Mietiskelin tuossa ja tajusin, että puhelimeni on tänä vuonna soinut ainoastaan 3 kertaa!
Lisäksi mietin, koska olen viimeksi liikkunut ulkona jonkun ihmisen kanssa (kävellyt, istunut kahvilla, ollut yleensä jossain). Viimeksi näin oli viime lokakuussa!!! Aina olen liikkunut yksin, en edes muista miltä tuntuu kävellä jonkun toisen kanssa.
Jos muistelen milloin viimeksi joku ihminen on minua pyytänyt jonnekin kanssaan, silloin mennään jo viime kesään.
Oletteko muut näin yksinäisiä?
Lisäksi mietin, koska olen viimeksi liikkunut ulkona jonkun ihmisen kanssa (kävellyt, istunut kahvilla, ollut yleensä jossain). Viimeksi näin oli viime lokakuussa!!! Aina olen liikkunut yksin, en edes muista miltä tuntuu kävellä jonkun toisen kanssa.
Jos muistelen milloin viimeksi joku ihminen on minua pyytänyt jonnekin kanssaan, silloin mennään jo viime kesään.
Oletteko muut näin yksinäisiä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
laita numeros mulle ni mä soitan sulle. kirjotan s.posti osotteeni jos kiinnostaa :D
Muuten tuttua mutta syklit vaan pitempiä. Viimeksi olen käynyt ulkona jonkun kanssa 2v. sitten.
On tuttua. Mutta puhelimeeni ei ole juuri muut soitelleet kuin lehti- tai mokkulakauppiaat. Ja aina olen luurin lyönyt korvaan :-/ !
Sitten että koska olen viimeksi liikkunut ulkona jonkun ihmisen kanssa... Siitä on kyllä reilusti yli vuosi, varmaan jopa kaksi vuotta. Ja sekin oli yks känninen tuttu perhepiiristä, umpi juovuksissa ja kaupungin keskustan läpi talutin sen keskellä kirkasta päivää autolle. Mitähän ihmiset ajattelivat? No ei sen väliä, ei kukaan mua tunne tai halua tuntea, ei ole ystäviä eikä edes naisystävää joten mitä väliä siitä sitten oli.
Ja koska viimeksi joku pyysi mua jonnekkin, niin siinä mennään yli 5 vuotta taaksepäin ja sekin seura katosi aika pian sen jälkeen kun perille päästiin.
Lisäksi just oli nimipäivä eikä yhtään onnittelua tullut, no sinänsä tuttua juttua, mutta kävin nimipäivänä pankissakin ja papereita allekirjoiteltiin, eikä sielläkään onniteltu... Ei syntymäpäivänäkään tule onnitteluja tai vieraita koskaan käymään, tietysti varaudun siihen että joku yllättäen tulee kylään, muttei ole saapunut. Eikä oikeastaan olisi montaakaan ketään ketä tulisi käymään, eikä ketään kenen luokse menisi käymään.
No, listataan posiitiivisena asiana se että yksinäisyys jatkuu jokapäiväisenä eikä vieraiden lähtemisen jälkeen olo tuntuisi niin pahalta seuraavana päivänä, jolloin olisi paluu yksinäiseen arkeen.
Jos lasketaan kaupustelijat ja työsoitot pois, niin yksi sukulainen soittaa kerran pari kuussa tilannetsekkauksen, mutta muuten on hiljaista.
Ulkona liikkumista ja johonkin kutsumista tapahtuu harvakseen sisarusten ja vanhempien suunnalta, mutta muilta osin pitää mennä noin vuosi ajassa taaksepäin.
Niin, jos olisi edes sisaruksia tai vanhemmat, saati lapsia tulisi varmaan jotain elämää tähänkin elämiseen, mutta kun ei todellakaan ole ketään. :(
Joo, perheen jäseniä lukuun ottamatta ei mullekkaan kukaan paljon soittele tai pyydä mihinkään. Olen kärsinyt masennuksesta ainakin 5 vuotta ja sen seurauksena on kadonnu kaikki kaverisuhteet. Nyt olen jo muuteen aika hyvin toipunut, mutta yksinäisyys vaivaa, kun ei ole yhtään kavereita. Useammilla deittisivustoilla olen yrittäny ihmisiin yhteyttä ottaa, mut ei oo onnistanu. Nykyään olen sosiaalisempi, mutta jotenki niitä ystävyyssuhteita on vaikea muodostaa ja harvoin käy niin että kukaan mulle tulis jutteleen ja itse en osaa alkaa vaan jutteleen. Onneksi tosiaan on perhe, mut ois ihan kiva kavereitakin saada
TWL kuulostaa mukavalta ihmiseltä. Olisi mukava tutustua ja jutella lisää.
Oot sä tosissasi vai sanotko vaan? Jos oot tosissas niin voit laittaa mulle s-postii osoitteeseen [email protected]
Kyllä se puhelin toimii toiseenkin suuntaan. mitä sitä täällä itkette, jos joskus olette kotiinne linnoittautuneet. asia nyt vaan on niin, että suurin osa täällä itkevistä on jotain nörttejä omassa kerrostaloyksiössään olut tai energiajuomapurkkien keskellä.
anteeksi tästä ja hei.
Niin no, eipä ole toiminut toisinpäin! Olen kymmeniä kertoja soittanut/tekstannut kaverille kysyen mennäänkö kahville tai tuutko käymään? Aina on ollut menoja, kiireitä ja muita juttuja. KERTAAKAAN kaveri ei ole soittanut tai tekstannut ENSIN mulle ehdottaen yhteistä aikaa.
Alkaa usko loppumaan...
Olen ihmetellyt samaa asiaa, jos soitan jollekkin tutulle ja kysyn kahvi seuraa
on hämmästyttävää kuinka ihmiset ovat kiireisiä.
Olen miettinyt että jos sitä ylimääräistä aikaa voisi jotenkin myydä edullisesti
näille tooosi kiireisille tuttaville.
Minä saisin rahaa ja vaikka raha ei tee onnelliseksi kyllähän se rauhoittaa ja nämä kiireiset ihmis polot saisivat hiukan vapaa aikaa kiireiltään edes sen kahvi kupin verran..
hahah lol hienosti menee täällä muillakin, itse tapaan juomisen yms merkeissä kaverin noin ~ kerran kuussa. Itse en juurikaan harrasta mitään eikä ole kiinnostuksen kohteita, niin tekemistä on vaikea keksiä muiden kanssa, enkä usein itse kehtaa tai viitsi ottaa kehenkään yhteyttä. Mutta aina kun pyydetään johonkin niin lähden kyllä. Ehkä tää n. 20 vuoden ikä on sitä hiljaisinta aikaa. xD
Tiedä sitten siitä iästä.. Mulla oli seura-elämää parikymppisenä runsaasti kolmekymppisenä selvästi vähemmän ja nyt nelikymppisenä elämääni kuuluu hyvin pitkälle Me, myselt and I
Ehkä mulla menee sitten täsmälleen toiste päin ku sulla, toivon xD Jos vauhti vaan kiihtyis tästä siis. :D
Sama vika, parikymppisenä tuli heiluttua ja hilluttua milloin missäkin, kolmikymppisenä menin pitkälti yksin ja nyt lähes nelikymppisenä kaikki on joko perheellisiä tai kiireisiä töiden takia, joten jäljellä ei ole ketään. Suuttumus oikein iskee, kun pari kertaa on kyselyt kahville tai kävelylle ja tyyppi vastaa, että katellaan, on mennyt kuukausi, muttei mitään kuulu. En haluaisi ruinata koko ajan seuraa. Ihmettelen miten ihmiset voikin olla niin kiireisiä. itse tein aikoinani kolmeakin työtä, noin 60-70 tuntia viikossa ja aina oli aikaa nähdä ystäviä, usein jopa 3-4 iltana viikossa "ulkona". Taitaa olla suurin tekosyy, jos ei halua nähdä tuo kiire??
vai niin