vain unta vai miksi päästit mut pois?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuin kuvaisit elämäni kauneinta kokemusta...
Jos olet hän, niin minulla on sinulle asiaa:
Rupesimme vetämään rajoja unelmillemme turhaan, kaksi uneksijaa. Se kahlitsi meidät, pelotti meidät ja erotti meidät, mutta älä huoli enää rakastettuni. Parane nyt, tee se niin hyvin kuin osaat. Minulle on tärkeintä, että voit hyvin. Minä ymmärrän koko ajan paremmin ja kaipaan sinua enemmän kuin uskot. Olet kaiken hyvän arvoinen, ota elämä vastaan. Et ole yksin, jos osaat säilyttää minusta kauniin muiston. Tiedät, että ansaitsen sen. Tee niin ja luota minuun, niin minä palaan nopeammin kuin uskotkaan, koska sinä annat minun palata ja näytän sinulle tien, miten me kaksi voimme olla yhdessä aina.
Ikuisuuskaan ei riitä, jos en saa koskettaa sua enää.
kuin kauneinta unta, ja vielä sitäkin upeampaa...