Okei, nyt on pakko purkaa johonkin ja laittelenpa tänne. Eli aloitetaas. Syksyllä, alkutalvesta oli vakavampaa säätöä erään ihanan tytön kanssa. Se päättyi vähän ikävästi, mutta siitä olen kuitenkin jo yli päässyt, enkä häntä enää takaisin kaipaa, eikä missään yhteyksissä olla. Nyt muutaman kuukauden jälkeen löysinkin uuden kivan tytön/hän löysi minut.
Jos mietitään ihannekumppaniani hän ei ole unelmiini kuuluva. Musiikkimakumme sekä tyylimme on täysin erilaiset. Minä olen rauhallisempi ja hiljaisempi, kuin taas hän tosi innokas ja puhelias joka paikkaan säntäilijä. Olemme myös niin sanoitusti aika eri "yhteiskuntaluokista" (rumasti sanottu) ja kannatamme erilaisia asioita. Silti meillä juttua riittää ja hänen seurassaan olen tosin itsekin paljon nauravaisempi ja erilaisempi persoona. Hän on minua pari vuotta nuorempi ja itse olen siis 18v. Myös tuo ikäero vähän mietityttää, koska hänellä on vielä koulua jäljellä ja itselläni intti ja opiskelut pian edessä. Eroistamme huolimatta ei minulla ole kenenkään muun tytön kanssa ollut näin hauskaa ja rentoa. Ehkä jo liiankin rentoa.. tarkoitan siis että olisi kiva myös välillä keskustella asioista vähän syvällisemminkin. Mutta siis olen tosi iloinen aina hänen kanssaan.
Tässä vaan on alkanut vähän ahdistaa tämä koko juttu. Ensinnäkin hän haluaa nähdä koko ajan ja kun ei nähdä, soitellaan, mesetellään sekä tekstaillaan. Ja minulle kelpaisi mainiosti pari kertaa viikossa näkeminen, varsinkin kun välimatkaakin löytyy jonkun verran. Hän myös osoittaa tunteensa jo nyt, hetken tapailun jälkeen, varsin avoimesti sekä suunnittelee jo mitä kaikkea tekisimme ensi kerralla ja seuraavalla ja sitä seuraavalla jne... Huhhuh alkaa jo vähän kuuma tulla..
Seurustelu ei myöskään tunnu juuri nyt olevan se mun juttu, mikä ihmetyttää itseänikin kovin. Olen aina ollut halukas seurustelemaan ja innokas yhteydenpitäjä ym. Juuri tuo syksyn tapaus kaatui siihen, että tyttö ei puolestaan ollut valmis seurustelemaan ja alkoi ahdistamaan, minkä ymmärsin kyllä hyvin. Nyt osat ovatkin kääntyneet ja minä olen se, jota ahdistaa, mitä ei ole koskaan ennen käynyt. :O Ja tosiaan olen nyt ollut oikein tyytyväinen sinkkuna, eikä seurustelu ole nappailut, vaikka pientä yhden yön kivaa onkin välissä ollut. Nyt vain sattui sattumalta tulemaan tällaista vastaan
Joten tässä olen mietiskellyt, että mitäköhän ihmettä tekisi. Jatkaisiko suhdetta ja katsoisi mihin päätyisi. Lopettaisiko koko jutun ja tyytyisi sinkkuiluun. Ei tässä ole siis ketään muutakaan kiikarissa tällä hetkellä. Sitä kans mietin, että entä jos nyt erottaisiin ja hetken päästä tajuaisinkin hänen olleen juuri se oikea minulle, enkä enää löytäisi ketään vastaavaa. Vaikeeta!
Ja vinkkinähän tähän tarjotaan tietenkin puhumista, jota en vielä ole tehnyt, mutta teen kyllä! Tämä oli vain tällainen pieni avautuminen anonyymisti. Ja joo vähän lapselliselta valitukselta kuulostaa itsestänikin, mutta pakko oli johonkin pistää.
Jos mietitään ihannekumppaniani hän ei ole unelmiini kuuluva. Musiikkimakumme sekä tyylimme on täysin erilaiset. Minä olen rauhallisempi ja hiljaisempi, kuin taas hän tosi innokas ja puhelias joka paikkaan säntäilijä. Olemme myös niin sanoitusti aika eri "yhteiskuntaluokista" (rumasti sanottu) ja kannatamme erilaisia asioita. Silti meillä juttua riittää ja hänen seurassaan olen tosin itsekin paljon nauravaisempi ja erilaisempi persoona. Hän on minua pari vuotta nuorempi ja itse olen siis 18v. Myös tuo ikäero vähän mietityttää, koska hänellä on vielä koulua jäljellä ja itselläni intti ja opiskelut pian edessä. Eroistamme huolimatta ei minulla ole kenenkään muun tytön kanssa ollut näin hauskaa ja rentoa. Ehkä jo liiankin rentoa.. tarkoitan siis että olisi kiva myös välillä keskustella asioista vähän syvällisemminkin. Mutta siis olen tosi iloinen aina hänen kanssaan.
Tässä vaan on alkanut vähän ahdistaa tämä koko juttu. Ensinnäkin hän haluaa nähdä koko ajan ja kun ei nähdä, soitellaan, mesetellään sekä tekstaillaan. Ja minulle kelpaisi mainiosti pari kertaa viikossa näkeminen, varsinkin kun välimatkaakin löytyy jonkun verran. Hän myös osoittaa tunteensa jo nyt, hetken tapailun jälkeen, varsin avoimesti sekä suunnittelee jo mitä kaikkea tekisimme ensi kerralla ja seuraavalla ja sitä seuraavalla jne... Huhhuh alkaa jo vähän kuuma tulla..
Seurustelu ei myöskään tunnu juuri nyt olevan se mun juttu, mikä ihmetyttää itseänikin kovin. Olen aina ollut halukas seurustelemaan ja innokas yhteydenpitäjä ym. Juuri tuo syksyn tapaus kaatui siihen, että tyttö ei puolestaan ollut valmis seurustelemaan ja alkoi ahdistamaan, minkä ymmärsin kyllä hyvin. Nyt osat ovatkin kääntyneet ja minä olen se, jota ahdistaa, mitä ei ole koskaan ennen käynyt. :O Ja tosiaan olen nyt ollut oikein tyytyväinen sinkkuna, eikä seurustelu ole nappailut, vaikka pientä yhden yön kivaa onkin välissä ollut. Nyt vain sattui sattumalta tulemaan tällaista vastaan
Joten tässä olen mietiskellyt, että mitäköhän ihmettä tekisi. Jatkaisiko suhdetta ja katsoisi mihin päätyisi. Lopettaisiko koko jutun ja tyytyisi sinkkuiluun. Ei tässä ole siis ketään muutakaan kiikarissa tällä hetkellä. Sitä kans mietin, että entä jos nyt erottaisiin ja hetken päästä tajuaisinkin hänen olleen juuri se oikea minulle, enkä enää löytäisi ketään vastaavaa. Vaikeeta!
Ja vinkkinähän tähän tarjotaan tietenkin puhumista, jota en vielä ole tehnyt, mutta teen kyllä! Tämä oli vain tällainen pieni avautuminen anonyymisti. Ja joo vähän lapselliselta valitukselta kuulostaa itsestänikin, mutta pakko oli johonkin pistää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lopeta seurustelu heti. Älä vneytä liian pitkään lopettamista, niin tyttökin pääsee vähemmillä sydänsuruilla.
olet tosi nuori, nauti tytöistä! Ei niiden kanssa tarvi seurustella!
Ja tämä sama asia tytöille! Ei poikinen kanssa tartte heti alkaa seurustelemaan!
eihän noin pitkää viestiä jaksa ees lukea :0
Suhteissa on aina pakko tehdä kompromisseja! Jos sinulla on hauskaa ja rentoa hänen kanssaan, älä ihmeessä lopeta heti. Vasta ajan kanssa tiedät, onko hän sinulle sopiva tai ehkä se oikea.
- Jos haluat keskustella vakavasti, kerro se tyttöystävällesi tai aloita keskustelu :)
- Jos sinulle riittää tapaaminen kaksi kertaa viikossa ja hänelle vaikka 4 kertaa viikossa, tavatkaa kolme kertaa viikossa.
Sanoit, ettei seurustelu ole sinun juttusi. Sinulla siis on hauskaa hänen kanssaan, mutta et pidä seurustelusta? Kannattaa miettiä
- Onko tyttö liian innokas/päällekäyvä ja se häiritsee sinua? Jos se haittaa sinua, siitä kannattaa mainita, mutta kohteliaasti.
- Rakastatko häntä, pidätkö hänestä paljon, unelmoitko hänestä? Jos et, miksi kannattaisi jatkaa, jos et tykkää seurustelusta? Jos vastasit kyllä, niin tehkää komromisseja ja keskustelkaa, jos suhteessa on jotain vialla. Rakastamansa ihmisen takia kannattaa tehdä uhrauksia :)
Paremmin en osaa nyt neuvoa :)