Tänne kai voi purkaa ikäväänsä? On vaan tosi vaikee kirjottaa. Sepustan jotain ja pyyhin pois, kääntelen ja vääntelen sanoja. kirjotan lauseen ja repostelen sitä eestaas. Iha ku sillä olis jotain väliä miten ne muotoilee. tuskin se "oikee" tämmösiä koskaan lukee ja jos vaikka sanosinkin sille että hei, minäpä kirjottelen sulle tonne S-24ään, se suosittelis varmasti jonkin sortin hoitoo. Ja jos se tänne poikkeis ja lukiskin niin tuskin tää olis silmissään kelvollista missään mielessä. Mennä nyt tänne soperteleen. Kun ei osaa, kykene eikä tohdi ilmasta itseään selkeesti sillon kun se on siinälähellä. Varsinkaan kun se hymyilee sitä hymyä joka pistää sydämmen hyppimään. No se sentäs lohduttaa että täällä on monta muutakin saamatonta nahjusta... Siis kakaisen ulos tänne näin että on ikävä. Ikävä ikävä ikävä. Jotakuta semmosta jolla toivoisin olevan ymmärrystä ja viisautta auttaa tilannetta parhaaks katsomaansa suuntaan.
ent.
yöhäirikkö
1090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
herkkää ♥ lol
Mutta minkäs teet kun surettaa. Olisko sulla lainata rohkeutta?
Täällähän meitä piisaa, nahjuksia. Ihmetyttää sun viimeinen lause. Miten se sinun "oikee" voi auttaa sua oikeaan suuntaan, jos ei tiedä edes sun tunteistasi???? Haloo.
Haloo haloo. Ehkä se jotain tietää. Mulla on vähän itsekunnioituksen riskeeraamisen suhteen ongelmaa ja siksi varovaista lähentymisyritystä. Mutta lopultahan kai ne pakit on käytävä hakemassa....?
Kotona olen, kuten huomaat. Se tietää, sinä tiedät, ei ne tunteet niin vain, naks katoa. Hiljakseen olen ollut, sydäntäni harsinut, voisit paikata, ilman pakkeja.
ojentaisin jos voisin. Mikä teki sydämeesi reiän, tuntematon?
Tuntematon? iskukoukku, jokunen syötti..revin tuskalla irti.
elämäsi on SINUN käsissä, viisaudessa ja ymmärryksessä.
Kyllä juuri näin. joskus sitä vain kaipais hieman avitusta. No, tää tilanne omalta osalta ratkeaa kyllä vielä johonkin suuntaan. Tää on tällasta lotto-arpapeliä, voittoa odotellessa, vaikka kuinka raaputtelis, ilman miljoonia tultava toimeen ja suunniteltava elämää, niinhän se on. Nyt poistun täältä arjen vaateisiin, loma loppuu eikä aavistustakaan jatkon suhteen:.(. Täytyy toivoo otollisia juttelutilasuuksia, oli sellane viikkoja sitten kun istuin pöydän reunalla... mutta jos sellanen tulee vielä, mietityttää... Ei kait kai kannata väkisin yrittää avautua lisää. Ystävällinenhän se on ollu,ei siin mitään. Olishan tuota asiaaki mutta pitäs nähä siitä toisesta että se oikeesti haluaa kuulla. . Enmä muuta pyydä tai pyytäisin vaikka mitä mutta josen mä muuta osaa niin ainakin kunnioittaa toisen tahtoa. Adios.
No mitenkäs kunnioitat sen toisen tahtoa jos et tiedä, mitä se tahtoo? Siinäpä sulle problema pohdittavaksi.