Olen 18v lukio-opiskelija, abi vuotta ja kärsinyt unettomuudesta noin 2 vuotta. Apua on haettu terapeutilta mutta kymmenienkin käyntien jälkeen "lääkäri on lomalla" tai aikaa hän ei saa varattua. Tuntuu että terapeutti ei ymmärrä miten vakavaa tää alkaa olla. Univelkaa on niin paljon ettei tajua normaalista elämästä enää mitään, ja kaverit haihtuu ympäriltä kun ei jaksa tehdä mitään ja on niin masentunut. Taustalla vois olla lukiojutut, mutta niitä ei hetkessä tai puhumalla korjata. Oon nyt lähiaikoina ruennu kuvittelee kaikenlaista, ja musta on tullut tosi pelokas. Saan myös paljon paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Lähinnä nyt haen kohtalontovereita kertomaan omista kokemuksista tämmösessä tilanteessa ja hyvät vinkit on tervetulleita. "Vielä se normaali päivä koittaa" on potkinu mua eteenpäin jo jonkin aikaa.
Mun tarina: Unettomuus
Cursed
2424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vielä lisäisin tohon että mulla oli joskus _hyvä_ elämä, ja paljon kavereita...unettomuus vei multa kaiken ja sen itse tajuaa väsyneenä yleensä hyvin myöhään. Joten älä alistu siihen paskaan, ja hae kaikki mahdollinen apu...vaikka väkisin.
Mulla oli tuommoista varsinkin yläasteella, lukioaikana unettomuus alkoi hellittää vaikka välillä oli hankalia kausia. Aloin tosiaan olla täydellinen sekopää kun meni viikkokausia etten nukkunut viikolla oikeastaan lainkaan, viikonloppuisin ainoastaan. Mitään ei jaksanut tehdä, kuljeskelin yksinään pitkin rantoja enkä jaksanut puhua kenenkään kanssa. Olin vain masentunut ja väsynyt.
Minäkin hain apua nuorisoterapeutilta, eikä siitä minusta ollut juuri hyötyä. Kyllä se juurta jaksain selvitti lapsuuteni kokemuksia, jos siellä olisi syy siihen etten "uskalla" nukahtaa. Siinä mielessä oli tietysti hyvä puhua terapeutille, että sai edes jollekin kertoa unettomuudestaan, mutta kyllä se hyöty niistä tunneista jäi muuten vähäiseksi. Ensimmäinen apu löytyi akupunktiosta, joka tehtiin korvanlehteen. Niistä sattui ensi yrittämällä jo löytymään sellainen, että pystyin illalla rentoutumaan ja nukahtamaan. Mulle kokeiltiin toisenkinlaista akupunktiota, mutta siitä ei ollut mitään apua, joten se pitää oikeastaan kokeilemalla testata. Nukahtamislääkkeitä kokeilin kyllä, mutta tuntui että joko menin niistä aivan pyörryksiin koko seuraavaksi päiväksi tai sitten ei ollut mitään vaikutusta.
En ole vieläkään ihan selvillä, mistä se unettomuus silloin johtui, mutta luulen kyllä että jotain tekemistä sillä oli koulun ja sosiaalisten suhteiden kanssa. Hyvin mulla koulussa oikeastaan meni ja oli kavereitakin (ainakin ennen tuota unettomuuskautta) mutta jokin mätti pahasti luokan ilmapiirissä tms...
Noin parikymppiseksi asti kärsin unettomuudesta niin paljon että se rajoitti elämääni. Nyt olen 26-vuotias ja minulla on hyvät unenlahjat. =) En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut että pystyn ikinä enää nukkumaan niin hyvin kuin nyt. Kyllä välillä on öitä jotka menee valvoessa tai vain parin tunnin unilla, mutta pitkiä unettomuuskausia ei ole ollut vuosiin enkä ole nukahtamislääkkeitä enää käyttänyt ollenkaan.
Kyllä sinun pitää saada terapeutti joka ottaa ongelman todesta, unettomuus ei ole mikään pikkujuttu vaan pahimmilaan hengenvaarallista (mietit vaikka olevasi auton ratissa tai jotain). Auttaisin mielelläni enemmän mutta en osaa... Toivon vain että pian apu löytyy ja saat levättyä! =) Voimia sulle. Kyllä se normaali päivä tosiaan koittaa... Kerro miten menee.