Vaikea pukea tätä sanoiksi. Mutta tahtoisin ymmärtää ihmistä joka on kokenut rankkoja asioita. Ensin tuntui että jotenkin uskoutui minulle mutta sitten säikähti ja vetäytyi taas kuoreensa. En väkisin kenenkään elämässä ole tietenkään mutta tahtoisin niin ymmärtää edes vähän miten hänen päänsä toimii koska välitän hänestä.
Hän on tullut lapsena äitinsä hylkäämäksi koska äiti oli alkoholisti. On isänsä kasvattama nainen. Nyt aikuisena välit ovat hyvät, äiti on raitistunut. Mutta miten paljon se vaikuttaakaan ihmiseen että tuntee että oma äiti on hylännyt? Kertokaa te joilla on sellaisesta kokemusta.
Toinen asia on sitten insesti. Sekin on tehnyt tuhojaan.
Tuntuu että tämä ihminen ei enää uskalla luottaa, ajattelee jotenkin aina pahinta, ja jos uskaltaakin hetken iloita ja luottaa niin säikähtää kahta kauheammin, vaikenee ja pakenee. Tahtoisin että hän ymmärtää että oikeasti välitän ja olen tukena, en hylkää enkä katoa.
Jos toinen ei tahdo lähelleen päästää niin sitten ei, mutta tahtoisin niin edes hieman ymmärtää mitä noin aran ihmisen päässä voi liikkua?
Tietää sitä ei voi kukaan muu mutta itsellä on hyvä lapsuus, eikä kokemusta insestistä, alkoholismista, raiskauksesta jne. niin en osaa hahmottaa sellaisen ihmisen pelkoja ja ahdistuksia.
Voiko niistä koskaan päästä sen verran yli että uskaltaa elää edes johonkin luottaen?
Hän on tullut lapsena äitinsä hylkäämäksi koska äiti oli alkoholisti. On isänsä kasvattama nainen. Nyt aikuisena välit ovat hyvät, äiti on raitistunut. Mutta miten paljon se vaikuttaakaan ihmiseen että tuntee että oma äiti on hylännyt? Kertokaa te joilla on sellaisesta kokemusta.
Toinen asia on sitten insesti. Sekin on tehnyt tuhojaan.
Tuntuu että tämä ihminen ei enää uskalla luottaa, ajattelee jotenkin aina pahinta, ja jos uskaltaakin hetken iloita ja luottaa niin säikähtää kahta kauheammin, vaikenee ja pakenee. Tahtoisin että hän ymmärtää että oikeasti välitän ja olen tukena, en hylkää enkä katoa.
Jos toinen ei tahdo lähelleen päästää niin sitten ei, mutta tahtoisin niin edes hieman ymmärtää mitä noin aran ihmisen päässä voi liikkua?
Tietää sitä ei voi kukaan muu mutta itsellä on hyvä lapsuus, eikä kokemusta insestistä, alkoholismista, raiskauksesta jne. niin en osaa hahmottaa sellaisen ihmisen pelkoja ja ahdistuksia.
Voiko niistä koskaan päästä sen verran yli että uskaltaa elää edes johonkin luottaen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se vaikuttaa, paljon. Ja tuohon hänen tapaukseen vielä liittyy se, että 1. äiti on hylännyt alkoholin takia (jokainen lapsi haluaa tuntea olevansa vanhemmilleen maailman tärkein, rakkain ja ihanin) 2. äiti on hylännyt ja jättänyt sellaisen luo joka vaan aina ja aina satuttaa. Tuo jälkimmäinen voi aiheuttaa ahdistusta/vihaa/aggressioita/surua jne, vaikka asiat äitiin olisikin nykyään kunnossa. (voi myös olla, että joko tiedostaa asian tai sitten ei..)
Tuo, että ei luoteta, ajatellaan aina pahinta ja niin ees päin. Niin se vaan menee. Se tulee varmaan osittain siitä, että lapsena ei oo koskaan saanut tiedätkö hengähtää: aina on pitänyt olla tuon pelottavan hirviöisän luona, sen armoilla on pitänyt elää, se on voinut satuttaa ihan milloin vain. voiha olla niin, että tää isä on joskus käyttäytynyt myös sillee miten normaalien isien kuuluu, ja sit taas yhtäkkiä on tultu satuttamaan. Ja jos lapsena ei oo saanut sokeasti luottaa omiin vanhempiin, niin sitä on vaikea muodostaa myöhemmin..
ja jos nykysellään on vaikea iloita, se voi johtua siitä, että se ILO on niin vieras tunne, että sitä jo itsessään pelästyy. Toistaalta huomaan, että ilo ja onnellisuus tuntuu välillä niin hyvältä, että sen menettäminen pelottaa enemmän kuin surullisena olo.
Mietin tuossa ihan käytännön esimerkkiä, mistä ei kannata loukkaantua, mutta kannattaa miettiä: Jos joskus vaikka silität tukkaa, halaat tai pusuttelet rakastavasti, voi mennä hämmennyksiin esimerkiksi takauman takia. Jos sun kosketus vähääkään muistuttaa tän isän kosketusta, tälle tytölle voi tulla ihan tosi paha olla. Sitähän sä et voi tietää, että miten sun pitäisi koskea, mutta jos tyttö kiusaantuu tai hätääntyy, neuvoisin, että et samalla tavalla enää tee, tai kysyt mikä tuli.
Kyllä niistä voi tietyllä tavalla päästä yli varmaan. Riippuu ihmisestä, käsitellähän nuo asiat pitäisi.
Varmaan nää asiat on sulle itsestään selviä, mutta.. anna tilaa. Anna hellyyttä ja siis paljon sellaista ei-seksuaalista läheisyyttä. Pidä huolta, kukaan ei sitä aiemmin sille oo tehny. Uskoisin, että turvallisuuden kaipuu on suuri, vaikka luottaa vielä ei ehkä uskallakaan. Mun mielestä on paljon, että on kuitenkin kertonut sulle asioista (on sun kanssa tosissaan)
Luottamuksen muodostaminen on muutenki varmaan vaikeeta, tältä tytöltä se vaatii erityisen paljon, eihän sillä käytännössä katsoen oo käsitystä, mitä kaikkea sanaan luottamus sisältyy. Se täytyy oppia, ehkäpä sinun kanssasi!
...Joten kannattaa kasvattaa tuntosarvet, näin munkii mies on tehny :)
Toivottavasti tästä tuli ees vähän näkökulmaa.