Minulla on jo teini-ikäinen 16-v tytär. Miesystävälläni on 6-v poika. Emme asu yhdessä. Meillä on ilmennyt seuraavia ongelmia. Olemme olleet vajaan vuoden yhdessä, eli vasta kunnolla tutustumassa toisiimme. Pojalla on huono äitisuhde. Lapsi jäi vauvana isälleen, kun äiti ilmestyi raskaana muutaman kuukauden kuluttua isän ovelle... Äiti ei siis halunnut lasta, eikä isä tiennyt naisen olevan edes raskaana kun he erosivat muutaman viikon seurustelun jälkeen.
Viimeisen vuoden aikana. ennen kuin tapasimme äiti on halunnut toisinaan tavata lasta. Lapsella alkoi ilmetä uudelleen housuihin kakkaamista, yöheräilyä onkestänyt nyt yli kolen kuukautta. Lasen kanssa käydään nyt psykiatrilla, kartoitetaan koko tilannetta.
Ongelma on se, että en tideä enää miten tuKea tätä prosessia. Meillähän ei ole tietenkään normaalia seurustelua, kun öitä ei saa kukaan nukuttua, jos olen yökylässä, lapsi oireilee ja on rasittavan vilkas. Toisaalta lapsi pitää minustakin, on sylissä, hakee turvaa ja koska olen jo kerran pienen kasvattanut olen jotenkin osannu tukea ja opastaa.
Nyt tuntuu vain tosi raskaalta, onko valoa tunnelin päässä?? Antakaa jotain vinkkejä, kun tuntuu, että pystynkö tähän, jos lapsen oireilu ei lopu ihan pian ja tuskin loppuukaan...
Viimeisen vuoden aikana. ennen kuin tapasimme äiti on halunnut toisinaan tavata lasta. Lapsella alkoi ilmetä uudelleen housuihin kakkaamista, yöheräilyä onkestänyt nyt yli kolen kuukautta. Lasen kanssa käydään nyt psykiatrilla, kartoitetaan koko tilannetta.
Ongelma on se, että en tideä enää miten tuKea tätä prosessia. Meillähän ei ole tietenkään normaalia seurustelua, kun öitä ei saa kukaan nukuttua, jos olen yökylässä, lapsi oireilee ja on rasittavan vilkas. Toisaalta lapsi pitää minustakin, on sylissä, hakee turvaa ja koska olen jo kerran pienen kasvattanut olen jotenkin osannu tukea ja opastaa.
Nyt tuntuu vain tosi raskaalta, onko valoa tunnelin päässä?? Antakaa jotain vinkkejä, kun tuntuu, että pystynkö tähän, jos lapsen oireilu ei lopu ihan pian ja tuskin loppuukaan...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oman kokemuksen perusteella.... ei se ainakaan helpotu!
Meillä meni kaikki hyvin kun asuttiin omisssa osoitteissa, yhteenmuuton jälkeen ongelmat kärjistyneet entisestään. Kun ongelmia ei voi paeta.
Jos muutatte yhteen ja muksu oireilee, etkä pysty nukkumaan..... kuinka väsynyt olet töissä ja jaksatko sitä joka päivä?
Olisipa meilläkin ollut ongelmia ennen yhteenmuuttoa olisin tiennyt mihin joudun.....
Jaaa.. että taas on mihen lapsella ongelmia.......heh alkaa olla niin pivittäistä..ettei voi suhtautua kun huumorilla.
Hoidatko ensin oman lapsesi aiat kuntoon ja itsesi ja jätä toisten asiat heille.
Juuri tämän nimimerkin "hauskoja vitsejä" kaltaiset tyypit ovat niitä vastuuttomia riesoja, jotka eivät ymmärrä, että jokainen tukea ja rakkautta antava ihminen on lapselle tarpeellinen - jos ei peräti välttämätön.
Onko tämän tyhmän kirjoittajan todella mahdoton uskoa, että miehen lapsella oikeasti on ongelmia?
Ketjun aloittaja ei ainakaan kertonut, että hänellä tai hänen lapsellaan olisi jotain asioita, jotka pitäisi hoitaa kuntoon.
Seurustelusuhteessa haluaa luonnollisesti olla mukana toisen elämän päivittäisissä asioissa. Tällä miehellä niihin päivittäisiin asioihin kuuluu lapsi - jolla on ongelmia. Uskoisin, että mieskin mielellään ottaa vastaan kaiken tuen ja avun mitä jo yhden lapsen kasvattanut äiti voi antaa.
- mihen
- pivittäistä
- aiat
opetteletko ensin kirjoittamaan ja sitten vasta annat neuvoja muille?
Mitä ööö, mihen lapsella on ongelma?????? ja mitä pivittämistä???? mitkä on aiat???? Älä ota enää, alkoholi ei sovi sulle....ota ne lääkkeesi ja jätä se viina.
Miks pitäis ottaa vastuu ja hoitaa toisen laasta kuin omaa!?!?!
Kyl sil lapsella on omat vanhemmat jotka ovat vastuussa ja velvollisia kaasvattamaan ja hoitamaan.
Tosi outoo kohta varmaan naapurin muksutkin pitää ottaa "omina"
ja auta armias jos teet jotain väärin/eritavalla! siitä saa kuulla miheltä ja miehen exältä...
Hei Lissu sä näet taas harhoja, ei sul oo uusperhettä, ei perhettä ollenkaan, pelkkiä lapsia joiden on pakko sua sietää ja joilla ilo on suurin kun kuolet pois
Hienoa, että jaksat ajatella miehesi lapsen parasta. Saatte jo ammattiapua lapselle.
Tarvitsette ehkä myös itse tukea tilanteessa, jossa lapsi oireilee. Perheneuvola voisi olla sopiva paikka. Itse koin saavani sieltä hyvän avun kun lapset oireilivat eron yhteydessä. Rakastavalle aikuiselle nousee monta kipeää kysymystä mieleen, kun näkee että lapsella on paha olla.
Vaikutat fiksulta naiselta, joka osaa laittaa myös toisten tarpeet omiensa edelle. Varmasti 6-vuotiaalle on hyötyä äitipuolesta. Tosin hän voi olla melko traumatisoitunut hylkäämisestä. Hän ei ehkä ole koskaan oppinut, miten eletään samassa perheessä naisen kanssa. Tilanne on hänelle uusi ja hän on hämillään. Osoita, että olet luja, luotettava ja rakastava aikuinen.
Kerrot, että olet vasta tutustumassa tämän pojan isään ja ette asu yhdessä. Tiedät kuitenkin pojan psykiatrikäynneistä ja haluat mukaan hänen kuntoutusprosessiinsa. Eiköhän se ole ennenaikaista? Tuskin pystyt ainakaan parantamaan tilannetta puuttumalla siihen, ja onko sinulla siihen mitään oikeuttakaan.
Anna lapsen vanhempien hoitaa lapsi asiantuntijoiden avulla. Pidä sinä huolta omasta tyttärestäsi. Hänkin joutuu kärsimään uusista kuvioistasi ja siitä, että sinusta tuntuu tosi raskaalta.
Kiitos kommentoijille!
Mielenkiintoisia kaikki palstan aiheet ja jutut. Ei tämä uusperhekuvio todellakaan ole kenellekään osapuolelle helppoa. Olen pohtinut tätä tilannettani miesystävän kanssa ja omien ystävieni kanssa. Sen tiedän, että kun katselen tätä touhua niin isän, lapsen, isovanhempien kuin nyt uudelleen lähestyvän äidin kannnalta, tilanne on vaikea, mutta myös hoidettavissa. Tässä sitä aikuisuutta vaaditaan ja kykyä kommunikoida.
Olen nyt itse vetäytynyt sivummalle ja sanonut miehelleni, että keskustele kaikkien osapuolien kanssa. Kun tulin tähän suhteeseen, tiesin, että lapsella on paljonkin traumoja, joita ei siihen mennessä ollut kukaan osannut oikein huomioida. Kyllä jokainen tervepäinen aikuinen tietää, että 6-v lapsi oireilee jotain, kun kakkaa edelleen housuihin, eikä nuku rauhallisesti öitään. Kyseiset ongelmat kärjistyivät, kun lapsi alkoi tavata oikeaa äitiään pitkän tauon jälkeen. Olen huomannut myös, että lapsen kasvatuksessa on jäänyt eräät perusasiat hoitamatta: hyvät käytöstavat, anteeksi pyytäminen, jos tekee jotain kiellettyä, kuin myös se, että lapsen käsitys aikuisen auktoriteetista ja yleisestä tottelevaisuudesta on välillä epäselvä. Lapsi esim. karkailee omin luvin lähikauppaan, ilmoittamatta siitä isälleen. Isovanhemmista varsinkin isoisä " opettaa" lasta välillä kyseealaisin metodein, esim on sitä mieltä, että lapsi voi käyttää kirvestä, vesuria ja jopa moottorisahaa.. lapsi on todella vilkas, käy selvästi välillä ylikierroksilla, ja mummolassa varsinkin, kun koko ajan järjestetään jotain aktiviteettia...ja varsinkin pappa uskoo, että vilkas lapsi tarvitsee sirkusta koko ajan ympärilleen, kun minusta juuri rauhallisuuteen ja yhteen asiaan keskittyminen olisi hyväksi. Esim. ruokapöydässä vain syötäisiin eikä samalla puuhattaisi jonkin lelun kanssa. Tämä saattaa kuulostaa aika omituiselta, mutta yksi syy miksi mielestäni tähän on ajauduttu, on se, että se äiti/miniä on vuosia välistä puuttunut. Kyllähän jokainen äiti tietää, että rajat, kasvatusmetodit puhutaan yhdessä puolisoiden kanssa, miten toimitaan missäkin tilanteessa. Nyt on välistä puuttunut se naisen ääni, joka olisi välillä osannut huomioida mitä saa/voi pitää tehdä pienen lapsen kanssa.
Olet ottamassa itsellesi sellaista vastuuta, johon sinulla ei ole oikeutta. Lapsella on oikeus kasvaa oman perheensä ja sukunsa arvoihin, elleivät ne ole rikollisia. Ulkopuolinen ihminen voi tietenkin tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos tuntee siihen olevan aihetta.
Anna asiantuntijoiden selvittää, mistä lapsen "ongelmat" johtuvat. Heillä on siihen välineet ja tietämys.
Ei pidä lähteä mestaroimaan muiden ihmisten, perheiden ja sukujen elämää vain siksi, että seurustelee jonkun suvun jäsenen kanssa.
Uskon, että sinulla on aivan tarpeeksi tekemistä oman tyttäresi kanssa.
Perheessä on perheen säännöt jotka määrittelee perheen aikuiset, eli lapsen vanhempi ja hänen puolisonsa. Näin se vaan on.
Mitä perhettä tarkoitat?
Etkö lissu vieläkään osaa perheen määritelmää.
Sinä ET kuulu exsi perheeseen.
Perheellä tarkoitetaan niitä ihmisiä jotka ASUVAT yhdessä.
Meillä säännöt määrittelemme me, minä ja aviomieheni, ja ne säännöt koskevat niin lähi- kuin etälapsia silloin kun OVAT meillä. Siihen emme puutu millaiset säännöt on toisen vanhemman luona.
Jokainen täyspäinen aikuinen tän asian tajuaa....siis jokainen TÄYSPÄINEN.
Antamasi määritelmän mukaan ketjun aloittaja ei kuulu samaan perheeseen kuin lapset, joten hän ei voi asettaa lapsille sääntöjä.
Tästä lienemme yhtä mieltä.
Voi lissupien kun et sä osaa edes lukea.
Nimenomaan se lapsi kuuluu siihen perheeseen.
Koitappa nyt tavata aloittajan juttu uudelleen ja koita vielä ymmärtää lukemaasi.
vai etkö siihen edes pysty
Lapsi kuuluu perheeseen mutta aloittaja ei, ainakaan sinun määritelmäsi mukaan. Aloittajan ei niin ollen pitäisi puuttua perheen sisäisiin asioihin.
Koetapa tavata aloittajan teksti uudelleen ja ymmärtää lukemasi.
Lissu kuule perheeseen kuuluu ne JOTKA ASUVAT SAMASSA KODISSA:
Koita nyt jo vitun tampio tajuta
Aivan.
Samat sanat.
Kävin exän kanssa parisuhdeterapiassa, kun emme pystyneet enää kahdestaan sopimaan asioita erotilanteessa. Mieleenpainuvin (ja paras) neuvo tuolla oli, että muistaisimme, että olemme yhä perhe sen jälkeenkin kun olemme eronneet ja löytäneet mahdolliset uudet puolisot.
Eli isä ja äiti ovat edelleen lapsensa isä ja äiti vaikka he eivät olisi paikalla ja tuota asiaa ei ainakaan missään nimessä tulisi lapselta yrittää kieltää. Uusi puoliso ei ole äiti tai isä vaan uusi aikuinen ihminen uudessa perheessä, johon lapsi kuuluu.
Pystyt varmasti ottamaan aikuisen ihmisen paikan perheessä. Varsinkin kun sinulla on omia lapsia. Oletko kysynyt pojalta suoraan miltä hänestä tuntuu, silloin kun sinä olet paikalla? Mietin vain, että mahtaakohan poika olla stressaantunut, koska perheessä on yhtäkkiä uusi nainen, joka voi hylätä hänet samalla tavalla kuin hänen oma äitinsä.
Muutaman päivän surffailin täällä katselemassa mistä puhutaan. Harmillista huomata, että ilmeisesti pari henkilöä täällä terrorisoi. Heillä on pahoja henkisiä ongelmia joko siitä, että he ovat eronneet tai siitä, että heillä on jotain käsittämätöntä vihaa kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat uudessa suhteessa ja kyselevät asiallisesti mielipiteitä: MENKÄÄ HOITOON!
Enpä olisi koskaan kuvitellut, että näin ahdasmielisiä, pikkusieluisia typeryksiä Suomi on pullollaan.