Kissani on perusterve sosiaalinen, kiltti ja touhukas 10kk kissan (pentu). Jota ulkoilutan valjaissa säännöllisesti. Ulos se on päässyt koko pienen ikänsä ja maatilalla kasvanut ennen luovutusikää 12vko. Aina ollut vähän arka ja säikky. Pienempänä vähemmän. Eli muuttunut kasvaessaan vain aremmaksi vaikka ei ole kaltoinkohdeltu. Se saa myös hellyyttä ja humiota. Eikä sen tarvitse viettää aikaa paljon yksin. Neiti on hyvin peloissaan imurin äänestä, autojen liikkeestä ja joistakin koirista sekä ihmisistä. Toiset koirat ja ihmiset eivät ole yhtä pelottavia kuin toiset koosta riippumatta. Pystyykö kissa koskaan tottumaan pelottaviin asioihin vaikka olisikin tämän luonteinen yksilö.
Voiko kissa päästä peloistaan?
maumiugrauh
2137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on hyvin kissakohtaista. Jotkut kissat saattavat kasvaa pelokkaiksi ja jotkut eivät pelkää mitään.
Ystäväni otti 15 vuotta sitten tietämättömänä 6 viikkoisen kissanpennun. Kissasta kasvoi hieman häiriintynyt (mm. repi kaikki nauhat, jos jossakin niitä näki), mutta peloton. Vaikka omani murisi sille karvat pystyssä, tämä kissa vaan palloili sen luokse ja haisteli sitä.
Oma kissani on yhden kodin kautta minulle tullut uros, jota kiusattu rankasti entisessä kodissaan. Se on luonteeltaan muutenkin lussu, eli se lannistuu hyvin helposti ja pelkää kaikkea uutta. Se pelkää mm. miehiä, tuntemattomia ihmisiä, tuttuja ihmisiä jotka käyvät harvoin kylässä, autoja, koiria, vieraita kissoja.. Pikku hiljaa se on alkanut sietää tiettyjä asioita, mm. autoja se ei pelkää niin paljon kuin ennen. Koiria se osaa juosta karkuun, muttei pelkää enään koiran haukkumista (tosin kuin sukulaiseni kissa, joka koiran haukunnan kuulessaan alkaa vainoharhaisesti katsoa ympäri kämppää ja etsii koiraa..)
Vaatii kovasti kärsivällisyyttä ja hidasta totuttelua pelottaviin asioihin.
Oma kissani on rohkaistunut alkuajoista, mutta edelleenkin vetää selkäänsä refleksinomaisesti kyttyrään vaikkei mitään oikeasti pelottavaa ole tapahtumassa. Jotenkin kuvaavaa. Pelot ovat niin syvällä, ettei tuosta köyristelystä tule varmaan loppua koskaan.
Ihmiselle voi asioita perustella järjellä, mutta kissaa täytyy manipuloida. Kissani pelkää esimerkiksi ulos menemistä. Vasta kun hoksasin syyn pelkoon - hylätyksi joutuminen - saatoin totutella tätä ulkoilemaan. Olemalla koko ajan lähellä, jonka kissa varmistaa jatkuvasti vilkuilemalla minua, ja antamalla kissan oman uteliaisuuden viedä sitä. Pakottamalla saa huonosti tuloksia. Jos kiinnostaa kurkkia ulko-ovesta, niin rohkaisen menemään joka kerralla aina vain hieman pitemmälle ja pitemmälle. Malttia. Kissa vaistoaa isännän tai emännän kärsimättömyyden helposti ja koko hommasta menee ilo.