Mikä neuvoksi?

turhaantunut... kirjoitti:

Voisikohan joltain saada neuvoja tähän asiaan? Mulla on hyvä ystävä, jonka olen tuntenut jo vuosia. "Ongelma" on siinä, että monia kertoja on käynyt niin, että kun olemme jossain julkisella paikalla, niin hän saattaa liikuttua tai tunteet nousta pintaan itkun muodossa ilman suurempaa syytä. No siis tuo on tietenkin ihan täysin normaalia minun mielestä että joskus ihmistä itkettää ja herkistyttää, mutta hän itse häpeää sitä niin valtavan kamalasti, että usein siitä seuraa se, että hän käyttäytyy todella tylysti minua kohtaan, epäsosiaalisesti, joskus jopa hieman aggressiivisesti (kerran tönäissyt kun yritin varovasti halata), ja useimmiten siitä seuraa mykkäkoulu. Tällaisia tilanteita on käynyt esimerkiksi elokuvissa kun elokuva liikuttaa häntä (mikä on ihan normaalia) niin poistuttaessa elokuvateatterista hän ei puhu minulle mitään koko matkan aikana, laittaa hupun päähän, ei vastaa kun yritän keskustella, muuttuu todella tylyksi käytökseksi. Siitäpä syystä hän ei enää haluakaan lähteä elokuviin, koska pelkää liikuttumista julkisella paikalla. Kerran hän poistui normaalisti vessaan ja viipyi siellä tunnin, ei vastannut viesteihin eikä kännykkään kun huolestuin ja yritin soittaa ja kysyä onko kaikki hyvin (julkisella paikalla tämäkin) ja loukkaannuin kun en saanut mitään selitystä. Selitys oli että hän ei saanut tunteitaan kontrolloitua. Olen nyt jo tottunut näihin "kohtauksiin" ja olen ymmärtäväisempi enkä loukkaannu enää, mutta haluaisin kovasti auttaa häntä. Olen monesti puhunut hänelle, että itkeminen on ihan hyväksyttävää ja normaalia eikä sitä tarvitse ollenkaan hävetä, olen itsekin itkenyt hänen seurassaan häpeämättä. Mutta mikään puhe ja vakuuttelu ei tunnu auttavan. Tänään viimeksi sattui niin että meillä oli pientä sanaharkkaa ravintolassa syödessämme, jonka seurauksena hän alkoi kyynelehtimään. Hän tiuskaisi ettei halua puhua minun kanssa kun yritin sanoa että kaikki hyvin, kukaan ei huomaa (että hän itkee). Usein yritän vaihtaa puheenaihetta ja jutella jostain kevyistä asioista tai saada hänet hymyilemään, tuloksetta. Hänelle se on suuri kasvojenmenetys eikä hän vastaa, muuttuu etäiseksi, haluaa äkkiä pois keinolla millä hyvänsä, vaikka muiden kustannuksella eikä enää välitä jos loukkaa muita siinä matkan varrella. Hän kokee sen äärimmäiseksi häpeäksi ja luulee, että kaikki kiinnittää siihen huomiota vaikka todellisuudessa huomio varmaan kiinnittyy enemmän hänen tylyyn ja etäiseen käytökseen hänen yrittäessä kontrolloida tunteitaan. Itkun puuskan voi aiheuttaa milloin mikäkin asia, positiivisetkin asiat. Olen sanonut myös siitä että mitä enemmän yrittää hallita itkua niin sitä enemmän varmaan itkettää.

Tästä varmaan sai suurinpiirtein kuvan tilanteesta, mikä siis neuvoksi?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä