Kerro

oota, kurkkaan. Siellä on iloa ja murhetta. Haluaisin tuottaa iloa enkä yhtään murhetta. Semmosta siellä on..

ensisijaisesti pettymys, ettei meistä tullut mitään ja jäi vaan ikävä. Asiat pitäisi aina selvittää, eikä jättää toista roikkumaan ja miettimään, mikä tuli..

miksi tehdä pahaa kun voisi tehdä hyvääkin.

No se surettaa ja mietityttää iänkaikkisesti, kun en saanut häntä vastaamaan
millään tavoin yhteydenottoyrityksiini. Mulla ei ole kokemusta kiinnostuksen osoittamisesta, ja hänhän ei tiedä sitä, ei voi tietää.
Haluaisin hänet tavata ja keskustella, olipa lopputulos mikä hyvänsä. Eikä ne
txt:rini ole olleet mitenkään ilkeitä.
No, mutta ymmärrän senkin, että kun aikaa on kulunut hävettävän paljon ja
tällainen mitätön vaatimaton ihminen(n) on helppo unohtaa, on jatkettava jotenkin elämäänsä ja otettava korvike arjen asioista ja harrastuksista.

Hyvää perjaintai-iltaa haaveideni kohteelle. Ei se mitään. Minun on vain
pärjättävä ja jaksettava.

Miks mun pitää olla tämmönen mokailija. Miksi?! virhettä virheen perään, mokaa mokan perään. En voi mennä hänen lähelleen, en voi! Änkytän sönkötän punastelen, unohdun tuijottaan hänen käsiänsä. Hymyilen kuin idiootti ja se olenkin. Ja hän TIETÄÄ mun tunteet koska olen hölmönä mennyt ne kertoon. Miten se kestää mua. Argh! Onneksi on tämä "ihana" palsta. t.TunariJokaTykkääSamulista

Tällä hetkellä kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä. Kaipaan ihmistä kainaloon.