Kuinka esikois-lestadiolaisuudessa opetetaan kasteesta? Ihan lyhyitä vastauksia toivon, omin sanoin, kiitos!
EL:t!
kysyy
412105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
se on vasta työn alla
Ilman kastettakin pääsee taivaseen, mutta kun kerta Jeesus käski kastaa, niin noudatetaan Herran tahtoa.
Mitä kasteessa el-käsityksen mukaan tapahtuu, onko siinä esimerkiksi uudestisyntyminen?
Kun lapsia kastetaan, lapset ovat jo valmiiksi uskomassa. Ei jo uutta elämää elävä uudesti synny. Teoriassa on mahdollista, että pakanuudesta uskoon tuleva aikuinen kokisi uudestisyntymän juuri aikuiskasteen hetkellä. Tällöin pitää olla muutakin saapuvilla, kuten elävää Jumalan sanaa elävästä seurakunnasta.
Eliza! Onkohan tuo yhtenäinen ymmärrys esikoisilla?
Ovat luterilaisia. Lutherin opetus kasteesa on
päivän selvä.
Puoletkaan es.lest. eivät usko Lutherin opetuksia kasteesta.
Se taas johtuu siitä että uudesta syntymisestä on opetettu es.let:laisuudessa vastoin Lutherin ja Raamatun opetuksia jo yli 100 vuotta.
No pääasia on että uskovat ja ovat Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen kastetut.
Jumala tietää kasteensa, vaikka me ihmiset niin vähän ymmärrämmekin. Jumala ymmärtää jokaisen sydämen tilan ja näkee hänen vilpittömän uskonsa.
Älä höpötä joutavia. Ei jälkeentulleet ole koskaan olleet viisaampia ennentulleita.
Mihin panette kastamattomat lapset, helvettiinkö?
JOka uskoo, se kastetaan ja tulee autuaaksi. Mutta joka ei usko, se kadotetaan. Mihin se kaste jäi?
Lue samalla vähän paremmin sitä lutteria, ennenkuin rupeat viisastelemaan.
Kirkon vesikaste on todistulksen sakramentti siitä, että Jumala on tehnyt liiton joka pysyy, Pojassaan, meille autuudeksi. Tämä on tapahtunut myös lapsille jotka äitinsä kohdussa ovat saaneet jo elämän hengen ja ovat Vapahtajan sanan mukaan kelvolliset perimään taivaan.
Sydämen ympärileikkauksella Pyhän Hengen kasteessa, uusedestisyntymisessä, kastetaan niin, että tapahtuu uusi syntyminen.
Päättääkö isä ja äiti milloin lapsi uudestisyntyy? Ja jos jättävät sen tekemättä, onko se lapsi helvetin oma? Jönssoni sano aikanaan, että pitää uskon asioissa olla järkikin tallella. Kaikilla nykyajan viisastelijoilla ei taida olla edes omat asiat kunnossa, mutta monttu on auki eikä tiedä mitä sieltä tulee.
Ei mikään ihmisen teko auta autuuteen, pitäisihän se olla kaikille selvä. Ei siis kastekaan koska se on suoritus! Salatiede asian tiimoilta on omaa vanhurskautta ja saatanasta,. Uskon asiassa ei ole muuta salaisuutta kuin pohjaton rakkaus joka Jumalalla on ja järjelle käsittämätön yksinkertainen usko anteeksiantamukseen ilman tekoa ja Jumalanlapsioikeuteen.
Kun kirkko menee hulluuteen, niin joukko el ja vl menee mukana, kun halutaan kelvata tälle maailmalle.
Pienoisevankeliumikin on vain uskovaisia varten, kun sen oikein luette.
Tärkeintä on, että asiat Jumalan ja ihmisten kanssa on kunnossa juuri nyt!
Uskon kautta te olette vanhurskaat, ette itse teistänne, Jumalan lahja se on. Ei siinä puhuta vesikasteesta Jota Johannes antoi. Lukekaa siitäkin vähän, mitä se auttoi?
Usko jonka Jumala antaa on riittävän vilpitön!
sakkeus
ei pelasta eikä kadota yhtään ketään.
onko kasteessa uudestisyntyminen vai ei?
Ei pelkkä kaste.
Monilla teistä kirjoittajista ei ole hajuakaan edes kristinopin perusasioista.
Kuinka te siis voitte neuvoa esimerkiksi Martti Lutheria kun paremmatkin tekijät, vaikka olette hengellisesti sokeat ja Raamattua tuntemattomat ihmiset?
Älkää olko noin naurettavia.
Kasteessahan kastettava kastetaan nimenomaan Kristukseen, siis hänen ansioonsa. Hänen kärsimisensä, ristin kuolemaansa ja voitollisen ylösnousemisen osallisuuteen, yhdessä Kristuksen kanssa.
Ette kai te nyt kuitenkaan kehtaa Raamattua satukirjaksi sanoa, jos kerran uskoa ainakin nimellisesti tunnustatte?
Room. 6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
Room. 6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Room. 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Room. 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Room. 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
Room. 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
Room. 6:7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Room. 6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
Room. 6:9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Room. 6:10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Room. 6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
Room. 6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
Ei tuohon tarvi mitään lisätä.
lue ap. t 10 mikä on järjestys (kornelius)
tiedän katsomattakin, kysyin vain el-tulkintaa
Ainakin el Nuin kovasti opettaa kasteen uudestisynnyttävästä voimasta.
Niin Nuin ja Martti Luther kirjoittavat.
Kasteessahan ihminen puetaan Kristuksen vanhurskaudella. Kristus on se joka synnyttää ei siis kaste.
Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, kuten Raamattu sanoo.
Gal. 3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Gal. 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen KASTETUT, olette KRISTUKSEN päällenne PUKENEET.
1. Piet. 3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
1. Joh. 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
1. Joh. 5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
1. Joh. 5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
1. Joh. 5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
1. Joh. 5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut
Mutta ei Lutherkaan opeta, että kaste itsessään uudestisynnyttää, kaste ei yksinään pelasta, vaan USKO siihen, että vesi ja jumalan sana ovat siinä mukana. Kuollut kirkkomme kyllä opettaa kasteen uudestisynnyttävän ja siihen tuudittavan kirkko kansamme kuolleeseen toivoon, että se riittää pelastukseen. Kirkkomme opettaa luottamaan lapsikasteeseen koko elämän ajan, vaikka elämä olisi kuinka jumalatonta tahansa, kun vain pappi arkun ääressä siunaa lopuksi hänet taivas kelpoiseksi. Vanhan liiton ympärileikkaus vastaa meidän kastettamme. Molemmat ovat Jumalan säätämiä toimituksia ja näin ollen pyhiä.
Aamenta Nuin!
Ei ole kuollutta kirkkoa, se on propagandaa.
Tätä valhetta kuolleesta kirkosta on pidetty yllä lestadiolaisuudessa vain suojellakseen ekslusiivista, (muut pois taivaasta sulkevaa) uskonharjoitusta.
Kirkkomme opettaa edelleen tunnustuskirjojen mukaisesti sekä uskosta että kasteesta. Ja sakramentit jaetaan oikein.
Sinä kirjoitat nyt vastoin parempaa tietoasi, vain ihmisten luulojen ja uskomusten jälkeen.
Mitä ne puheet kasteenarmosta ja että se kantaisi läpi elämän ???
"Samoin on myös meidän aikanamme. Papisto, joka on vajonnut kuolleeseen uskoon, arvostaa kyllä kasteen sakramentin hyvin korkealle. Ja sehän onkin itsessään oikein ja paikallaan. Mutta kun koko uudestisyntyminen perustuu vesikasteeseen, silloin ei tarvitsekaan tulla sydämen särkymäpaikalle."
"Me sitävastoin olemme saaneet ensimmäisen kutsumme pyhässä kasteessa. Lapsena meidät on kasteessa suljettu Jumalan armolupauksiin ja otettu sen seurakunnan yhteyteen, jonka Kristus on perustanut maan päälle. Mutta kukaan meistä ei ole voinut pitää kasteen armoliittoa. Sillä niin pian kuin lapsi on alkanut kasvaa, synti on tullut väliin. Synnin kautta lapsi kadotti viattomuuden tilan. - - - Ja kun teimme syntiä, jouduimme pois kasteen armoliitosta. Mutta se ihminen, joka pyrkii säilyttämään USKON hyvässä omassatunnossa, ei tahdo kieltää uskoaan, vaan sen sijaan korjaa sen, missä hän on langennut syntiin. Tällöin hän saa kokea uudestisyntymisen tuskaa.
Siteerasit tuttua ja koettua asiaa. Näin tulee usko olla ensin ja sitten vasta on kelvollinen kasteelle.
Kasteen armoliiton rikottuaan ihmisen on palattava Jumalan vaikuttaman katumuksen ja parannuksen kautta uskoon eli kasteen armoliittoon. Silloin ei enää tarvitse kastaa uudelleen, vaan riittää kun saa synnit anteeksi ja uskon voimasta korjaa syntiretkiensä jälkiä mitä korjattavissa on. Silloin vihollinen menettää voimansa kiusata näillä tehdyillä synneillä ihmisen heikoilla hetkillä.
Mutta uskoa ei ihminen voi itse ottaa eikä antaa toiselle. Se on Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta. Mutta kun uskon saa, on se aivan tunnettavissa suurena ilona ja vapautena sydämessä.
Jos ihmistä ei ole kastettu lapsena ja hän saa uskon, on hän silti kuollessaan autuas, vaikka ei olisi ehditty kastaa. Mutta uskon saatuaan, jos elämä jatkuu, olisi hänen mentävä kasteelle Jeesuksen opetuksen mukaan.
Lapsethan ovat meille aikuisillekin asetettu esikuvaksi uskossaan, siksi he ovat kuollessaan autuaita, vaikka ei ehdittäisi kastaa.
Onko olemassa sellaista ihmistä, joka ei ole "tullut pois" kasteen armoliitosta?
Onko jok´ikisen tehtävä esim aikuistuttuaan parannus ja uudestisynnyttävä?
Voiko uskovaisen kodin lapsi seurakunnan yhteydessä eläessään säilyä lapsuutensa uskossa?
Missä kohdassa raamatussa puhutaan lapsikasteesta kun minä olen vain löytänyt kohdan, jossa Jeesus siunaa lapsia. Tuntuu kyllä pahalta, että raamattuun on lisätty tuollaista oppia. Eikö se ole yhtä paha asia kuin sieltä poisottaminen. Siitähän on varoitus, että niitä, jotka näin on tehnyt kohtaavat samat vitsaukset kuin uskottomia.
Uskovien kastetta yritetään ottaa pois ja lisätä sitten tilalle lapsikastetta ??
On vain yksi kaste.
Jos on kastettu lapsena se on väärä kaste eikä sillä ole mitään merkitystä eli sitä ei lueta kasteeksi. Uskoon tultuaan voi siis mennä kasteelle ja näin hän on saanut yhden oikean kasteen.
Room. 3:12: "Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään."
Minä uskon, että on sellaisia, jotka ovat Jumalan armosta säilyttäneet lapsuudenuskon. Sitä vastoin ei ole yhtäkään, joka ei olisi rikkonut kasteen armoliittoa vastaan. Ja vieläkin, jokainen joutuu joka päivä lukemattomia kertoja kasteen liiton rikkojaksi. (Tarkoitan tällä vanhaa ihmistä.)
Mutta "autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat."
Raamatussa löytyy kohtia joissa "heidät kastettiin perhekunnittain" siis vauvasta vaariin. Ei kasteelle ole laitettu mitään ikärajaa. Kaste on yhtä pätevä oli sitten nuori tai vanha kun se ja otetaan uskolla vastaan, lapsi on vapahtajan sanojen mukaan esikuva uskossa, joten erittäin kelvollinen kasteelle.
Jeesus sanoo, että "joka pahentaa yhdenkin näistä pienimmistä, jotka USKOVAT minuun..."
Ja "joka uskoo ja kastetaan..."
Johdonmukaisesti Jeesuksen sanojen mukaan lapsi uskoo ja siten voidaan kastaa.
Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka noita Simon myös kastettiin. Mutta ei hänessä ollut asuvaa Pyhää Henkeä, ei siis ollut kristitty. Mutta kaste oli tehty ja lisäksi pätevä. Siis ei ollut hänen tapauksessaan, ei myöskään samarialaisten tapauksessa ELÄVÄ usko ja vesikaste sidoksissa toisiinsa: "Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen, jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen; Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut."
Mitäs sanot nim. "Uudestisyntynyt", jos joku ihminen on vilpillinen ja antaa kastaa itsensä. Onko hänet kastettava uudelleen, jos hän myöhemmin saa parannuksen armon? Entä langenneet? Kastatteko heidät aina uudelleen, ja miten tutkitte ihmisen uskon? Millaiset mittarit teillä on siihen?
Minä arvelen, ettei ikinä meillä aikuisilla voi olla niin puhdasta ja vilpitöntä uskoa kuin pienillä lapsilla.
Voi voi kyllähän maailmassa tehdään monenlaista ihmistekoista eikä sitä huomioida kun on kyse Hengen työstä. Käythän sinäkin uimassa ja sukeltelet tai peset tukkaa ja kasvoja, etkä sinä niitä kasteeksi lue. Kaste on silloin oikea kun se on Jumalan Sanan mukainen ja siihen silloin Pyhä Henki yhtyy.
Onpa tapauksia kun kastettava on ollut vilpillinen ja tehnyt sitten myöhemmin todellisen parannuksen ja hän on omassatunnossaan tuntenut, että hänen tulisi käydä kasteella raamatun mukaisesti ; usko ja sitten kaste; hänet on sitten kastettu. Sen jälkeen omatunto ei ole syyttänyt ja hän on saanut vaeltaa vapaana. Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
Pienet lapset ovat taivaskelpoisia ilman kastettakin. Heidän omatuntonsa ei ole vielä herännyt. Sitten kun he oppivat tuntemaan oikean ja väärän omatunto herää. Se aika vaihtelee ehkä 4 vuotiaasta ylöspäin riippuen kasvatuksesta.
Siihen saakka lapsi on autuas ja taivaskelpoinen ,ns. lapsenuskossa , ilman ihmistekoja.
Ihmisen liha itsessään on syntinen alusta alkaen mutta eihän liha ja veri perikään taivasten valtakuntaa vaan sielu nousee Isän tykö kirkastetussa ruumiissa.
Et tainnut huomata, että kerroit tämän päivän Simon noidasta omin sanoin.
Siinä olet oikeassa että pienet viattomat lapset ovat taivaskelpoisia.
Miten ymmärrätte uskovaisessa kodissa kasvaneen lapsen uudestisyntymisen. Tapahtuuko se joskus myöhemmin aikuistuessa.
Joskus luin tältä palstalta ehkä el-kirjoituksen, josta sai sellaisen käsityksen. Että siis tällainen nuori kokee jossakin vaiheessa Pyhän Hengen vuodatuksen, jonka hän ymmärtää ikäänkuin uskoontulonaan.
Kun uskovaisen perheen lapsi ensi kerran tuntee tehneensä syntiä, katuu sitä ja pyytää anteeksi, silloin hänellä jo on usko. Nimittäin sellainen usko, että Jeesuksen veri pyyhkii myös hänen syntinsä pois omaltatunnolta ja siten hän voi taas vapaasti uskoa. Se ensimmäinenkin kerta voi olla jo uudestisyntymisen paikka jollekin.
Voi myös tapahtua niin, että lapsi useinkin pyytää anteeksi syntejään ja ne todistetaan hänelle anteeksi ja hän uskoo. Mutta aikanaan saattaa tulla sitten vähän "isompia" lankeemuksia, jolloin vanhempana saattaa tuntea olleensa jo pahastikin syntielämässä. Silloin katumuksen armon saatuaan nuori taistelee uskon ja epäuskon välillä. Saatuaan Taivaan Isältä sen verran uskon voimia, että jaksaa kontata armoistuimelle synteinensä, hän kuultuaan vakuutuksen syntiensä anteeksiannosta saa valtavat uskon kokemukset. Jeesus on ottanut synnit kantaakseen ja syntinen on vapaa. Huono omatunto on poissa ja kiitollisuus täyttää sydämen. Siinä voi olla jonkun ihmisen uudestisyntymisen paikka.
Muuten tähän juuri tarvitsemme toisia uskovia; he vakuuttavat meille ollessamme heikkoja ja epäileviä, että saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan Pyhä Henki toimii uudestisyntyneiden kristittyjen kautta. Lutherkin sanoo, että löydät Kristuksen toisen kristityn sydämeltä. Pilviin kurkottamalla ja katselemalla ei ihminen saa vastausta ajatuksilleen ja rukouksilleen, vaan toisen ihmisen kautta Pyhä Henki vaikuttaa.
Joskus ihminen voi elää pitkälle aikuisuuteenkin ennenkuin hän herää synnin unestaan ja huomaa tarvitsevansa armoa ja syntien anteeksiantoa. silloin hän uskoo Jeesukseen niin paljon, että hakee ja etsii Häntä vapautuakseen syntitaakastaan. Ja avun saatuaan ja syntien anteeksijulistamisen jälkeen hän uudestisyntyy elävään uskoon ja saa Pyhän Hengen. Sitä voidaan sanoa myös Pyhän Hengen kasteeksi.
Jotkut saattavat herätä vasta kuolinvuoteellaan kuoleman kauhuihin ja pelkäävänsä helvettiin menoa ja kutsuvat/kutsuttavat kristittyjä apuun. Monet ovat saaneet armon viime hetkillään. Se on tietenkin ollut silloin heille uudestisyntymisen paikka.
Kaikenkaikkiaan on sanottava, että kuten äiditkin kokevat synnytystuskatkin eri tavalla samoin uudestisyntymisen kivutkin voivat olla erilaiset eri ihmisillä.
En tiedä selvensikö tämä kirjoittelu mitään.
Älä hermostu; tarkentaisin hiukan.
Ajatteletteko niin, että ihminen syntyy (voi syntyä) monta kertaa uudesti? Siis sillä tavalla ajateltuna, että tuntiessaan syntisyyttä ja synninpäästön saatuaan.....?
Onko uskovaisesta ihmisestä Pyhä Henki välillä "poissa", saako hän uudellen "pyhän Hengen kasteen"?
Ihan peruskysymyshän oli aluksi juuri tuo, joka sulla on ensimmäisen kappaleen lopussa. "Se ensimmäinen kerta voi olla uudestisyntymisen paikka jollekin". - Eli kysymyksenä se, että kun lapsi syntyessään on Jumalan luoma ja Jumalan lapsi, täytyykö hänen uudesti syntyä.
Ymmärrän, että syntein ja ylitsekäymisten kautta hengellisesti kuolleiden täytyy uudestisyntyä. Mutta jos lapsi saa varttua "armosateen alla", uskovaisten vanhempiensa opettamana, hän voi säilyä lapsuuden uskossaan.
Enhän minä hermostu.
En ajattele ihmisen syntyvän montaa kertaa uudesti. Ajattelisin, että se ensimmäinen kasteen armoliittoon palaaminen on uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen kaste.
Kaikki ihmiset ovat pois poikenneet kasteen armoliitosta. Kaikki tekevät syntiä, myös lapset. Ja lapsuuden synnit on myös saatava ja uskottava anteeksi. Lapsella on yleensä herkkä omatunto, jos häntä on yhtään opetettu kristinoppiin.
Kyllä monetkin ovat säilyneet lapsuudenuskossaan eivätkä ole "pahoja" syntejä tehneet, mutta Sanan mukaan kaikki ovat pois poikenneet ja
ihmisen on uudestisynnyttävä. Ja se tapahtuu jonakin kertana kun hän katuu syntejään ja uskoo ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sen kerran ihminen yleensä muistaa, mutta ehkä kaikki eivät muista kuitenkaan uudestisyntymistään. Minä kyllä muistan omani, oli se sen verran voimakas kokemus. Silti voisin sanoa olleeni aina uskossa, vaikka täytyy kyllä todeta, että omantunnon herääminen oli epäilyksen aikaa. Siis epäilin omaa uskoani, että kestääkö se anteeksiantamattomien syntien kanssa. Ei olisi kestänyt. Oli etsittävä Kristuksen veripisaroita puhdistamaan omatuntoni ja sen jälkeen sain kokea mitä on uskoa vapaasti itsensä keskelle taivasta. Jeesuksen veressä on voimaa.
Ei lapsi heti kuole hengellisesti, jos ja kun hän tekee syntiä. Hän uskoo ne anteeksi kun ne hänelle todistetaan anteeksi. Kristityllähän on lupa uskoa syntisenäkin. Mutta, jos ei kuuntele Pyhän Hengen muistutuksia ja riennä ristin juurelle synteineen, niin voi käydä niin, että menettää uskonsa. Usko saattaa kuolla tai saattaa tulla epäilyksiä omasta uskostaan. Silloin täytyy palata kasteen armoliittoon uudestisyntymän kautta.
Kysy vain vieläkin, jos et ymmärtänyt mitä kirjoitin.
Oletko vl? Täällä nimittäin jotkut vl:t sanoivat, että kaikkien ei tarvitse uudestisyntyä. Mutta Raamatun mukaan kuitenkin täytyy.
Nyt täytyy rientää; työ kutsuu. Sataa, 6 astetta lämmintä. -Urpon päivänä "kuuluukin" olla viileää, että saataisiin lämmin kesä. No tuohan on vanha kansanuskomus...
Kirjoitit, että VL:t opettavat, ettei kaikkien tarvitse syntyä uudesti.
Kun kirjoitit ja kuvailit lapsuuden uskoa ja varttumista armosateen alla, jossa ihminen kulkee synnin ruumiissa ja lankeemusten kautta tule tuntemaan synnin kuorman tunnollaan josakin vaiheessa niin painavalta, että on käytävä anomaan armoa omalle kohdalle synneistään.
Tällä kuvasit ihan oikein ja varmasti jokaisella on tällainen kokemus, jossa on omakohtaisesti käytävä anomaan Kristuksen evankeliumia omalle sydämelle uskon vahvistukseksi ja virvoitukseksi.
Tästä vanhoilliset eivtä käytä nimeä uudestisyntyminen, vaan tällainen tapahtuma ja tilanne ymmärretään siten, että siinä vaiheessa ihminen on tavallaan valinnan edessä, jatkaako Jeesusta seuraten elämäänsä, vai kääntyykö pimeyden valtakunnan asukkaaksi. Eli on kyse omakohtaisesta uskosta ja tiensä valinnasta, joka on myös henkilökohtainen etsikon aika. Eli jokainen ihminen tekee jossakin vaiheessa elämäänsä valinnan yksin, että seuraako Jeesusta vai ei.
Olen paljon lukenut palstaa ja näyttää, että EL:t nimittävät tätä uudestisyntymiseksi ja vanhoilliset näkevät tämän omakohtaisen kilvoituksen ja tiensä valintana. Kyse on tässä siis lapsuudesta asti armosateessa kasvaneesta. Kaikki ovat lihassa pois poikenneet, eikä yksikään tee hyvää, ei yhden yksikään ja nämä Paavalin sanat koskevat jokaista ihmistä, joka vaeltaa lihan ruumiissa maan päällä.
Minun kokemukseni mukaan esikoislestadiolaisuudessa ajatellaan pääsääntöisesti kolmella tavalla:
1. Kasteessa ei tapahdu uudestisyntymistä, vaan se tapahtuu joko silloin kun uskovaisen kodin lapsen usko "omakohtaistuu" tai kun epäuskoinen saa uskon.
2. Vain kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, ja kasteen armoliittoon palaamisen yhteydessä ei siksi pitäisi puhua uudestisyntymisestä.
3. Kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen samoin kuin myös kasteena armoliittoon palattaessa.
Näistä vaihteoehto 3. on lähimpänä Laestadiuksen opetusta, koska Laestadius puhuu uudestisyntymisestä sekä kasteen että kasteen liiton uudistamisen yhteydessä. Pienistä lapsista Laestadius sanoo, että ne voivat uudestisyntyä ilman kipua, koska niillä on vain perisynti. Samoin Raattamaa sanoo, että pienet lapset eivät kivulla uudestisynny. Ja tästä kivusta Raattamaa vielä jatkaa, että uskovaisten kotien lapsiakin täytyy Vapahtajan kärsimys koskettaa, mutta hän ei vaadi kuitenkaan samanlaista "uudestisyntymistä" lapsuuden uskon säilyttäneiltä kuin epäuskosta tulevilta.
Yllämainitut aihtoehdot 1. ja 2. useimmiten edellyttävät, että uudestisyntyminen tapahtuu vain kerran ihmisen elämässä, kun taas vaihtoehto 3. saattaa pitää mahdollisena myös useamman kerran tapahtuvaa uudestisyntymistä. Laestadius aikoinaan opetti, että ihmisen tulee uudestisyntyä joka kerta kun on langennut pois uskosta epäuskoon (eli voi tapahtua useamman kerran).
Oma käsitykseni on lähimpänä vaihtoehtoa 3. Uskon että kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen vedessä ja Hengessä, mutta en voi ajatella sitä minään kerran tapahtuvana simsalabim-toimituksena. Paremminkin se on alku koko elämän ajaksi tapahtuvalle uskonelämälle kasteessa alkavassa Pyhän Hengen uudistuksessa, ja vasta ylösnousemuksessa tämä kaste astuu täydelliseen voimaansa. Jatkuva kasteessa alkava Pyhän Hengen uudistus tarkoittaa minun mielestäni myös sitä, että myös uskon omakohtaistumista sekä myös epäuskosta kasteen armoliittoon palaamista voi kutsua uudestisyntymiseksi, koska ne ovat osa sitä yhtä ja samaa kastetta, joka on kerran alkanut.
Mielenkiintoista ajatella kaste vain vesikasteeksi. Minusta luetteloosi voitaisiin lisätä vielä neljäs kohta, joka minusta olisi se kaikkein oikein.
4. Pyhän Hengen kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, jolloin usko omakohtaistuu ja ihminen palaa kasteen armoliittoon.
Kaste on silloin aivan selvä asia, koska nämä asiat tapahtuvat samalla kertaa. Silloin puhumme nimenomaan Pyhän Hengen kasteesta eikä tule mitään ongelmia erilaisten käsitysten kanssa. Mutta jos ymmärrämme kasteen vesikasteeksi, hajoaa koko kokonaisuus kummalliseksi, kuten kohdiksi 1, 2 ja 3.
Kun ihminen on jo kastettu lapsena, hän tarvitsee vain kasteen armoliittoon palaamisen, jolloin hän uudestisyntyy (elämän) vedestä ja (Pyhästä) Hengestä. Jos ihmistä ei ole kastettu ja hän uudestisyntyy, on hän autuas, mutta hänet täytyy kastaa vedellä Jeesuksen opetuksen mukaan. Mutta vesikaste ei autuuta ketään, eikä ilman uskoa olevaa hyödytä edes kastaa.; vesikasteessa ei uudestisynnytä.
parempi, etten kysy enempää, menee liian sekavaksi...
Tätä paikkaa eivät jotkut paljoakaan lainaile, vaikka siinä on selkeä sanoma: "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella."
Se kuvaamasi ajattelutapa menisi minusta kohdan 1. alle. Kohdan 1. tavalla ajatteleville on tyypillistä juuri tuo kuvaamasi "Pyhän Hengen kaste"-ajattelu. Jäi vain mainitsematta yllä (myös muita kohtia olisi voinut selittää "laveammalti".).
Minusta sillä tavalla ajateltaessa on vaarana, että tulee kaksi kastetta, vesikaste ja tulikaste, vaikka Raamattu selvästi sanoo, ettei ole kuin yksi kaste (Ef. 4:5).
Itse uskon, että Pyhän Hengen uudistus alkaa kasteessa, kun kastetaan vedellä ja Sanalla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja se mitä kutsutaan "Pyhän Hengen kasteeksi" on osa tätä Pyhän Hengen uudistusta ja siten myös osa sitä yhtä ja ainoaa kastetta.
Lapsi uskoo ja siksi voidaan kastaa, eikö niin? Hänen ei tarvitse uudestisyntyä, koska hän jo uskoo.
Mutta kun hän on pois poikennut kasteen armoliitosta, pitää hänen palata armoliittoon ja uskoon uudensyntymän kautta, eikö?
Siinä Pyhän Hengen kasteessa hän uudestisyntyy.
Aikuisenakin on oltava usko ennen vesikastetta, jos ei lapsena ole kastettu. Uudensyntymisen jälkeen kastamaton aikuinen voidaan kastaa.
On vain yksi kaste, jolloin ihminen uudestisyntyy, ja joka on välttämätön ihmisen autuuttamiseksi. Lapsihan on autuas ilman kastettakin, Laestadiuksenkin mukaan.
Vesikaste ei autuuta, mutta se edellyttää, että ihmiselle, joka on kastettu opetetaan kristinoppia. Ja, että hän elää sen mukaan. Näin Luther selittää.