näen sinusta unia säännöllisin väliajoin - viimeksi aamulla heräsin jälleen sellaiseen uneen. Pohdin jälleen, vaivaatko mieltäni siksi, että etsisin sinusta vanhempiani - niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
Etäisiä, tuomitsevia vanhempiani, joiden epärealisesti toivon sinun hahmossasi minut hyväksyvän.
Etäisiä, tuomitsevia vanhempiani, joiden epärealisesti toivon sinun hahmossasi minut hyväksyvän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aika kaukaa haettua sanoisin kyllä. On normaalia hakea ihmisten hyväksyntää, huolimatta siitä mitä virheitä vanhemmat ovat tehneet.
Mutta jokin hänen hahmossaan saa tuon reaktion aikaan. Ei kukaan muu ihminen ole sillä tavoin toistuvasti esiintynyt unissani. Ehkä todellakin yritän ratkoa tässä jotain perustavaa laatua olevaa, lapsuudesta pohjautuvaa voimakasta hyväksynnän tarvetta.
Ei minulla yleensä ottaen ole mitään epätoivoista tarvetta hakea hyväksyntää ihmisiltä, enkä ahdistu jos joku ei minusta pidä.
Jospa se uniesi kohde yksinkertaisesti hyväksyy sinut vikoinesi. Tuntuuko että olet ollut vieraalla maaperällä, kun olet ollut hänen kanssaan? Ehkä se ihminen ei toiminutkaan vanhemmiltasi oppimiesi mallien mukaan oikeassa elämässä?
Vanhempiaan ei voi valita, vaikka joskus itse kukin niin olisi toivonutkin. Ehkä hekin ovat toimineet omien oppiensa pohjalta niillä eväillä jotka heille on suotu. Seuraavan sukupolven toivoisi tietysti pystyvän toimimaan oikeudenmukaisemmin.
Läheiset suhteet taitavat syntyä yhdessä tekemälla ja ajatuksia vaihtamalla niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Lapsen etäinen ja tuomitseva kasvatus ei varmaankaan ohjaa lasta läheisten suhteiden solmiseen aikuisenakaan.
yleensä on. Valitsee tunteidensa kohteeksi sellaisen, jonka kanssa voi käsitellä lapsuudessa syntyneitä tunnelukkoja tms. Niin minullekin on käynyt. Etäinen isä, jota ei oikeastaan ollut. Ei ehkä kyennyt olemaan omien ongelmiensa vuoksi. Neuvoksi ehkä sellaista, että on hyvä niitä mietiskellä, jotta pystyy ymmärtämään itseään ja omia reaktioitaan. Sitä kautta niitä pystyy sitten muuttamaan kun on ensin hyväksynyt ne itsessään ja elämässään tapahtuneeksi.
Nimenomaan etäinen suhtautuminen on tässä ihmisessä jollain tavoin saman kaltaista kuin vanhemmissani, ja ehkä siksi kaikki tämä.
Olen viime vuosina miettinyt hyvinkin paljon lapsuuttani ja sen vaikutusta siihen mitä olen, tuntuu että olen sitä kautta vahvempi, jopa jonkinlaista itseluottamusta on kasvanut.
Olen kyllästynyt tähän kaikkeen paskaan. Seuraavan kerran kun uniini tuppaat, potkaisen perseelle. Mitään hyötyä ollut elämässäni muuta kuin haittaa.
Lupaat
Niin, kyllä se on loppu nyt. Unet hiiveliin, ja oikean elämän oikeita ihmisiä elämääni :)
Niin sullahan oli "äkänen" äiti ja oliko vielä juoppo isä? Voishan tuon unen kyllä sitte niinki selvittää.