Tuliko yllätyksenä?

Näin... näin!

Kaupunginisät eivät osaa kilpailutusta. Urakoitsijoille näytetään urakkakuvia ja se joka uskaltaa kertoa pienimmän summan rakentamisen kustannuksiksi, valitaan työn tekijäksi tarjousten sisältöä sen enempi tutkimatta ja seuraukisa miettimättä. Esimerkkitapauksia alkaa olla jo liiankin kanssa. Ovatko kilpailuttajat tosiaan näin tumpeloita!

Näin on taas käynyt uimahalliremontissakin? Pienet, joskus pakonkin sanelemat, muutokset - jopa harkitut halvennukset alkuepräisiin suunnitelmiin - onkin rokotettu kaupungilta kunnon(!) hinnoilla. Käsittämätöntä mutta totta: urakoitsijan usein itse esittämät säästötoimet ovatkin osoittautuneen lopputulemaltaan alkuperäsitä hintaa kalliimmmaksi! Menettely taitaa olla urakoitsijoiden keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus? Eikä vielä ole tarvinnut puhua edes harmaasta mulle-sulle kuittikaupasta?

Kunnan kilpailutuksesta puhuttaessa on usein kuultu väite, että lait vaativat ottamaan halvimman tarjouksen! Näinhän se päältä katsoen näyttäisi. Tosiasiassa kilpailutuksen hinta voidaan jo etukäteen määritellä niin, että mm. muutosten hinnoittelusta sovitaan järkevästi. Samoin kilpailutetun hinnan pitää pitää sisällään kaikki se mitä halutaan saada! Kyllä tämäkin tarpeen niin vaatiessa opitaan - tai päitä vadille!

Samanlaisista mokista on kerrottu valtakunnalliseti muiltakin aloilta. Yksi hupaisimmista ja viime aikojen tunnetuimmista esimerkeistä taitaa olla vanhuspalvelun sulakkeenvaihto: kilpailutettu hinta oli vaatimaton, muuta todellisuudessa lasku yhden sulakkeen vaihdosta oli 90 euroa!? Lasku näet sisälsi muita kuluja mm. matka- ja työaikakuluja reippaat 80 euroa! Olisiko kannattanut kilpailutettaessa ottaa huomioon?

Meillä on taloyhtiössä sama meininki.

Isoa remonttia suunniteltaessa esittely- ja suunnitteluvaiheessa sekä yhtiökokouksen päätösvaiheessa kerrotaan ihan muuta, mitä sitten todellisuudessa tullaan tekemään ja mitä kaikkea siitä seuraa. Budjettiin tehdään aina +20 % lisävaraus ja arvatkaako tuleeko urakoitsijalle lisäkustannuksia, kun kerran on helposti saatavissa yksi miljoona lisää?

Minä en ymmärrä tuollaisia urakoita ja urakkatarjouksia, missä urakka ja tarjous ei pidä! Jos jotain pitää tehdä lisää, siitä on sovittava uudestaan erikseen. Ei se, että sovittu homma maksaakin enemmän kuulu, maksaa lisää urakoitsijalle, kun kerran on itse urakkansa pieleen laskenut!

Yksityissektorin käytäntöjä ne kustannusarvioissa pysymiset. Kunnissa eri hommat. Jotta korjaus saataisiin edes puolitiehen, on varmuuden vuoksi budjetoitava reilusti - jossei muuten niin varalle. Kunta kun ei voi maksaa ilman erillistä poliittista päätöstä penninhyrrää lisää. Uuden päätöksen tekeminen tietetään tervanjuonniksi. Aina jotku olavit tai mirkat marisee ja marisee. Näin se käy ketterästi. Miltä se muuten näyttäisi, jos kunnat olisi täynnä puolitiehen jääneitä rakennustyömaita?