Yksinäinen kummi

Sellaista se on, että yhteydenpito joskus hiipuu, joskus tulee riitaa jne. Olen samaa mieltä, että jos yhteydenpitoa ei ole muuten, ei kummin tehtävä ole olla pelkkä lahjakummi. Yhteydenpidon pitäisi muutenkin olla vastavuoroista.
Minulle kävi samalla tavalla kuin sinulla. Kasvoimme kummilapsen äidin kanssa kertakaikkiaan niin erilleen että yhteydenpito katkesi koko perheeseen.

Jos asia sinua kovasti vaivaa, voithan yrittää elvyttää yhteydenpitoa uudelleen jos haluat. Jos et, koita vaan hyväksyä tapahtunut. Lapsikin on jo aika iso. Minä olen ajatellut tämän niin, että se tyhmyys tapahtui siellä toisella puolella. Ystävä muuttui todella perhekeskeiseksi lapsen saannin jälkeen, eikä häntä enää kiinnostanut muu kuin lapset ja lapsiperheiden touhut. Minun kuulumiset eivät häntä enää myöskään kiinnostaneet. Samalla kun elämäntilanne muuttui hänellä, hänen suhtautuminen minuun muuttui aivan erilaiseksi ja jotenkin vähätteleväksi. Vain heidän perheen asiat olivat tärkeitä, minun eivät. Minusta tämä kertoo juuri siitä tyhmyydestä heidän puoleltaan. Tottakai on mukavaa kun on muita samassa tilanteessa olevia, mutta kyllä niiden toistenkin perheellisten kanssa voi riitoja tulla, ja lapseton kaveri voi perheellistyä, eli ei kannattaisi minusta sen takia dissata lapsetonta kaveria, varsinkin jos on pyytänyt hänet lapsensa kummiksi. Onhan selvää, että mikään ystävyys ei toimi kauaa vain toisen ehdoilla ja toisen asioista ja elämästä puhumalla. Hyvän ystävyyden pitäisi kestää elämäntilanteen muutos, ja onneksi muiden äiti-kavereiden kanssa se onkin kestänyt. :o)

ei haittaaa