Kenen tarpeet

sth1

Ovat etusijalla kun uusperhettä lähdetään rakentamaan?
Minä olin esikoiseni kanssa yksin, kunnes tapasin mieheni ja hän otti silloin pienen lapsen kuin omakseen. Saimme yhdessä vielä toisen. Suhteemme kuitenkin päättyi eroon. Lapset ovat hänelle edelleen täysin tasavertaisia ja yhtä paljon hänen luonaan.
Nyt itse koen, että haluan ja velvollisuuteni on antaa lapsilleni kaikki ja olla sotkematta heidän elämäänsä millään suhteella sen enempää. En osaisi kuvitella perustavani enää perhettä. Koen, ettei lasteni tarvitse joutua sellaisen keskelle. Olen valmis olemaan pitkäänkin vaikka yksin tai suhteessa, jossa tapaan miestä, kun lapset eivät ole luonani. Ei niin, etteivätkö he joskus voisi tavata, mutta mitään yhteenmuuttamista tai enempää yhdessäoloa en voisi ajatella. Heillä kuitenkin on jo molemmat vanhemmat.
Mitä mieltä?

170

3412

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • elämyshän se tuokin

      Uskon että näiden uusioiden päämäärä on näyttää että hekin vielä saavat miehen.
      Oikeesti uusperhettä ei ole olemassa, ei kukaan voi perustaa perhettä toisten lapsilla. Ei se ole perhe, ei varsinkaan ellei lapset asu vaikituisesti siinä osoitteessa tai heidän oma äitinsä ole kuollut.

      On väärä tulkinta, että perheitä voi tehdä kenen kanssa vaan ja kenen lapsilla tahansa...! Mut ainahan voi leikkiä ja kuvitella tietysti...satuja ja tarinoita.

      • mee lissu hoitoon

        oot sä säälittävän tyhmä. Noin helvetin idiootille ei viitsi edes vastata.
        Elä sä vaan omissa harhoissasi, me eletään OIKEAA, onnellista elämää

      • Huomenta Suomi

        Miten niin toisten lapsilla? Suuressa osassa uusperheitä puolisoilla on ikiomat ja sitten yhteiset lapset? Perheen itseasiassa voi tehdä ihan kenen kanssa vaan, perhe ovat ne ihmiset jotka asuvat samassa taloudessa (enkä takoita nyt kimppa-opiskelu-työ-asumista). Perheitä on monenlaisia, eri henkilöistä koostuvia ja yksi muoto perheistä on uusperheet.

        Oletko sinä "vielä saanut" miestä erosi jälkeen? Etpä taida olla ja siksi sinulle on uusperheet kuin punainen vaate. Muiden onni on sinulle tuskaa, muistutus siitä että olet yhä edelleen epäonnistunut ja yksinäinen.
        Mutta ei se onni sinulle täältä keskustelupalstalta löydy, onni löytyy eläen, ei velloen menneessä.

      • j k

        en sa sanoa tuohonnyhtäännmitän

      • j k

        vai niin

      • dfgdfg
        Huomenta Suomi kirjoitti:

        Miten niin toisten lapsilla? Suuressa osassa uusperheitä puolisoilla on ikiomat ja sitten yhteiset lapset? Perheen itseasiassa voi tehdä ihan kenen kanssa vaan, perhe ovat ne ihmiset jotka asuvat samassa taloudessa (enkä takoita nyt kimppa-opiskelu-työ-asumista). Perheitä on monenlaisia, eri henkilöistä koostuvia ja yksi muoto perheistä on uusperheet.

        Oletko sinä "vielä saanut" miestä erosi jälkeen? Etpä taida olla ja siksi sinulle on uusperheet kuin punainen vaate. Muiden onni on sinulle tuskaa, muistutus siitä että olet yhä edelleen epäonnistunut ja yksinäinen.
        Mutta ei se onni sinulle täältä keskustelupalstalta löydy, onni löytyy eläen, ei velloen menneessä.

        Eikös se mene niin että lapsi saa itse määritellä perheensä ja ketä siihen kuuluu. Lapsille on rikkaus saada usempi ymmärtäväinen aikuinen elämäänsä. Aikuiseksi päästyään on luultavasti rajannut jo huonot vanhemmat tai aikuiset pois elämästään.

      • vanhempi-puoli

        Uusioperhe onkin epätraditionaalinen, monimuotoinen perhe. Perhe se kuitenkin on. Kuulostat katkeroituneelta. Liekö puolisosi löysi toisen ja sinä katkerana siellä pidät kynsin ja hampain kiinni illuusiostasi? Ilmeisesti on ex-puolisollasi uusi ihminen rinnallasi, josta lapsesi ovatkin pitäneet, eivätkä olekaan sylkeneet päälle, kuten sinä olisit toivonut?

        Kun minä tapasin puolisoni, oli hänellä lapsi edellisestä liitostaan. Oltuamme vajaan vuoden yhdessä, muutti tämä lapsi meille. Toista biovanhempaansa tapasi aina kun se tälle etävanhemmalle sopi.

        Kyllä meidän vekara on meidän vekara, vaikka hänellä se biovanhempi onkin. Asunut meidän kanssa jo 10-vuotta. Kuin omaa lasta häntä rakastan ja lapselle on eduksi, jos kaikki ympäristön aikuiset kykenevät tukemaan lasta takertumatta katkeriin muistoihinsa.

      • pyääh..

        Aivan oikein.Se mies on saatava vaikka mistä ja yhteen lyödään mun,sun ja meidän yhteinen mukula.Siinä soppa joka mätänee yhtä nopeasti kuin on alkanutkin.Sukulaisten ja ex-miehen takia vain oli se ukkeli siihen hommattava ja uusio-penska alulle vaikka ne molempien entiset pentuset ovat miltei teini-ikäisiä.

      • helmi345
        Huomenta Suomi kirjoitti:

        Miten niin toisten lapsilla? Suuressa osassa uusperheitä puolisoilla on ikiomat ja sitten yhteiset lapset? Perheen itseasiassa voi tehdä ihan kenen kanssa vaan, perhe ovat ne ihmiset jotka asuvat samassa taloudessa (enkä takoita nyt kimppa-opiskelu-työ-asumista). Perheitä on monenlaisia, eri henkilöistä koostuvia ja yksi muoto perheistä on uusperheet.

        Oletko sinä "vielä saanut" miestä erosi jälkeen? Etpä taida olla ja siksi sinulle on uusperheet kuin punainen vaate. Muiden onni on sinulle tuskaa, muistutus siitä että olet yhä edelleen epäonnistunut ja yksinäinen.
        Mutta ei se onni sinulle täältä keskustelupalstalta löydy, onni löytyy eläen, ei velloen menneessä.

        Hmmm... "yhä edelleen epäonnistunut ja yksinäinen"?

        Ihan ohikulkijana pisti silmään tuo väite, miten niin yksinelävä olisi epäonnistunut? Tai yksinäinen? Moni henkisesti vahva ihminen elää onnellisena yksin jopa vuosikausia ilman mitään parisuhdetta.

    • Miehensä vaimo

      Uusiokäytössä, kierrätyksessä, on oikeasti se lasten vanhempi, joka menee "uudestaan parisuhteeseen", se uusi onni on perheessä ihan ekaa kertaa.

      AP:n ajatukset kuullostaa hyviltä, en näe mitään estettä sille, ettei homma toimisi ihan kuten olet suunnitellutkin.

    • ei enää yh

      kenenkään ei tarvitse olla eron jälkeen yksin,ei edes lasten vuoksi. tosin eroja on siinä miten pian ja millä tavoin uusi suhde syntyy. itse erosin lapsen isästä 9 vuotta sitten,6 vuotta olin kaksin lapsen kanssa ja nyt siis 3 vuotta ollut parisuhteessa. vasta vuosi sitten muutimme yhteen joten kaikki on tapahtunut lapseni vuoksi hitaasti;mies tuli meille eka kertaa lapsen aikana käymään kun olimme tunteneet puoli vuotta.

      lapsi on hyväksynyt uuden mieheni eikä sano häntä isäpuoleksi vaikka lapsen oma isä juurikaan kuvioissa ole eron jälkeen ollut. emme aio tehdä yhteisiä lapsia.miehellä on yksi tyttö edellisestä avoliitosta joka on luonamme aika säännöllisesti ja on aivan mahtava tyttö mutta enempää emme halua.

      ihan fiksua on aatoksesi :)

    • lapsille erittäin ju

      Eilen tuli ohjelma tv 5 uusperheistä. Siinä lapet olivat katkeria, kun heitä ei kuuneltu, mitäh e haluavat. Eräskin pieni tyttö sanoi, että aikuiset kuvittelee, että olemme onnellisia ja kaikki on hyvin, mutta he eidät tiedä miltä minun sisälläni tuntuu. Tyttö sanoi vielä,. että onneksi käyn terapiassa, koska en voi kertoa vanhemmilleni tunteistani.
      Hän pelkäsi loukkaavansa heitä, koska he olivat onnellisia.

      • AP

        Sitä mieltä minäkin olen, että tuskinpa lapset haluavat ja kaipaavat siihen ympärilleen mitään. Heillä on isä ja äiti, ja vasta exällekin totesin, että sen perheen mahdollisimman ennallaan pysyminen on mielestäni lapsille parasta.
        Onhan siinä sekin, että jos on todella onneton yksin olemiseen, niin olisiko parempi lastenkin takia, jos suhteen ansiosta voi hyvin ja olisi lapsille sitä kautta enemmän annettavaa. Toisaalta ei kai se yhteen muuttamista vaadi.
        En osaa sanoa, itse pyrin tekemään itse itseni onnelliseksi. Silloin ei tarvitse niin kovasti toiseen sitoutumista.

      • sellaista

        Tuon voi kyllä allekirjoittaa. Nykyisin on vaan niin että nämä niin sanotut aikuiset, ovatkin niitä lapsia ja itsekkäitä vielä kaikenlisäksi.
        Lapset kulkevat reppu selässä vanhemmalta vanhemmalle.
        Voi tätä nykaikaa!

    • hirveää toimintaa

      Joo ei siinä lasten mieltä kysellä, kun aikuiset käskee heitä vaeltamaan asunnosta toiseen ja sopeutumaan! Lapsellehan pitäisi olla koti paikka, jossa saa olla eikä majapaikka josta muutetaan joka viikko!

      Mikään ei ole lapselle julmempaa kuin käskeä hänet viikottain muutamaan, koska aikuiset ei itse siihen kykene eikä halua. Koska se rasittaa niin paljon.

      Kuka on lasten puolella? Ei kukaan!

      Onneksi meillä ei ole koskaan tarvinnut lasten muuttaa, kun isä ei ole heitä enää halunnut luokseen.
      Emmekä olisi moiseen ryhtyneetkään, rakastamme lapsiamme niin paljon.

      Aikuinen on julma omalle lapselleen.

      • ykvjlbknlöm,ä

        Mikään ei ole lapselle julmempaa kun se että joutuu olemaan tuollaisen henkisesti epätasapainoisen ämmän kanssa tekemisissä kuten sinä lissu-rukka

      • lk

        tiedän että lapsesi näkisivät mielummin isäänsä, kuin olisivat näkemättä, niinkuin sinä haluat itsellesi ja muille valehdella

    • wilma60

      Uusperheen perustamisessa pitää ottaa huomioon kaikkien osapuolten tarpeet eikä uusperhettä voi perustaa tuosta vaan. Minä olin yksin lasten kanssa muutaman vuoden eron jälkeen kun uusi ihminen ilmestyi kuvioihin. Hän oli lapsille ja minulle läheinen perheystävä mutta siitä huolimatta emme ole vieläkään muuttaneet yhteen asumaan. Minusta on hyvä että meillä molemmilla on oma arkemme joka silloin tällöin kohtaa. Mutta meille riittää tämä eikä kukaan meistä kaipaa yhteistä arkea ja osoitetta. Lapsille Hän on tärkeä kuten oma etävanhempikin on. Minulle on tärkeintä lasten hyvinvointi ja oman itseni voin unohtaa muutamaksi vuodeksi. Ja toisaalta eihän sitä tarvitse unohtaa vaan saan elää ihanaa seurustelusuhdeteta. Arki tappaa suhteesta tosi paljon ja ehkä minua ei olekaan luotu tylsää parisuhdearkea varten...

    • ei normaalia elämää

      Voeras ihminen ei ole koskaan hyväksi lapsen kannalta, vaikkakin olisi isän nainen! Lapsi ei tarvi elämäänsä kuin isän ja äidin. Ne läheiset ihmiset. Vieras ihminen vain siinä arjessa sekoittaa lapsen elämän ja isän jaäidin suhteen lapseen.

    • paskat uusio perheil

      kokemukseni on että kun uusio perheen vanhemmay ovat yksi mielisiä niin lapset pystyvät elämään.meillä kävi toisin alku ihanaa muta sitten tuli totuus,minun lapseni ei ole mitään ja vaimon lapset sai kaiken,mitä ikinä halusivatkaan.
      surauksia oli monia ja minä miehenä pistin pelin poikki,tein ehkä väärin mutta ei minun ja lasteni tarvitse kotonamme väistellä muita ja passata muita,luoja että olen vihainen!

      • voi poloisia

        Luulen ymmärtäväni sinua. Siskollani on uusi mies, molemmilla lapsia edellisestä avioliitosta, yhteinen vauva juuri syntynyt. Miehen lapset ovat mielestäni aivan eri asemassa kuin siskoni lapset, heille kuri on paljon kovempaa. Kävi ihan sääliksi siskoni miehen lapsia, eivät saaneet edes tulla viereeni istumaan, vaikka itse kohtelen kaikkia tasavertaisesti. Inhottavaa kuunnella kun heitä äitipuoli (siskoni) mollaa kaikkien kuullen ja mies on liian kiltti/rakastunut eikä puolusta lapsiaan. Mitä siinä sitten ns ulkopuolisena voit tehdä, muuta kuin vaihtaa puheenaihetta ja yrittää varovasti pitää sorrettujen puolia. Toiset saa pompotella palloa sisällä (ei mitään vaaraa särkeä mitään!) ja vastaavasti toisten pitää jutella suunnilleen kuiskaamalla ettei kukaan vain häiriinny. Saa nähdä miten heillä käy. Siskoni varmaan olettaa minun pitävän hänen puoliaan, vaikka salaa toivon miehen puuttuvan asiaan. Samanlainen kuri kaikille!

    • ..................

      Vaikuttaa, että enemmänkin sinulla on itsesi vuoksi tarve rauhoittaa tilannetta ja ns. omistautua lapsille. Eli itse kaipaat nyt sitä elämää ilman parisuhdetta ja koet, että muusta lapsesi ja siten sinäkin kärsisit ja ehkä pelkäät että suhde ei tule kestämään.

      Minusta aikuiset ihmiset saavat muodostaa juuri sellaisia parisuhteita keskenään, jos ovat samaa mieltä siitä keskenään. Eli jos tuo on sinulle ja miehelle mieleistä niin mikäs siinä. Voittehan etäsuhteilla vaikka elämänne loppuun asti, ei sitä kukaan estä. ;) Ja jos olette keskustelleet näistä miehen kanssa ja hän tietää, että yhdessä ei tulla asumaan, lapsia ei saada jne. niin siitä vain. :) Ja jos nyt olette juuri eronneet niin tuohan on vain luonnollinen tunne.

      Ja onhan nää uusperheet sellaisia, että toimivina ne vaatii kyllä kummaltakin paljon. Ja ajatus, että jos tässä ikinä erottaisiin ja sen jälkeen aloittaisin kaiken uudelleen, niin hikihän siinä pukkaa. Enkä usko, että niitä niin hyviä helmiä, jotka uusperhekotkotuksetkin haltsaa fiksusti nyt niin joka oksalla kasvaa.

      • AP

        En koe asiaa noin. Toki tunnen, että elämä on todella hyvää näin. Voin pitkään huonosti suhteessani. Uusi suhde on ollut vapaa ja ihana, eikä kumpikaan ole halunnut mitään enempää. Siinä on oltu tasan siitä syystä, että toisen kanssa on hauskaa ja hyvä olla. Ei siksi, että kummallakaan olisi mitään tarpeita toista kohtaan.
        Meillä nyt tilanne toki on se, että asumme lähekkäin ja olemme exän kanssa suht hyvissä väleissä. Ehkä olisi eri asia, jos asuisi vaikka lasten kanssa jossakin eri paikkakunnalla.
        Asia on ollut mielessä siitäkin syystä, että exällä on uusi, ja siitä on ollut keskustelua, minkä verran muutaman kuukauden tuttavuuden kanssa on järkevää viettää aikaa lasten kanssa. Varsinkin, kun on vain se 50% aikaa antaa lapsille muutenkin. Sitä kautta olen paljon miettinyt sitä, millainen vanhempi itse haluan olla. Näen tämän tavan oikeaksi. Lapset ovat kuitenkin joutuneet elämään eroa edeltäneen ajan, eron, muuton ja nyt vuorottelevat vanhemmillaan. Siinä on pikkuhartioille jo riittävästi.
        Nimenomaan tuo, mitä sanoit, että uusperhekuvio vaatii molemmilta paljon - miksi sellaista pitää sitten väkisin perustaa. Ja mitä se vaatii lapsilta.
        Olen sitä mieltä, että vaikka lapset sopeutuvat helposti, niin se ei ole syy käyttää sitä hyväksi. Heillä ei pitäisi olla siihen velvollisuutta.

      • ....................
        AP kirjoitti:

        En koe asiaa noin. Toki tunnen, että elämä on todella hyvää näin. Voin pitkään huonosti suhteessani. Uusi suhde on ollut vapaa ja ihana, eikä kumpikaan ole halunnut mitään enempää. Siinä on oltu tasan siitä syystä, että toisen kanssa on hauskaa ja hyvä olla. Ei siksi, että kummallakaan olisi mitään tarpeita toista kohtaan.
        Meillä nyt tilanne toki on se, että asumme lähekkäin ja olemme exän kanssa suht hyvissä väleissä. Ehkä olisi eri asia, jos asuisi vaikka lasten kanssa jossakin eri paikkakunnalla.
        Asia on ollut mielessä siitäkin syystä, että exällä on uusi, ja siitä on ollut keskustelua, minkä verran muutaman kuukauden tuttavuuden kanssa on järkevää viettää aikaa lasten kanssa. Varsinkin, kun on vain se 50% aikaa antaa lapsille muutenkin. Sitä kautta olen paljon miettinyt sitä, millainen vanhempi itse haluan olla. Näen tämän tavan oikeaksi. Lapset ovat kuitenkin joutuneet elämään eroa edeltäneen ajan, eron, muuton ja nyt vuorottelevat vanhemmillaan. Siinä on pikkuhartioille jo riittävästi.
        Nimenomaan tuo, mitä sanoit, että uusperhekuvio vaatii molemmilta paljon - miksi sellaista pitää sitten väkisin perustaa. Ja mitä se vaatii lapsilta.
        Olen sitä mieltä, että vaikka lapset sopeutuvat helposti, niin se ei ole syy käyttää sitä hyväksi. Heillä ei pitäisi olla siihen velvollisuutta.

        En tiedä sitten näemmekö uusperheen eri tavoin. Minulle ei tulisi kuuloonkaan sellanen, että hypitään suhteesta toiseen tai heti ollaan pistämässä kimpsuja yhteen. Siinä on annettava aikaa kaikille eli myös lapsille aikaa sopeutua ja muodostaa niitä siteitä omilla ehdoillaan. Ja jos ilmenee, että ihmiset eivät osaa tulla toimeen keskenään, niin sitten tosiaan kannattaa unohtaa yhteenmuutto. Mutta ei se uusperhe aina muodostu väkisin rynnimmällä ja lapset voivat ihan oikeasti muodostaa vanhempipuolen kanssa hyvän omanlaisensa suhteen. Täällä lapsi oli vuosien seurustelun jälkeen vain iloinen, että muutimme yhteen. Eikä hän edes näin teini-iässä (eli pitkän aikaa ollaan tässä oltu, kun saman jätkän vaippojakin aikoinaan vaihtanut) koe, että minun läsnäoloni perheessä tai hänen velipuolet olisivat huono asia.

        Mutta se, että lapsen elämään tulee yksi tasapainoinen aikuinen ihminen lisää, jolla on muodostunut side myös lapseen ja haluaa tälle hyvää ei ole mikään suuri menetys lapselle. Eihän lapsella ole tosiaan velvollisuutta muodostaa mitään siteitä aikuisiin, lapsiin, ystäviin, sukulaisiin jne. Mutta ihmissiteet tekevät hyvää. Toki olisi hyvää, että ne aikuisetkin harkitsisivat ja tosiaan ajatuksella muodostaisivat niitä omia parisuhdesiteitään ettei tulisi edes sitä ydinperhe-eroakaan.

        Ja vaativuudesta. Tottakai se on vaatinut paljon. Mutta tiedätkö minusta on siihen. Puolisostani on siihen. Ihmisinä ja heidän ominaisuuksiltaan. Ymmärtämään juuri niitä monia eri kantteja, joita uusperheissä on. Siinä ei voi katsoa sitä omaa napaansa, mutta ei se nyt mikään suuri menetys ole. Ihan miehen ja minun lisäksi myös exältäkin ja puolisoltakin vaaditaan niitä sopuisia välejä eikä sitä, että alennutaan riitoihin. Se on aika paljon ja tässä meillä on käynyt todella hyvä mäihä, että kummankin vanhemman uusperheissä aikuiset ovat täysipäisiä ja puhaltavat yhteen hiileen, että lapsilla ja aikuisilla olisi hyvä olla.

        Mutta nyt se pointti: Teillä on hyvä olla, nauttikaa siitä! :) Mikään pakko ei ole muuttaa yhteen ja kun te kerran tykkäätte tuosta järjestelystä, niin mikäs siinä!

    • Ei ikinä yhteisöä

      Uusperhe on niin vaativa että harvat siihen kykenee niin että kaikki, lapsetkin olisivat onnellisia eikä vain vastarakastuneet aikuiset. Minä sanoisin uusperhettä yhteisöksi ja yhteisössä elämiseen vaaditaan jo ihan eri älykkyysosamäärää sen onnistuttuakseen. Aikuiset voivat kyetä elämään yhteisössä helpoimmin mutta kun siinä on lapsiakin mukana vaatimustasokin on jo ihan toinen. Millään ydinperheen systeemeillä eläminen yhteisössä ei enään pädekkään. Yhteisössä eläminen vaatii tietynlaista luonnetta ja lapsi/ lapset eivät välttämättä sopudu yhteisöelämään jos persoonallisuus ei ole siihen soveltuva. Ihmisenhän persoonallisuus tulee synnyinlahjana ja mielestäni se ei muutu iän mukana väkisinkään, en itse ole ainakaan huomannut persoonallisuudessani mitään muutoksia iän mukana. Itse en koskaan sopeutunut yhteisö elämään vaikka lapsuudessani sitä jouduin kokemaan, se oli kärsimystä. Tunsin häiriintyväni ja koko aikuisikäni on mennyt niiden häiriöiden korjaamiseen. Sellainen levoton elämä mitä kotona aina oli ja äidin tyytymättömyys ihan kaikkeen stressasi. Kotoa piti aina päästä pois ja nyt kun on oma koti eikä mitään yhteisössä elämisen pakkoa niin kotona viihtyy eikä hingu jatkuvasti pois ja sitä ihmettelen.

    • kasvakaa aikuiseksi

      Väkisin kyhättyjä suhteita, jossa kellään ei ole kivaa. Lapset kärsii ja he sen viimeiseksi ansaitsisivat! Aikuiset luulee että lapset on onnellisia ja kyhää väkisin perheidylliä, joka ei todellakaan palvele ketään.
      Jotkut aikuiset ei vaan osaa elää ja olla yksin tai lasten kanssa, vaan väkisin etsii kumppanin, oli millanen tahansa, kunhan joku on,. Ainoa hyvä puoli on että kulut voi jakaa!
      Kaksi tienaajaa pärjää paremmin kuin yh!
      Sanoisin että siitä ne surut ja murheet vasta alkaakin.

      • ll

        Aikuisillakin on lupa olla onnellisia ja elää omaakin elämäänsä

      • Meille ei naikkosia!
        ll kirjoitti:

        Aikuisillakin on lupa olla onnellisia ja elää omaakin elämäänsä

        Ilman muuta on, mutta ei siihen tarvi omia lapsia sotkea mukaan. Meillä ei miehen naiset ole minkään arvoisia, ei heillä ole lupa tulla meille, ei tavata lapsiamme, eikä tulla muutenkaan kukkoilemaan sukuumme.

        Me emme heitä tarvi, jos mies tarvii, sitten tarvii. Jos mies on niin typerä, että vaihtaa omat lapset ja hylkää vieraisiin ihmisiin, sitten on, sitä ei lasten jam inun tarvi antaa ikinä anteeksi.

        Itkekööt mies nyt kun lapsetkaan ei enää hänestä välitä, mutta oma on vika. Olkoot nyt onnellinen mutta meitä ei hänen elämäänsä enää saa.

        Lapsetkin ovat olleet onnellisia, kun eivät ole joutuneet isänsä naisten kynsiin ja haukuttavaksi. Siiät ovat eina kiittäneet minua.

    • Pakkokakaroita

      Olet harvinaisen oikeassa. Väkisin kun hakee kulujen jakajia niin voi niitä lapsiparkoja. Ja ensinninkin niitä jotka kulujen takia lisääntyy ennen kuin sitä parisuhdetta on edes luotu. Jättää ehkäisyn käyttämättä kun tilaisuus vain tulee.

      Tuttavapiirin eronneista kukaan ei ole koskaan ajatellut lapsien onnea millään tavoin muuta kuin itseään. Vähillä älykkyysosamäärillä ja kakaroita siittämisillä on yhteys niin ettei ihminen ajattele yhtään mitään. Ja tehdään lisää kakaraa niin ettei kukaan huomaa mitään. Lapsi saa näyttämään ihmisen elämän hyvältä tai jos ei ole lasta joka ongelmaan niin on huono.

      Lapsella voi paeta ongelmaa kuin ongelmaa hetkeksi.

      Lapset kärsivät mutta aikuset eivät sitä huomaa helvetinmoisensa omahyvyytensä takia. Aikuiset ovat sokeita halutessaan vain omia hyvinvointiinsa liittyviä asoita. Lapset ovat sivuseikka joita kukaan ei halua oikeastaan mutta on jokin pakkomielle saada.

      • yks vaan

        Aikuiset eivät huomaa lastensa pahoinvointia kunnes tulee jokin loppu eteen.

        Poikalapset ovat suurimmassa vaarassa. ´

    • etuusijalla

      Lapsien luulisien oelevan ertusijallaa

      • Selvästi hyvä päivä

        Kyllähän se on vaikeaa yön pikku tunteina....nimittäin oikein kirjoittaminen, mutta yrittäisit edes vähän enemmän....
        Jätä juominen pois seuraavan kerran :D

    • hyi ihmisiä

      Tässsä sen nyt näkee, yhteiskunta täynnä pahoinvoivia lapsia! Ei ollu ennen kun itse olin lapsi, näin paljon lapsia joiden sydän särkyy. Kaikki minun lapsuuden aikaiset nyt aikuiset ovat ehjistä perheistä, ja heillä on oma perhe.

      Mikä riivaa nyky nuoria, jotka eivät osaa pitää liittoaan kansassa, sitten kiikutetaan lapsia mihin sattuu, ja kun he voivat huonosti, se onkin lapsen vika!

    • jeppisgg

      Teistä en tiedä mutta me olemme vaimoni ja hänen lapsensa kanssa kaikki onnellisia, vaimoni lapsen biologinen isä on saamaton kusipää emmekä tarvitse häntä mihinkään. lapsi sanoo minua isäkseen ja on onnellinen, rakastan häntä kuin omaa lastani sama se kuka ne mällit on toisen sisään heittäny herätkää ny ihmiset. se mitä lapsi tarvii on RAKASTAVAT vanhemmat. p.s. lapsen ehdoilla mennään ihme kysymuýs tuo btw.

      • AP

        Juu, no meillä oli myös kaikki hyvin silloin, minä olin ollut yksin lapseni kanssa ja biologinen isä näki häntä vasta, kun asuimme jo yhdessä. Se toimi hyvin, ja mies on edelleen se ainoa oikea isä. Biol. isä ei ole senkään jälkeen tavannut lasta kuin hetken aikaa pari kertaa vuodessa.
        Enemmänkin tarkoitin tätä meidän nykyisenkaltaista tilannetta, että on olemassa molemmat vanhemmat ja molemmat myöskin tiiviisti lasten elämässä mukana. Sitten jos uusillakin on lapsia jne.

      • öl

        niin, aina joku aikuinen päättää olevansa niin fiksu että voi haukkua toisen.
        Olette tietysti sellainen perhe joka ei oikeasti ole edes ottanut selvää olisiko biologinen isä halunnut enemmän olla lapsen kanssa. on niin helppoa uskoa aina äitiä joka haukkuu isän, uusi mies tietysti uskoo kaiken ja sitten viedään oikealta isältä kaikki mahdollisuudet. tuttu kuvio

    • yxmuzi

      Vaimollasi ton tekstistäsi päätellen muuttumaton miesmaku. Useimmilla on.

    • cyugjlbknlö

      Ikävää lissu-rukka ettet kestä totuutta.
      oot säälittävä idiootti et muuta

    • hshsahas

      Jos voisin päättää, säätäisin lain, ettei lasten vanhemmista kumpikaan saa solmia uutta parisuhdetta, ennen kuin yhdessä tehdyt lapset ovat 21-vuotiaita.

      • möykky-.

        Sehän olisi sitten hyvä juttu lasten kannalta jos äiti ja isä eivät enää todellakaan tule toimeen keskenään? En usko että lapsilla on hyvä olla puhumattomassa kodissa ja kuunnella riitoja ja toisten haukkumisia. Kyllä jo pienikin lapsi tajuaa jos ei äiskällä ja iskällä mene hyvin. Mikä sitten lie oikein...

    • eroamis kielto

      Veit sanat suustani. Sellanen laki olisi tosi hyvä, Erota saa vasta kun lapset ovat muutttaneet poiskotoota. Vastuu on molempien vanhempien, ei isä saa sysätä lasten hoitoa vain äidille ja heidän elättämistään.

      Miehet pääsee liian helpolla.

      • xcbff

        Joo ja jokanen lapsen tehnyt pakkoavioliittoon :D

      • öl

        miehet ei todellakaan pääse liian helpolla. ne on ne kanaemot jotka estää kaikin kieroin tavoin miestä näkemästä lapsiaan. hävittää joulu ja synttärikortit ettei lapset näe. muuttaa kauas että lasten hakeminen olisi mahdollisimman vaikeaa. kun mies soittaa äidille ja pyytää saada hakea lapset niin aina on menoa, jokaikinen kissanristiäinen muodostuu esteeksi. ennenkuin tuomitsette kaikki miehet ja isät niin miettikääpä hetki että olisko se äiti sittenkin se katalin..

    • tfyulnklm

      Buahah-haa

      Lissu taas satuilee ja sitten vielä on itsensä kanssa samaa mieltä.
      Vittu mikä jakomielitautinen

    • jk

      en osa sanoa

    • orghoajghöprah

      EIKÖHÄN jokainen ÄITI sen itse parhaaksi näe, mikä tuntuu hyvältä. EIKÖHÄN suurinosa meistä tarvitse puolisoa ja rakkautta ja turvaa? ei siinä muksuilla ole mitään sanomista. jos äiti elää vaan lapsiaan varten, ilman minkäälaisia oikeuksia, ni äkkiä katoaa elämänilo, voimat,ihmisarvo yms.ja se aiheuttaa masentuneisuutta yms josta on vielä enemmän haittaa lapsille kun uudesta kumppanista. ÄITIKIN on ihminen, jolla on tarpeita.Jos tarpeitaan ei saa tyydytetyksi, esim. rakkaus, niin kyllä se kostautuu sit ihan kaikille siinä perheessä. Joidenkin ihmisten käsitys on se, että Äiti on vain ÄITi. ei mitään muuta. Äidillä ei ole omia juttuja tai hänen ei kuulu saada turvaa tai rakkautta, vaan hänen on kaikissa voimissaan oltava kokoajan lapsiaan varten. SIinä palaa aika äkkiä loppuun, jokainen meistä varmasti kaipaa elämään muutaki ku tiettyä asiaa.

      • AP

        Niin, jokainen äiti tietää mikä itsestä tuntuu hyvältä? Jossakin aiemminkin jo vastasin, että toki, jos yksin on onneton niin voi olla parempikin, että on suhteessa jos on sitten enemmän annettavaa lapsille.
        Minun mielestäni siinä nyt ei mitään vikaa olekaan, mutta missä määrin uutta kumppania on järkevää sotkea lasten elämään saati muuttaa yhteen. Se ei mielestäni millään tavalla voi olla lasten eduksi. Itse näen, että kun lapset ovat meillä viikko/viikko, niin meillä on tarpeeksi aikaa hoitaa suhteemme sillä omalla ajalla. Lapsilleni minulla on kuitenkin vain 50% aikaa, joten miksi en sitä kaikkea heille antaisi. Lapsilleni todellakin olen pelkkä äiti. Muulla ajalla, jos siltä tuntuu, saan olla muutakin.

      • N30Tre
        AP kirjoitti:

        Niin, jokainen äiti tietää mikä itsestä tuntuu hyvältä? Jossakin aiemminkin jo vastasin, että toki, jos yksin on onneton niin voi olla parempikin, että on suhteessa jos on sitten enemmän annettavaa lapsille.
        Minun mielestäni siinä nyt ei mitään vikaa olekaan, mutta missä määrin uutta kumppania on järkevää sotkea lasten elämään saati muuttaa yhteen. Se ei mielestäni millään tavalla voi olla lasten eduksi. Itse näen, että kun lapset ovat meillä viikko/viikko, niin meillä on tarpeeksi aikaa hoitaa suhteemme sillä omalla ajalla. Lapsilleni minulla on kuitenkin vain 50% aikaa, joten miksi en sitä kaikkea heille antaisi. Lapsilleni todellakin olen pelkkä äiti. Muulla ajalla, jos siltä tuntuu, saan olla muutakin.

        Minä taas olen lähi. En ole vielä kolmeen vuoteen aloittanut uutta suhdetta, sillä tosiaankin pitäisi löytää mies joka sopii minulle ja perheeseemme, rakastaa minua ja minä häntä. Kun hänet löydän, tutustun rauhassa ilman lapsia ja kun olen 100% varma meistä, alamme tutustua hiljalleen lapsiin. Näin sen aikaa, kun kaikki ovat sopeutuneet tilanteeseen. Haluan asua yhdessä miehen kanssa rakastavassa liitossa. Lapset oppivat siitä, mitä näkevät. Lapset oppivat miehen ja naisen välistä yhteiseloa siitä, kun näkevät perheen aikuisten elävän sovussa, näyttävän hellyyttä ja ratkovan ongelmia. Ilman mallia on perhe-elämä heille aikuisena vaikeampaa.

      • Äiti, äitipuoli
        N30Tre kirjoitti:

        Minä taas olen lähi. En ole vielä kolmeen vuoteen aloittanut uutta suhdetta, sillä tosiaankin pitäisi löytää mies joka sopii minulle ja perheeseemme, rakastaa minua ja minä häntä. Kun hänet löydän, tutustun rauhassa ilman lapsia ja kun olen 100% varma meistä, alamme tutustua hiljalleen lapsiin. Näin sen aikaa, kun kaikki ovat sopeutuneet tilanteeseen. Haluan asua yhdessä miehen kanssa rakastavassa liitossa. Lapset oppivat siitä, mitä näkevät. Lapset oppivat miehen ja naisen välistä yhteiseloa siitä, kun näkevät perheen aikuisten elävän sovussa, näyttävän hellyyttä ja ratkovan ongelmia. Ilman mallia on perhe-elämä heille aikuisena vaikeampaa.

        Ihan yes tekstiä mutta ystöävä hyvä et koskaan voi olla 100% varma. Olitko entisestä miehestäösi 100% varma ? Älä aseta liian suurta painetta siitä että tämän pitää kestää hautaan, kyllä sen sydän sanoo koska ollaan sillä pohjalla että lapsetkin voi ottaa tilanteeseen mukaan.
        tsemppiä siihen

      • onnen ydin perheelli
        AP kirjoitti:

        Niin, jokainen äiti tietää mikä itsestä tuntuu hyvältä? Jossakin aiemminkin jo vastasin, että toki, jos yksin on onneton niin voi olla parempikin, että on suhteessa jos on sitten enemmän annettavaa lapsille.
        Minun mielestäni siinä nyt ei mitään vikaa olekaan, mutta missä määrin uutta kumppania on järkevää sotkea lasten elämään saati muuttaa yhteen. Se ei mielestäni millään tavalla voi olla lasten eduksi. Itse näen, että kun lapset ovat meillä viikko/viikko, niin meillä on tarpeeksi aikaa hoitaa suhteemme sillä omalla ajalla. Lapsilleni minulla on kuitenkin vain 50% aikaa, joten miksi en sitä kaikkea heille antaisi. Lapsilleni todellakin olen pelkkä äiti. Muulla ajalla, jos siltä tuntuu, saan olla muutakin.

        Totta, siksi en ole koskaan antanut lapsiani ex miehen ja hänen naisten kanssa olemaan, koska tiedän ettei siitä hyvää seuraa.
        Mies saa yksin tavata laspiaan niin paljon kun haluaa, mutta hänen naiset ovat kieltolistalla aina. En ole voinut suinpäin antaa lapsiani täysin vieraan ihmisen kanssa, sillä minun velvollisuus on ollut aina ajatella vain lasteni parasta.
        Sen olenkin tehnyt, ja nyt ovat lapset erittäin onnellisia aikuisina.
        En ymmärrä miks siitä uudesta miehen suhteesta on tehyt pakkomielle lasten ja exän elämään?? Mihin he luulevat että heitä tarvitaan?
        Minä olen lasten äiti ja päätän kuka saa olla kansasmme tekemisissä ja kuka tulla meille. Ei yksikään vieras ihminen. Mies on samaa mieltä eikä ole tuonut naisiaan koskaan meille.
        Sanoisin etä olisin erittäin järkyttynyt, jos lapsemme olisi tavanneet näitä isän naikkosia tai he olisivat tunkeneet meille. Olisin sitten minäkin mennyt kyllään hänelle.
        Mutta niin alas emme ole vajonneet, sillä olemme tärkeintä miehen elämässä, kukaan ei meitä voi ohittaa. Mutta takasin en ukkoa enää ota, hän on likainen minun kategoriassani, enkä siesä sitä että meistä otetaan lomaa ja palataan kun ei enää ulkomaailma kiinnosta.
        Täys kielto meille tulemisessa ja lasten ja minun tapaamisessa on parasta mitä olen saatanut tehdä eron jalkeen, tai lasten hylkäämisenjälkeen. Mies hylkäsi lapset ja me emme halua olla hänen naisten kanssa tekemisissä tai päästää kotiin, että tasan on meillä vaatimukset.

    • jk

      vai niin

    • AP

      Muuten aika harhaanjohtava tuo suomi24:n laittama otsikko tuolla. Meillä ei suhde eikä perhe kaatunut siihen uusperhekuvioon, koska esikoiseni oli alusta alkaen miehelleni kuin oma ja on edelleen. Siitä on puhuttukin, että molemmilla yleensä unohtuu koko asia ja toisen "isän" olemassaolo.
      Mietin siis tätä asiaa aivan siltä pohjalta, kuin jos he molemmat olisivat myös biologisesti ex-mieheni. Niin me asian kuitenkin koemme ja tunnemme.

    • Lapsiparat kärsii

      Kuka oikeesti uskoo moiseen uusperhekuvioon?? Sananakin eponnistunut...
      Siinä yritetään paikata kolhuja mutta kiusataan lapsia! Siinä yritetään uutta suhdetta uuden ihmisen kanssa, mutta metsään menee.

      Uudet haukkuu entiset ja lasten äidit, sen jälkeen erottaa lapset isästään.
      Sitten ujutetaan isensä uuteen sukuun, ja eletään miehen siivellä!!!
      Tehdään uusia lapsia, jotta voi paikata mitä pystyy ja saa eron tullessa elareita.

      Miettikääs tarkkaan, kuka oikeesti tarvii näitä uusia perheitä?

      No lapseton ihminen, jolla ei ennestään ole lapsia ja miestä, ja sitten otetaan kaikki kerralla. Mies, lapset ja suku ja rahat!

      • Älä puutu muiden asi

        Voi sua mustasukkaista akkaa.
        Kaikista sun kirjoituksista kuultaa läpi se, ettet hyväksy sitä että sun exllä on uusi, ja se uusi vielä kuuluu nyt sun lastenkin elämään. Ihan kamalaa jos ne vaikka oppii siitä vielä tykkäämään !!!!!!!!!!
        Mitäs jos hankkisit oman elämäs. Sun exn elämä ei kuulu sulle sentin vertaa !!!!

      • oliko provo kenties?
        Älä puutu muiden asi kirjoitti:

        Voi sua mustasukkaista akkaa.
        Kaikista sun kirjoituksista kuultaa läpi se, ettet hyväksy sitä että sun exllä on uusi, ja se uusi vielä kuuluu nyt sun lastenkin elämään. Ihan kamalaa jos ne vaikka oppii siitä vielä tykkäämään !!!!!!!!!!
        Mitäs jos hankkisit oman elämäs. Sun exn elämä ei kuulu sulle sentin vertaa !!!!

        Heh.. melko ääliömäistä kuvitella, että lapset rakastuisi isän naisiin!!! Eihän se yksinkertaisesti ole mahdollista, kuka haluaa perheenrikkojia omaan elämään.

        Meillä ei ainakaan yksikään exän naisista olem eillä käyneet, eikä kukaan heitä meillä kaipaa.

        Olisi katastrofi jos joku niisä eukoista tänne änkeis, meille riitti se kun rikkoi perheemme ja pakotti miehen hylkäämään lapsensa. Enempää tuhoa meille ne naiset ei tule aiheuttamaan. Onneksi . Kyllä ne lopettaa kun tarpeeksi jämäkästi sanoo, että me ei perheenrikkojia tarvita. Jämäkästi vaan stoppi.

        Mut aika naurettavaa kuvitella että ex miehen naiset kuuluisivat ex vaimon ja lasten elämään.... huh huh.. ei koskaan. Jos eivät yksin pärjää, niin opetelkoot pärjäämään.

      • lissu se jaksaa
        oliko provo kenties? kirjoitti:

        Heh.. melko ääliömäistä kuvitella, että lapset rakastuisi isän naisiin!!! Eihän se yksinkertaisesti ole mahdollista, kuka haluaa perheenrikkojia omaan elämään.

        Meillä ei ainakaan yksikään exän naisista olem eillä käyneet, eikä kukaan heitä meillä kaipaa.

        Olisi katastrofi jos joku niisä eukoista tänne änkeis, meille riitti se kun rikkoi perheemme ja pakotti miehen hylkäämään lapsensa. Enempää tuhoa meille ne naiset ei tule aiheuttamaan. Onneksi . Kyllä ne lopettaa kun tarpeeksi jämäkästi sanoo, että me ei perheenrikkojia tarvita. Jämäkästi vaan stoppi.

        Mut aika naurettavaa kuvitella että ex miehen naiset kuuluisivat ex vaimon ja lasten elämään.... huh huh.. ei koskaan. Jos eivät yksin pärjää, niin opetelkoot pärjäämään.

        Kato kato, luuletko todella ettei ihmiset osaa laskea yksi ynnä yksi.
        Jos kirjoituksia tulee pienellä aikaviiveellä, toisen on kirjoittanut vaihtuva nimimerkki lissutekstillä kirjoitusvirheineen ja toisen on kirjoittanut yxmutzi ilman kirjoitusvirheitä , niin KYLLÄ kirjoitusten takana on tasan yksi ja sama häiriintynyt ihminen.
        Kuole pois

      • Totuus !!!!!
        oliko provo kenties? kirjoitti:

        Heh.. melko ääliömäistä kuvitella, että lapset rakastuisi isän naisiin!!! Eihän se yksinkertaisesti ole mahdollista, kuka haluaa perheenrikkojia omaan elämään.

        Meillä ei ainakaan yksikään exän naisista olem eillä käyneet, eikä kukaan heitä meillä kaipaa.

        Olisi katastrofi jos joku niisä eukoista tänne änkeis, meille riitti se kun rikkoi perheemme ja pakotti miehen hylkäämään lapsensa. Enempää tuhoa meille ne naiset ei tule aiheuttamaan. Onneksi . Kyllä ne lopettaa kun tarpeeksi jämäkästi sanoo, että me ei perheenrikkojia tarvita. Jämäkästi vaan stoppi.

        Mut aika naurettavaa kuvitella että ex miehen naiset kuuluisivat ex vaimon ja lasten elämään.... huh huh.. ei koskaan. Jos eivät yksin pärjää, niin opetelkoot pärjäämään.

        Elä harhoissas lissu-hyvä, koska et näköjään kestä totuutta.

      • monesko lissu sä oot
        lissu se jaksaa kirjoitti:

        Kato kato, luuletko todella ettei ihmiset osaa laskea yksi ynnä yksi.
        Jos kirjoituksia tulee pienellä aikaviiveellä, toisen on kirjoittanut vaihtuva nimimerkki lissutekstillä kirjoitusvirheineen ja toisen on kirjoittanut yxmutzi ilman kirjoitusvirheitä , niin KYLLÄ kirjoitusten takana on tasan yksi ja sama häiriintynyt ihminen.
        Kuole pois

        Kato kato vaan! Niin me kaikki lissut vähän luullaan ettei kaikki osaa laskee... meitä on niin monta lissuu, ettet säkään pysty meitä lissuja laskemaan, kun olet siellä jonon keskikohdalla, tässä lissujonossa...tervepä terve sinäkin lissu!

      • lissu on pelle
        monesko lissu sä oot kirjoitti:

        Kato kato vaan! Niin me kaikki lissut vähän luullaan ettei kaikki osaa laskee... meitä on niin monta lissuu, ettet säkään pysty meitä lissuja laskemaan, kun olet siellä jonon keskikohdalla, tässä lissujonossa...tervepä terve sinäkin lissu!

        HAH_HAH_HAAAAAAAAAAA
        Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.....säälittävää säälittävää tollanen itselleen vastaaminen.

      • sdsgsdg
        oliko provo kenties? kirjoitti:

        Heh.. melko ääliömäistä kuvitella, että lapset rakastuisi isän naisiin!!! Eihän se yksinkertaisesti ole mahdollista, kuka haluaa perheenrikkojia omaan elämään.

        Meillä ei ainakaan yksikään exän naisista olem eillä käyneet, eikä kukaan heitä meillä kaipaa.

        Olisi katastrofi jos joku niisä eukoista tänne änkeis, meille riitti se kun rikkoi perheemme ja pakotti miehen hylkäämään lapsensa. Enempää tuhoa meille ne naiset ei tule aiheuttamaan. Onneksi . Kyllä ne lopettaa kun tarpeeksi jämäkästi sanoo, että me ei perheenrikkojia tarvita. Jämäkästi vaan stoppi.

        Mut aika naurettavaa kuvitella että ex miehen naiset kuuluisivat ex vaimon ja lasten elämään.... huh huh.. ei koskaan. Jos eivät yksin pärjää, niin opetelkoot pärjäämään.

        jes nyt ollaan perheenrikkojia kaikki äitipuolet ihanaa!! :D onneksi et ole miehen lapsen äit.. mikä ihme siinä on kun ukko mennyt yhden rakkaan mokan tekemään nuoruudessaan josta kannetaan sitten vastuu yhdessä lähiperheenä niin heti ollaan kodinrikkojia vaikka exnainen olis millanen

      • Äitipuolikas

        Katkeroituminen on sinut niellyt. Otan osaa.

      • kj

        katkera,mene eteenpäin jo elämässäs. ei kaikki ole lehmiä

      • maajussin uusivaimo
        kj kirjoitti:

        katkera,mene eteenpäin jo elämässäs. ei kaikki ole lehmiä

        mitä nämä lehmänkantturat tähän kuuluu???Ei eläin osaa olla katkera.
        Lehmä on hyödyllinen eläin, koska siitä saa maitoa.

    • AP

      Se tässä minunkin pohdinnassani on ollut se ydin, että kenen tarpeista se lähtee. Varmaa siinä on ainakin se, ettei lasten.
      On kuitenkin vähän eri asia, jos molemmat vanhemmat eivät ole lasten elämässä mukana. Minun mielestäni.

      • lastenkin perhe

        Lapsilla on oikeus olla osa perhettä. Minun lapseni ainakin ovat niin tarkkaavaisia, että varmasti huomaisivat jos rakastuisin. Nyt jo kyselevät, miksei äidillä ole kumppania. Uusperhe-sana tuo mieleen jotain pakolla kyhättyä. Kun läheiset ihmiset haluavat asua saman katon alla, niin se on perhe. Perheitä sitten on toimivia ja vähemmän toimivia. Uusperhettä ei kannata perustaa, mutta jo sellainen luonnostaan syntyy, niin se onkin vain aidosti perhe eikä kukaan huomaa eroa muihin perheisiin.

    • pohjan-neito

      kunnioitan ap:n ratkaisua.Uskallat ja haluat aidosti lastesi parasta.Neljän pienen lapsen äitinä elän suhteessa jossa tunteet mieheeni monien pettymysten takia ovat kuolleet,perheessämme ei kuitenkaan mitään perheväkivaltaa,pettämisiä,alkoholi tms.ole .Ongelmat siis olleet sellaisia että mahdollistavat rauhallisen rinnakkaiselon mieheni ja lasteni isän kanssa.Tietynlaisesta hiljaisesta surusta ja todellisen sielunkumppanin kaipuusta huolimatta koen onnea eheästä perheestä tiedän että tämän ratkaisuni kanssa voin elää levollisin sydämin elämäni viimeiseen henkäykseen asti.Lapseni ovat pieniä ja tarvitsevat rakastavan kodin isän ja äidin läsnäolon,ehdin kyllä elämään sitä toistakin elämää vielä.Kun lapseni lentävät viimein pesästä lennän minäkin.Vuosia jo ennen avioliittoani olen haaveillut ulkomaille muutosta,ammattini takaa että valinnanvapautta löytyy.Ihana oma elämä odottaa minua vielä joskus mutta juuri tällähetkellä on lasten aika

    • Make_tre_real

      Mä en anna tulevan exäni perustaa mitään uusperhettä kenenkän kanssa. erityislapsi on joka vaatii tasapainoa elämäänsä, joten siksikään mitkään "Ollit" ei meidän parisuhdetta tule heiluttamaan vaikka avioero tuleekin. Minusta ei irti pääse...T: Make

      • rftgvhknbjm .

        Kukahan vittun pelle sulta sitä kysyy. Milläs sen estät, Suomessa kun ei toista voi omistaa.
        Ja sitä paitsi ai et oot tällä kertaa mies HAH

      • kyllä pystyy!
        rftgvhknbjm . kirjoitti:

        Kukahan vittun pelle sulta sitä kysyy. Milläs sen estät, Suomessa kun ei toista voi omistaa.
        Ja sitä paitsi ai et oot tällä kertaa mies HAH

        Paljon on keinoja, millä lapset säästetään huonolta vanhemmalta. Huono vanhempi siis on sellainen, joka ei välitä lapseta kuin silloin kun voi näyttää ja leikkiä olevansa muka hyvä isä. Kiusata äitiä tai muuta vastaavaa.

        Kyllä hyvän isän ja huonon pystyy erottaan, ja estävmään sen ettei lapset kärsi.

        Mutta eri asia on, miksi niin pitä tehdä, ellei se isä huomaa omia vierheitään on sen jonkun muu tarve huomata.
        Jos mies korjaa omaa käytöstään, asia on eri.

      • yrdtufyigulkl
        kyllä pystyy! kirjoitti:

        Paljon on keinoja, millä lapset säästetään huonolta vanhemmalta. Huono vanhempi siis on sellainen, joka ei välitä lapseta kuin silloin kun voi näyttää ja leikkiä olevansa muka hyvä isä. Kiusata äitiä tai muuta vastaavaa.

        Kyllä hyvän isän ja huonon pystyy erottaan, ja estävmään sen ettei lapset kärsi.

        Mutta eri asia on, miksi niin pitä tehdä, ellei se isä huomaa omia vierheitään on sen jonkun muu tarve huomata.
        Jos mies korjaa omaa käytöstään, asia on eri.

        Vedä sinä lissu vittu päähän ja tukehdu siihen

      • huithait ei onnaa

        Näin kolme vuotta sitten eronneena voin sanoa, että exän elämään en enää voi vaikutta mitenkään. Yrittäminen vain vaikeuttaa lasten asioiden hoitamista. Avioero on aika iso riski sille, että suhdekin päättyy. Kun eroatte, sinulta katoaa oikeus sanella lastesi äidin elämää. Jos haluat paikkasi pitää, niin käännäpä kelkkasi ja ala kohdell akuin kukkaa kämmenellä...

    • äiti ja puoli

      Onko siis niin, että esim nuorena leskeksi jääneetkään eivät saisi löytää elämäänsä uutta rakkautta?

      Tällä logiikalla, että lapset tulevat aina etusijalla, eivät heidän biologiset vanhempansakaan saisi esim viettää kahdenkeskistä aikaa, sehän on lapsilta pois! En minä ainakaan unohtanut lastani rakastuttuani uudelleen, kaksi vuotta siitä, kun olin eronnut lapsen väkivaltaisesta ja alkoholisoituneesta isästä.
      (joo, ja tiedän, että olin typerä ja naivi, kun tein lapsen tuollaisen kanssa, mutta onneksi toiset oppii virheistään...)
      Eikä ole unohtanut miehenikään lastaan entisestä suhteestaan, vaikka onkin nyt naimisissa minun kanssani ja meillä on yhteinenkin lapsi.
      Miksi olisi? Enkä minä laittaisi hynttyitä yhteen, saati "tekisi" yhteistä lasta miehen kanssa, joka on unohtanut ja hylännyt edellisen liittonsa lapset! Miksi hän ei voisi tehdä sitä meidänkin lapsille?

      • AP

        No ei sitä nyt varmaan tarvitse aina johonkin ääripäähän vetää. Leskistä ei ole kai ollut mitään puhetta.
        Sanoin myös jossain välissä, että mielestäni se olisi ehkä eri asia myös, jos vaikka asuisin lasteni kanssa yksin muualla tai molemmat vanhemmat eivät olisi lasten elämässä mukana.
        Olenhan sitä paitsi itsekin muuttanut vajaa kaksivuotiaan esikoiseni kanssa yhteen mieheni kanssa. Josta siis kuitenkin erosin. Meillä tilanne on niin onnellinen, että molemmat lapseni ovat puolet ajasta tällä samalla isällä. Silloin olin lapseni kanssa täysin yksin, nyt taas lapsillamme on molemmat vanhemmat todella tiiviisti mukana ja teemme asioita myös koko perhe yhdessä edelleen. Pyrimme pitämään tilanteen mahdollisimman ennallaan vaikka kahden katon alla ollaankin. Ei siis että suhteemme olisi mitenkään jatkunut.
        Viime aikoina vain on keskusteltu näistä muista suhteista, kun molemmilla on ollut uusi suhde. Puolen vuoden aikana lapset ovat tavanneet uuden mieheni kahdesti, mies taas minulle puhumatta kyläili lasten kanssa vain viikkojen tuntemisen jälkeen tämän uuden naisen luona ja toisinpäin. Näistä on nyt onneksi päästy jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.
        Minä olen sitä mieltä, että meillä on joka toinen viikko aikaa hoitaa nämä muut ihmissuhteet ja kun lapset ovat minulla, minä ainakin haluan keskittyä pelkästään heihin.

    • Meille ei ole lupa t

      Jokainen saa etsiä uuden kaverin itselleen, muta kyse onkin ettei niitä pidä tuoda lasten ja exien elämään. He eivät ole ansainneet sellaista ilmestystä elämäänsä. Antakaa lasten ja exien elää rauhassa, ilman että tuotte niitä uusia sutturoita heidän elämään. Eivät he niitä tarvi. Siitä on kyse.

      • Immehinen

        Eivät tarvitse, mutta exäkin saattaa löytää sen uuden hyvän naisen/miehen ja silloin on sinunkin pakko lastesi vuoksi niellä typerät asenteesi ja sopeutua siihen että lapset tapaavat sen exän nyxänkin.

        Mulle on yks ja hailee mitä mieltä mun puolisoni exä on minusta tai siitä että olen lapsensa kanssa tekemisissä olemalla hänelle puolivanhempi. Me täällä päässä ei olla puolison exää lapselle koskaan haukuttu vaan päinvastoin. Tämä kyllä ei ole pätenyt aina toisnpäin, kun on niiiiiin katkeraa, kun puolisoni eron jälkeen ei jäänytkään loppuiäkseen yksinään ruikuttamaan vaan löysikin minut.

        Mullehan tällä ihmisellä ei ole mitään arvoa, mutta kun hän sattuu olemaan puolisoni lapsen vanhempi, niin olen ajatellut sen olevan juuri lapselle tärkeä asia. Siitäpä syystä minä olen pitänyt suuni kiinni mielipiteestäni tämän henkilön kohdalla.

        Lapsi alkaa olla kohta jo aikuinen ja alkaa hänellekin valjeta totuus tästä biovanhemmasta. Itse muodostaa käsityksensä, kuten on tehnyt minunkin kohdalla. Jos siellä jaksetaan katkerana jauhaa jotain ikivanhoja parisuhderiitoja lapselle, niin voi voi. Olisi hankkinut itselleen sellasen elämän, ettei tarvitsisi ruikuttaa. Meillä keskitytään nykyhetkeen ja vaikka alkavaan kesään.

        Sopisi laittaa ne lapset erotilanteessa sellaiseen asemaan, ettei tarttee kuunnella mitään katkeraa tilitystä kummassakaan päässä. Jos aikuiset suhtautuu toisiinsa sivistyneesti, on ero lapsellekin helpompaa kestää. Lapsilla harvemmin on negatiivista asennetta niitä uusia kumppaneita kohtaan, ellei sitä ole jompi kumpi biovanhempi sen lapsen päähän istuttanut.

    • Mietimpähänvaan

      En tiedä, enkä myöskään toivo, että sinä olet sellainen, mutta mielestäni nykyään mennään liian heppoisin perustein naimisiin, hankitaan lapsia, ja myös erotaan. Parisuhteet etenevät nopeasti, ja puolen vuoden- vuoden seurustelun jälkeen mennäänkin jo naimisiin ja hankitaan lapsia. Sitten suhde ei toimikaan, sitä ei yritetä edes pelastaa ja sitten vaan erotaan ja seuraava ihminen kiertoon. Se ei tee lapselle hyvää.
      En sano että ihmisen pitäisi olla parisuhteessa jossa hän on onneton, mutta jos rikkoutuneita avioliittoja on monta, ja niistä kaikista on lapsia, niin se ei mielestäni ole normaalia, ja silloin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä lasten parasta. Että kannattaisiko vaikka yrittää olla yksin..
      Esimerkiksi meillä on yksi pitkäaikainen naapuri (asuttu samassa talonyhtiössä 16 vuotta), jolla on 4 lasta, ja kolme eri isää. Lisäksi nainen on asunut kaksi kertaa yhdessä miehen kanssa, mutta niistä suhteista ei ole lapsia. Mutta voin vain kuvitella miten hämmentyneitä lapset ovat, kun äidillä on parin vuoden välein uusi mies kierroksessa, saadaan uusia sisaruksia ja sitten mies taas lähtee pois. Ja lasten kasvaessa he saattavat luulla, että sellainen on normaalia, että hankitaan paljon lapsia eri ihmisten kanssa. Minulla on myös yksi toinen tuttu, jolla oli lapsena sama tilanne kotona, joten tuollainen ei kuitenkaan taida olla ihan harvinaista nykyään?
      Kertokaa toki mielipiteenne kommentistani? Onko tuo teidän mielestänne normaalia ja hyväksi lapsille?

      • voewee

        Sehän on ihan normaalia, ei nykyisin sitouduta mihinkään pitkäaikaiseen suhteeseen, eikä ajatella tulevaisuutta kovin pitkäksi yhden ihmisen kanssa.
        Jo kuukauden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen ja vielä entinen suhdekin kesken.
        Kaiken pitää olla kivaa ja vaivatonta ja alussahan se onkin niin, mutta arki tulee, on velkaa lapset pieniä,molemmilla ,ja yhteisiä lapsiakin tulossa, opiskelutkin voi olla kesken. On se rankkaa tää elämä.

      • AP
        voewee kirjoitti:

        Sehän on ihan normaalia, ei nykyisin sitouduta mihinkään pitkäaikaiseen suhteeseen, eikä ajatella tulevaisuutta kovin pitkäksi yhden ihmisen kanssa.
        Jo kuukauden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen ja vielä entinen suhdekin kesken.
        Kaiken pitää olla kivaa ja vaivatonta ja alussahan se onkin niin, mutta arki tulee, on velkaa lapset pieniä,molemmilla ,ja yhteisiä lapsiakin tulossa, opiskelutkin voi olla kesken. On se rankkaa tää elämä.

        Minun ajatteluni pohjautuu nimenomaan siihen, että koska emme kyenneet pitämään perhettämme samassa osoitteessa, niin kun tilanne siltä osin on muuttunut, en halua muita perheeseen liittyviä muutoksia enää lasten elämään.
        Minun yrittämisestäni se ei ollut kiinni ja lopulta ainoa oikea ratkaisu minulta oli lähteä siitä pois. Vuosia yritin oman mielenterveyteni kustannuksella. Yksin siihen ei vain pysty. Yritin siinä ollessani parhaani lasten vuoksi, sitten oli lasten ja minun etuni mukaista lopulta siitä lähteä, ja nyt yritän kaikkeni säilyttääkseni lapsilla mahdollisimman hyvän ja ehjän perheen.
        Siihen olen äitinä ja vanhempana sitoutunut, enkä pelkästään tietoisesti vaan myös tunnen toimivani oikein. Olen olemassa heitä varten nyt, kun he minua tarvitsevat. "Omaa elämääni" ehdin elää sitten vaikka kymmenen vuoden päästä. Ei sillä, että mistään väkisin luopuisin, eihän sekään oikein ole, kai. Siihen toki voi taas omalla ajattelullaan vaikuttaa.

    • lapset pois tästä

      Monet suhteet perustuu vaan kulujen puolittamiseen, on halvempaa asua pareittain ja otetaan ihminen kuin ihminen, miettimättä tuleeko yhteiseloa lainkaan vaan vain kustannussyistä.

      Ei yhteiseloa perusteta viikossa eron jälkeen, se ei ole rakkautta vaan juuri taloudellista syistä asutaan yhdessä

      Se ei ole hyväksi lapsille, joten heidät pitääjättää moisista kommuuneista pois.

      On järkyttävää kun uusia lapsia tehtään, eikä kukaan tiedä kuka on sisko tai veli, kuka isä ja äiti, ja kuka on sukua...kaikki on aivan sekasin.

    • vittuuntunut

      5 vuotta uusperheessä eläneenä ja harkinnassa ero. En todellakaan suosittele uusperheilyä.

      • Näinpä näin

        17 vuotta ydinperheessä eläneenä en voi suositella ydinperheyttä kenellekkään!

      • meidän onni
        Näinpä näin kirjoitti:

        17 vuotta ydinperheessä eläneenä en voi suositella ydinperheyttä kenellekkään!

        Eiippuu perheestä.
        Meillä ydinperhe on paras ratkaisu, eikä lapsi ole koskaan pakotettu elelemään kahta perhettä, kun meidän perhe on paras. Isä eläkööt elämää naisetensa kanssa yksin, sinne meidän lapset enkä minä kuulu, ei koskaan.
        Ihmettelemme usein, miten mies voi hylätä lapsensa noin vaan.
        Mutta hän valitsi sen tien, ja hyvä niin, meidän ydinperhe toimii edelleen., eikä siihen kuulu ex mies eikä hänen naisensa. Toisaalta olemme lasten kanssa miettineet, minkä näköisiä vaisia isällä on, kun ei ole koskaan tulleet vastaankaan, hyvin osaa piilottaa!

      • """""""""""
        meidän onni kirjoitti:

        Eiippuu perheestä.
        Meillä ydinperhe on paras ratkaisu, eikä lapsi ole koskaan pakotettu elelemään kahta perhettä, kun meidän perhe on paras. Isä eläkööt elämää naisetensa kanssa yksin, sinne meidän lapset enkä minä kuulu, ei koskaan.
        Ihmettelemme usein, miten mies voi hylätä lapsensa noin vaan.
        Mutta hän valitsi sen tien, ja hyvä niin, meidän ydinperhe toimii edelleen., eikä siihen kuulu ex mies eikä hänen naisensa. Toisaalta olemme lasten kanssa miettineet, minkä näköisiä vaisia isällä on, kun ei ole koskaan tulleet vastaankaan, hyvin osaa piilottaa!

        Ydinperheeseen kuuluu isä, äiti ja ainakin yksi lapsi.
        Uusperheeseen kuuluu kaksi aikuista ja ainakin yksi lapsi joka on vain toisen.
        Yksinhuoltajaperheeseen kuuluu yksi vanhempi ja ainakin yksi lapsi.

      • uusiperhe.
        meidän onni kirjoitti:

        Eiippuu perheestä.
        Meillä ydinperhe on paras ratkaisu, eikä lapsi ole koskaan pakotettu elelemään kahta perhettä, kun meidän perhe on paras. Isä eläkööt elämää naisetensa kanssa yksin, sinne meidän lapset enkä minä kuulu, ei koskaan.
        Ihmettelemme usein, miten mies voi hylätä lapsensa noin vaan.
        Mutta hän valitsi sen tien, ja hyvä niin, meidän ydinperhe toimii edelleen., eikä siihen kuulu ex mies eikä hänen naisensa. Toisaalta olemme lasten kanssa miettineet, minkä näköisiä vaisia isällä on, kun ei ole koskaan tulleet vastaankaan, hyvin osaa piilottaa!

        Teillä on yksinhuoltajaperhe sinä ja lapsi, tai lapset.

      • lasten paras
        Näinpä näin kirjoitti:

        17 vuotta ydinperheessä eläneenä en voi suositella ydinperheyttä kenellekkään!

        En varmaan olisi täyspäisenä selvinnyt äitini kanssa elämisestä, jos hänellä ei olisi ollut kuitenkin aika turvallista uutta kumppania, joka sitten katsoi äitini perään ja auttoi näkemään asiat niin kuin ne olivat. He ovatr muuten edelleen yhdessä 25v. jälkeenkin. En tosin koskaan kokenut, että meillä olisi ollut mitään uusperhettä. Minä ja äiti olimme perhe ja työnsä takia mies asui vain välillä meillä. Minun lapsuuden perheeseeni kuuluvat äitini ja hänen miehensä sekä isäni ja hänen puolisonsa lapsineen. En tosin koskaan kokenut, että heilläkään olisi ollut mitään uusperhettä. He ovat perhe, johon minäkin kuulun. Ehkä sana uusperhe tarkoittaakin juuri sitä, että asioista tehdään liian vaikeita.

        Uuden kumppanin valinnassa pitää olla todella tarkka ja aikataulun rauhallinen, sillä itse en ainakaan ajatellut tuoda lasten elämään kuin yhden uuden kumppanin.

      • Selvät sävelet !
        """"""""""" kirjoitti:

        Ydinperheeseen kuuluu isä, äiti ja ainakin yksi lapsi.
        Uusperheeseen kuuluu kaksi aikuista ja ainakin yksi lapsi joka on vain toisen.
        Yksinhuoltajaperheeseen kuuluu yksi vanhempi ja ainakin yksi lapsi.

        Eipä kuulu . Perhe on mies ja vaimo , oli lapsia tai ei . Toiseksi : aikuiset lapset kankaalle sotkemasta isiensä tai äitiensä elämää - heillä on oma elämä . Eläkööt sitä itsenäisesti oman perheensä kanssa . Liian pieneksi käyvät ympyrät , jos sallitaan aikuisten lasten häärätä vanhempiensa elämässä.

    • onneksi ei omani tar

      Lasten kannalta erinomainen ratkaisu, sillä he eivätole ansainneet moisia järjestelyitä elämässään, mihin muut ihmiset ovat syypitä. Mutta syiden seuraukset sysätään lasten niskaan, he saavat maksaa siitä, että vanhemmat erosivat tai vieras ihminen rikkoi heidän perheensä.

      He matkustavata paisasta toiseen, eivät asu missään, eivät omista mitään, ovat heittopusseja, tekevät niinkuin sanotaan, jos ei tee ovat kamalia kakaroita!

    • uuspersheellinen

      Rusinat pullasta :) Hyvä päätös ei sitä tartte yhdessä asua, että voi olla onnellinen toisen aikuisen kanssa! Ja, kun sellaisen löydät niin toivottavasti hänelläkin on kokemusta uusperheestä ettei suotta sen perustamiseen kiirehdi. Kyllä uusioperhe voi onnistuakkin mutta valtavasti siihen vaaditaan henkistä pääomaa ja joustoa ja epäitsekkyyttä. Ja rakkautta siihen kumppaniin sekä tukea siltä kumppanilta.

      Ne jotka ovat eroamassa pitäis lukea uusperheellisten juttuja niin monet peruisivat eron, kun eivät halua lastaan moiseen olet "entisen elämän jätös" kuvioon. Jota se valitettavan usein on. Hatun nosto sun miehelle joka on ottanut lapsen noin :) ! Ei ole itsestäänselvää, ei miehille eikä naisille. Ja tästä aasinsiltana...

      Miettikää vielä oletteko ihan varmoja erosta... Tsemppiä!!!

    • mie oon onnellinen

      10 vuotta leskenä, eikä olisi tullut mieleenkään muuttaa uuden miehen kanssa yhteen. Pari seurustelujuttua on takana, mutta molemmat tyssäsi siihen, kun mies olisi halunnut muuttaa minun ja lasteni ihanaan kotiimme (kukapa ei haluaisi). Olen erittäin onnellinen kolmen lapsen yh ja minun onnellisuuteni ei riipu siitä, onko minulla miestä.

      Joku kirjoitti, että äiti masentuu, jos ei saa "tarpeitaan" tyydytettyä. Hih...
      Tarpeitahan on monenlaisia. Minulla on kaksi aivan upeaa ystävää, joiden kanssa vietän aikaani (lähes aina meillä, kun meille on helppo tulla, kun ei mies makaa sohvalla kaukosäädin mahan päällä). Lisäksi minulla on harrastukseni kautta aivan upea naisjoukko, jonka kanssa järjestämme kivoja tapahtumia, saunailtoja jne. Kaiken huipuksi pääsin viime syksynä uuteen upeaan työpaikkaan, jossa 50 työkaveria (6 läheisintä miehiä).
      Ja jotta ei varmasti jäisi aikaa miettiä mitä teen vapaa-aikanani, niin kuskailen lapsia kimppakyydeissä harrastuksiin.

      Mihinkähän väliin pitäisi mies vielä mahtua?? Mie oon niin onnellinen, että moni ei uskois. Huomattavasti onnellisempi kuin jokainen uusperheessä asuva tuttavani/kaverini.

      Kaikkein onnelisin olen kumminkin lapsistani ja heidän hyvinvoinnistaan!!!

      • lissu suljetulle osa

        Ai lissu on tällä kertaa leski HIH
        HANKI PELLE ELÄMÄ

      • mie oon onnellinen
        lissu suljetulle osa kirjoitti:

        Ai lissu on tällä kertaa leski HIH
        HANKI PELLE ELÄMÄ

        Miten sie voit loukata tuolla tavalla toista ihmistä. Mikä ihmeen Lissu??
        Mie olen ollut leski 9v 8kk. Ja tarinani on taivahan tosi. Sen verran voin vielä "avautua", että lapseni olivat mieheni kuollessa (syöpään) 1v. ja 2 x 2v. (kaksoset). Uskonpa, että itse et olisi ikinä selviytynyt siitä rumbasta.....

        Nyt elämä on kumminkin jo mukavaa, kun lapset ovat jo toisella kymmenellä ja arki helpompaa. :-)))

        Ärsyttää, kun lukee (harvoin edes luen) näitä juttuja tällä palstalla, niin AINA on joku, joka väittää toisten viestejä PROVOIKSI. Minua ainakin loukkaa tuollainen.

    • lissuja täällä tuhan

      Tämä on täällä ihan arkipiväistä, et sanotmitä tahansa, jos ei juttu miellytä, se teilataan heti lissuksi. Jollain in täällä identieteetti kriisi..
      Mut älä kommentoi moiseen lyytökseen vaan kirjoita omia ajatuksia vaan, piittamatta noista sivuhuomautuksista.
      Aikanaan lopettaa kun kukaan ei kommentoi..

    • lissu=ääliö

      Lissu;

      tuhan
      arkipiväistä
      sanotmitä
      in
      identieteetti kriisi
      lyytökseen

      lissu on ÄÄLIÖ

    • () ( --)

      Vanhempien tarpeet ovat etusijalla, koska heidän hyvinvoinnistaan riippuu lasten elämän turvalliseksi ja onnelliseksi kokeminen.
      Lapset kaipaavat läsnäoloa eivät teorioita.
      Suhde alkaa aikuisten rakastumisesta eikä lasten takia.

      • () (--)

        En ollut Lissu, vaan uusioperheessä ollut.
        Lapsen etu ikävä kyllä unohtui koska äiti menetti huoltajuuden, olin kakkosvaimo ja ykkösen puolella.
        Lapsen takia -höpötys ei auttanut, hänestä tehtiin häiriintynyt äidin riistämisen tähden. Kukaan ei tahtonut kuunnella minua.
        Väitän jos vanhemmat ajattelevat ensin omaa etuaan siitä lapsikin hyötyy.
        Isä olisi myöntänyt ettei tahtonut lasta muuten kuin kunnian tähden, muut hoitivat koska hän viihtyi kovin vähän hänen seurassaan.
        Lapsi oppi vain syyttelemään, vielä rikollisenakin syy oli muiden.

    • lissu 1243666

      Rää lissu hysteria menee aina vaan hullumaksi.

      TEHDÄÄN KAIKKI LISSUT!

      Laittakaa nimimerkiski lissu, niin ei tarvi Buahhhaaahaaannn enää ilmoittaa lissuttelusta.

      • LISSU=ääliö

        älä lissu ota enää. Rää, Buahhaaaaaaaaaaa

      • lissu ry

        Täällä on jo perustettu lissu ry, jota saa käyttää kaikki, joita on lissuksi kehuttu...kaikki vaan käyttämään samaa nimeä.. niin ei tarvi tuon yhden miettiä ja erikseen mainostaa..;)))

    • sdgfdsg

      no aikuiset nyt ei ymmärrä mistään mitään siksi on hyvä että lapsella on edes puolisisaruksia ja puolimummoloita ym, jotka ovat samanikäisiä ja joita kohdellaan tasa-arvoisesti. Äitipuoli ei saa vissiinkään kasvattaa toisen lasta(onhan hänellä isäkin) näin sanotaan monessa paikassa. joten jännä tilanne kun lapsi on äidillään neljä päivää kuussa. Oikeasti kasvatan väkisinkin pakkohan se on jos pitää lapsia samanarvoisesti kohdella kun niin täytyy vain tehdä ja tunnen jopa ylpeyttä kun lapsi oppii minultakin joskus jotain hyödyllistä.

    • () (--)

      Tähän vedottiin meilläkin etten voi sanoa mitään koska olin äitipuoli.
      Vaikka he kohtelivat joskus huonosti, he eivät halunneet keskustella.
      Lopputulos oli että minä tulin toimeen lapsen kanssa paremmin kuin muut, he siihenkin suhtautuivat ihmetellen.
      Kuinka monesti mietin, kaiken pahan alku ja juuri oli se, että mies joka ei halua perhettä, hänellä semmoinen silti on. Ihminen toimii kuitenkin siten kun sydämessään ajattelee, olen vapaa poikamies jota on vaikea sitoa, kun annoin ymmärtää en ihmeemmin haluakaan, hän raivostui.
      Lapsi on raskas taakka, no lähde kävelemään sitten kun et halua lasta etkä vaimoa.

    • äiti muttei vaimo

      Itselläni on kaksi lasta enkä osaa kuvitella, että muuttaisin yhteen miehen kanssa, jolla on myös lapsia. Uskon, että me aikuiset sopeutuisimme, mutta miksi lasten pitäisi sopeutua uusiin sisaruksiin?

      En halua enempää lapsia enkä halua sopeutua toisen lapsiin (ainakaan tässä vaiheessa, kun omat lapseni ovat haastavassa iässä). Siksi en edes haaveile parisuhteesta. Seksuaalisten tarpeiden tyydytykseen riittää ihan hyvin 1-2 miesystävää, jotka vierailevat luonani silloin, kun lapset ovat isänsä luona tai isovanhemmillaan. Tällä järjestelyllä lasteni ei tarvtse nähdä vierasta miestä ja minä saan sitä, mitä mieheltä haluan.

      Kun lapset muuttavat aikanaan kodista pois, niin siinä vaiheessa olen valmis uuteen parisuhteeseen. Olen siis samoilla linjoilla AP:n kanssa.

    • Ei helppoa

      Minä olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa 4 vuotta. Tällä 2 lasta. Kun tapasimme, mieheni ja tämän entisen puolison erosta oli kulunut 3 vuotta. Nainen oli halunnut erota, ja ilman mitään hyvää syytä heittänyt mieheni ulos yhteisestä kodista. Sanonut miehelleni, että sä olet liian kiltti. Miten sellaisen takia voi ketään heittää pihalle omasta kodista?
      Paljastui, että mieheni oli hoitanut vanhempaa lasta koko sen ajan kun muija oli itse koulussa. Sitten kun sai ammatin ja työn, voikin heittää miehen ulos. Tässäkö ajatellaan lapsen parasta? Kyllä joskus mieskin joutuu avioerossa ottamaan kaiken paskan. Mieheni on maailman kunnollisin, aina ajatellut lasten parasta, aina ollut työ ja asunto. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että muijan pitää hankkia mies, vääntää lapset ja hankkia kämppä ja yhtäkkiä päättää, että ei kiinnostakaan. Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain väkivallasta tai pettämisestä, että sen takia erotaan, mutta kun ei. Eli lasten äiti kuulostaa aika itsekkäältä ihmiseltä. Ymmärrän, että kaikissa parisuhteissa on ongelmia ja erotaan, mutta jos ongelma on se, että joku on liian kiltti, eikö sellaista asiaa voi selvittää?
      Jokatapauksessa aikamoista soutamista ja huopaamista ollut toisten lasten kanssa. Alussa meni hyvin, mutta heti kun muutettiin yhteen, niin alkoi kapinointi. Sain todella paljon paskaa niskaani lapsilta ja päivittäisiä kommentteja siitä miten ÄITI tekee sitä ja tätä ja minä teen eri tavalla. Vastasin napakasti, että minä en ole äitinne, eikä äitinne asu täällä. Olen yrittänyt olla "tuputtamatta" itseäni lapsille, koska heidän äitinsä elää ja on olemassa, miksi minun pitäisi edes yrittää olla joku toinen äiti? Olen yrittänyt olla toinen aikuinen ja enemmän "kaveri" näille lapsille, mutta kuitenkin sellainen, että minulta voi kysyä apua. Tuntuu kuitenkin, että mikään ei muutu. Lapset tuskin puhuvat minulle ollenkaan. Olenko sittenkin tehnyt jotain väärin? Tuntuu, että olen vain inhottava, kun käsken siivoamaan oman huoneen tai korjaamaan omat jäljet. Toinen lapsi on jo melkein 12, joten ei luulisi olevan haastavaa. Mutta kun äidillä on opittu, että mitään ei tarvitse tehdä, ja kaiken saa mitä haluaa, niin yritäpä siinä selittää, että meillä, MEIDÄN KODISSA asiat ei toimi niin? Olen yrittänyt selittää, että olen täällä jäädäkseni, joten olisi kiva tulla toimeen. Vastaukseksi saan vain haukottelua ja tyhjyyteen tuijottamista. Mitä voin tehdä? Raivostuttavaa, koska kaikki on alkanut äidistä, joka on hajottanut perheen. Nyt kun meidänkin pitäisi saada elää omaa elämää, tuntuu että lapset eivät ymmärrä eri toimintamalleja "kahdessa kodissa", vaan tuntuu, että äiti kontrolloi myös meidän elämäämme. Ei ole helppoa ei.

      • Nosf. ei kirj.

        Näissä kirjoituksissa täällä toistuu jatkuvasti käsitys siitä, että mikäli lapset eivät tottele siellä etäperheessä se on jotenkin automaattinen reaktio siitä, että siellä lähiperheessä saa lapset temmeltää miten sattuu ja tehdä mitä haluaa. Tässä haluan kyllä eisttää toisen teorian miksi siellä etäperheessä ei totella. Toisin kun täällä väitetään, minä väitän että lähivanhempi on automaattisesti se kurinpitäjä omassa kodissaan, eläähän hän arkea lastensa kanssa ja ikävätkin rajojen asetukset ja kuuliaisuuden vaatiminen jää nimenomaan hänelle, siinä missä etävanhempi, jos tapaamisia on harvassa, on se "sirkusvanhempi" joka haluaa pitää tapaamiset kivana ja lapsille kivuttomina, sillä pelko, että lapset ei tulekkaan jos kurilla mennään, on jatkuvasti läsnä. Niinpä tämä etävanhempi tehokkaasti välttää sen auktoriteettiaseman ottamista konfliktien pelossa ja soppa on valmis siinä vaiheessa kun se uusi siippa yrittää sitä kuria ja jöötä pitää murrosikäsille lapsille, joiden elämä nyt muutenkin on yhtä kapinaa, oli lapsi sitten kotona, isällään tai koulussa.

        Auktoriteettiongelma on nyt teidän uusperheessä. Mitä siellä lähikodissa tapahtuu, on täysin irrelevanttia, ja eron syytkin ovat täysin toisarvoista faktaa. Keskittykäämme siihen että toteat miehen olevan liian kiltti. Tämä puoltaa käsitystäni mylös siitä, ettei hän ole nyt hoitanut vanhemman velvollisuuttaan kovinkaan mallikkaasti ja toiminut tuona rajojen asetteliajana ja auktoriteettihahmona omille lapsilleen. Sinä et voi kuria palauttaa, se on miehesi tehtävä. Biovanhemman tulee aina olla se kurinpitäjä omille lapsilleen, ja vastuunkantaja. Jos tämä ulkoistetaan uusvanhemmalle, homma lasten kannatlta johtaa vain pahempaan uhmaan. Lapsethan eivät tiedä muuta kuin sen, minkälainen isä ja äiti oli ennen eroa ja miten perhe toimi silloin. Jos miehesi on jo tuolloin ollut tossun alla ja kurinpito on jäänyt exälle, niin ihmekkös tuo jos eivät nyt enää käsitä kahden kodin mallia jossa kuria pitää uusvanhempi? Isi lienee ollut lastenkin komenneltavissa aikaisemmassa liitossa, ja lapsetkin tuntevat hänet kilttinä vässykkänä. Nyt on siis sen kiltin isukin ryhtyä vanhemmaksi omille lapsilleen ja saattaa asiat raiteilleen. Sinä et ikävä kyllä siihen pysty.

    • () (---)

      Sellaista se oli meilläkin, jälkeenpäin ajatellen ongelmat eivät olisi olleet ylipääsemättömiä. Jokaista pikkuasiaa tarkkailtiin hermostuneesti.
      On ihan oikein jos teet selväksi, on vain yksi koti.
      Tunteiden ilmaisu on sallittua, jos ei ole, lapsista tulee väkivaltaisia.
      Teepä itsekin samoin, otat ruokapöydästä oman kahvikuppisi ja menet eri huoneeseen, odotat reaktiota.
      Lapsen paras, parisuhteessa on myös aikuisten paras, joka on erillään lapsesta.
      Lapsella ei ole mitään vastaan aikuisten onnea, jos häntä osataan ohjata.

    • Ei helppoa

      Tilanne on se, että meillä siis kuria pidetään ja äidillä ei... mieheni on sanonut ex-puolisostaan monta kertaa, että "ei se osaa lapsia komentaa". Mielestäni äidillä ja isällä pitäisi olla myös erotilanteessa selvät pelisäännöt lasten kasvatuksen suhteen, mutta nyt näyttää siltä, että mieheni ja exän, sanottakoon häntä Tanjaksi, välit ovat edelleen tosi tulehtuneet...ja lapset siis asuvat äidillään mutta ovat yhtä paljon meilläkin koska Tanjalla on vuorotyö.

      Olen monta kertaa sanonut, että olen kyllästynyt komentamaan lapsia, jotka kuitenkin saavat äidillä tehdä mitä haluavat. Olen sanonut, että kurinpito ja kasvatus ei ole minun tehtäväni, vaikka kerron kyllä mielipiteeni moniin asioihin. Enkä jaksaisi ruveta taistelemaan tässä asiassa, minulla ei ole mitään tarvetta kilpailla Tanjan kanssa, joka on täysin erilainen kuin minä. Olen myös sitä mieltä, että Tanjan on selvittävä lasten kanssa soittelematta meille. Esim. "Olli (lapsi) ei suostu lukemaan kokeeseen" kertoo hyvin paljon siitä, että äiti vaikuttaa melko avuttomalta. Onneksi mieheni vastasi puheluun, että sen siitä saa kun aina saa pullaa, eikä mitään tarvitse minkään eteen tehdä.

      Mietin vain sitä, että johtuuko lasten käytös (esim. puhumattomuus) siitä, että he eivät edelleenkään hyväksy että asun heidän isänsä kanssa, vai onko äiti sanonut heille, ettei minua tarvitse kuunnella? Annan miehelleni ja lapsille jatkuvasti tilaisuuksia viettää laatuaikaa myös ilman minua, koska minulle jää silloin myös aikaa omiin juttuihini. En missään tapauksessa ole menossa lasten ja heidän isänsä väliin! Onko niin, että lapset kuitenkin pelkäävät sitä? Ehkä heitä ärsyttää se, että isä tykkää minusta eikä äidistä, vaikka äiti onkin se joka on halunnut erota. Ärsyttää se, että Tanja yrittää tässäkin asiassa päästä mahdollisimman helpolla, että soittaa tänne vaan kun on vähän vaikeaa... mielenkiintoista nähdä, miten pärjää, kun lapsen teini-ikä jo kolkuttelee.

      • soc.ped

        Vastaus... ei helppoa.

        siis teillä pidetään kuria ja äidin luona ei. mutta et kuitenkaan katso tehtäväksesi
        komentaa tai kasvattaa lapsia. kuka niitä sitten kasvattaa ? ainoastaan isänkö tehtäväksi se kasvattaminen jää ?
        tottakai sinä ja lasten isä päätätte säännöistä yhdessä ja lasten on toteltava niitä. kyllä tosiaan lapsi oppii tietämään miten pitää käyttäytyä eri tilanteissa eri ihmisten kanssa.
        lapsille varmaan tulee turvaton olo luonanne jos kuitenkin saavat tehdä sellaista mikä kuitenkin oikeastaan on kielletty. lapset kuitenkin vaistoavat ja saavat erinlaisia vaikkakin sanomattomia viestejä että ovatko tehneet oikein tai väärin ?

        tuntuu siltä että pidät itseäsi parempana kasvattajana vaikka toisaalta peset kätesi koko touhusta. ja jos lapsille teini-iässä tulee vaikeuksia niin sanot : mitäs minä sanoin ?

    • () (---)

      Kurinpito on sinunkin tehtäväsi, siinä älä väsy.
      Lapsi on myöhemmin katkera, jollei kuria pidetty.
      Minä järjestäisin perheneuvottelun johon kaikkien on osallistuttava.
      On liian helppoa vetäytyä kuoreen, jos kaikki saisivat suunsa auki, missä kohtaa ovat kärsineet vääryyttä... vai onko se utopiaa?

      Välit katkesivat omaan veljeenikin muinoin samasta syystä, kun hän kielsi minulta puheoikeuden.

    • hauska provo taas

      No ei ole! Kukaan ulkopuolinen ihminen ei ole oikeutettu millään tavoin komentelemaan toisten lapsia.
      Se ei kuulu heille miten kenenkäkin lapset ovat.

      On säälittää ulkopuolisten ihmisten toiminta.

      Eipä ihme että suomessa on mielenterveysjonoja, kun täysin vieraan ihmiset kurmottavat toisten lapsia katkerana.

      Kukaan normaali vanhempi ei niin antaisi tehdä.

      Omat vanhemmat kasvattavat omat lapset ei vieraat.

      • Et ole tosissasi!

        Miten niin kukaan toinen ihminen ei ole oikeutettu millään tavoin komentelemaan toisten lapsia? Tämä maailmahan menisi täydellisen mahdottomaksi, jos vain omat biologiset vanhemmat saisivat kieltää lapsia.

        Toisaalta kyllähän sen tänä päivänä näkee kouluissa, kaupoissa, kaduilla ja harrastuksissa, kuinka huonosti lapset käyttäytyvät. He ovat varmaan juuri näitä "et ole äitini, et voi kieltää minua" -lapsia, jotka luulevat, että saavat tehdä muualla, mitä haluavat. Pahimmista saa lukea iltapäivälehdistä.

        No, tarvitsemme tulevaisuudessakin töitä poliiseille, vanginvartijoille ja psykologeille, joten ehkä nämä tällaiset "lastani ei saa kieltää" -vanhemmat tekevät vain palveluksen yhteiskunnalle.

      • Dadam

        Miksi ei sitten aina se biologinen vanhempi KASVATA sitä lastaan??? Ei kasvatusta ole se, että kun pikku-Veeti haluaa pullaa, niin hän sitä saa, jos on erikseen kerrottu, että pullat on kohta saapuville vieraille. Kasvatusta on se, että tehdään lapselle selväksi, että jokaisessa kodissa on säännöt, joita tulee noudattaa huolimatta siitä, ketä kodissa asuu. Tämä siitä huolimatta, että se joku siellä kodissa olisi se entisen puolison nykyinen kumppani.

        Lapsellahan voi olla hiukan eri säännöt kaverin kotona käydessä, mummolassa, jne. Totuus on se, että aikuiset talossa asettavat säännöt ja lapsi niitä joutuu noudattamaan. Ongelma syntyy siitä, että ne kuuluisat isä ja äiti ovat vastuussa tämän opettamisesta omalle jälkikasvulleen, mutta luistavat tästä, jotta saadaan kerättyä irtopisteitä lapselta... Silloin on kodin aikuisen otettava tilanne haltuun ja kerrottava kersalle yksin tein ja selkeästi, että aikuiset ovat talossa asettaneet tähän kotiin säännöt, joita joka ainoa tähän taloon astuva poikkeuksetta noudattavat.

        Hohhoijaa. Pitää näinkin yksinkertaisia asioita vielä jollekulle VANHEMMALLE kertoa...

    • Ei helppoa

      Jonkinlainen "kultainen keskitie" on oltava, sillä onhan minunkin pystyttävä nauttimaan omasta kodistani. Koetan siis olla naputtamatta liikaa, mutta periaate on se, että meidän koti, meidän säännöt. Ei paljon kiinnosta, mitä kotona äidin luona tehdään.
      Mutta en ala toisten lapsille kasvattajaksi. On vain yritettävä selvitä kunnialla niin, että systeemi toimii. Mutta äipän takia se on välillä tosi vaikeaa... hän tuntuu olevan äärettömän kateellinen siitä onnesta, mikä meillä on. Lisäksi hän käyttää lasta välikätenä useissa asioissa ja haukkuu entistä puolisoaan tekstiviestillä. Todella kypsää käytöstä. Olen joskus niin raivona, että tekisi mieli sanoa, että katso peiliin ja mieti, mistä koko ero on saanut alkunsa? Keskity hoitamaan lapsesi kun ovat luonasi niin me keskitymme kun he ovat meillä!

      • Go Girl!

        Pysy coolina! Parhaan lopputuloksen saat, kun et menetä malttiasi. Laske kymmeneen tai sataan, niele raivo, vaikka tiedän, että joissain tilanteissa se voi olla ylitsepääsemätöntä. Itsehän olen joskus saanut vaipparepusta päin nälöä, vain vienosti hymyilemällä. Kukin tulkitsee hymyt miten haluaa. :)
        Olen myös huomannut, että varattu mies on kuin roskislöytö. Tarpeettomaksi koettuna heitetty pois, seuraavan makuuhuoneessa, niin jopas kiinnostaa ja on arvossa arvaamattomassa. Hyvä esimerkki mieheni, joka vasta mentyään kihloihin kanssani, alkoi saada hulluna millon mitäkin ehdotuksia naispuoleisilta työkavereiltaan! What the hell! :) Kai joidenkin on pakko saada just sitä, mitä ei voi saada.

      • säälittäviä naisia
        Go Girl! kirjoitti:

        Pysy coolina! Parhaan lopputuloksen saat, kun et menetä malttiasi. Laske kymmeneen tai sataan, niele raivo, vaikka tiedän, että joissain tilanteissa se voi olla ylitsepääsemätöntä. Itsehän olen joskus saanut vaipparepusta päin nälöä, vain vienosti hymyilemällä. Kukin tulkitsee hymyt miten haluaa. :)
        Olen myös huomannut, että varattu mies on kuin roskislöytö. Tarpeettomaksi koettuna heitetty pois, seuraavan makuuhuoneessa, niin jopas kiinnostaa ja on arvossa arvaamattomassa. Hyvä esimerkki mieheni, joka vasta mentyään kihloihin kanssani, alkoi saada hulluna millon mitäkin ehdotuksia naispuoleisilta työkavereiltaan! What the hell! :) Kai joidenkin on pakko saada just sitä, mitä ei voi saada.

        Aivan, uusnainen kyllä ottaa vaik väkisin, siitä on monta todistetta. Eivät he välitä onko mies lapsen omaava vai vapaa.. yleensä perheellinen on parempi kun sillä voi kehuskella miten on saanut toisen naisen miehen.

        Minusta siinä ei ole mitään kehumisen aihetta, pinvastoin pitäisi tuntea häpeää, mutta jos on paha ihminen, niin mikään ei tuota tuskaa mikä sattuu muihin kun itseensä.

      • voi,voi..
        säälittäviä naisia kirjoitti:

        Aivan, uusnainen kyllä ottaa vaik väkisin, siitä on monta todistetta. Eivät he välitä onko mies lapsen omaava vai vapaa.. yleensä perheellinen on parempi kun sillä voi kehuskella miten on saanut toisen naisen miehen.

        Minusta siinä ei ole mitään kehumisen aihetta, pinvastoin pitäisi tuntea häpeää, mutta jos on paha ihminen, niin mikään ei tuota tuskaa mikä sattuu muihin kun itseensä.

        lissu on taas vauhdissa, no äitienpäivä tulossa.

    • menen hoitoon

      On se van niiiiiin kauheeta kun miehellä on lapsia! Mutta ne sun omat .. voi hellalettas, ei mitään hankaluuksia, ei ongelmia... kuin enkeleitä!!

      Miski otit mihen jolla lapsia??? Miksi rikoit toisten perheen?

      Ihan sen vuoksiko, että voi "kehua" kuinka on kamalaa....!!

      Mut provoilethan eiks nii????

      • ääliö lissu

        juu mene vaan sinne hoitoon lissu.

    • lissy ry

      Miks sää lissuttelet? Mikä on tää juttu?

    • annagelleneaöjfaö

      Kyllä ne on uusioiden tarpeet jotka väkisinkiilataan miehen ja ex perheen väliin.

      Halu rikkoa joidenkin omaa.

      Katkeruudessaan.

      Onneksi lapset ksvaa, ja ymmärätä kuka rikkoi ja mitä rikkoi, sillon isä jää, onneksi, kun lapset tajuu, että isä hylkäsi heidät jonkun vieraan tähden.

      • Et silleen

        Niin. Uusioperhe voi kyllä syntyä ilman "pettämistä toisen tähdenkin", kuten jokainen normijärkinen on jo tajunnut aikapäiviä sitten. Ehkä et ymmärtänyt kohdallasi sitä kohtaa, mitä ero tarkoittaa? Se tarkoitta sitä, ettette ole enään yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että exäsi on vapaa tekemään mitä haluaa, vaikka perustamaan uusioperheen jonkun hemaisevan kauniin pörröpään kanssa, etkä sinä voi sille mitään.

      • pelkkiä laastareita!
        Et silleen kirjoitti:

        Niin. Uusioperhe voi kyllä syntyä ilman "pettämistä toisen tähdenkin", kuten jokainen normijärkinen on jo tajunnut aikapäiviä sitten. Ehkä et ymmärtänyt kohdallasi sitä kohtaa, mitä ero tarkoittaa? Se tarkoitta sitä, ettette ole enään yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että exäsi on vapaa tekemään mitä haluaa, vaikka perustamaan uusioperheen jonkun hemaisevan kauniin pörröpään kanssa, etkä sinä voi sille mitään.

        Ei oel mitään uusioperheitä olemassa. Jos kaksi epätoivoista ihmistä elää eron jälkeen yhdessä, ei se ole mikään perhe! Hyvänen aika sentään. Perheitä ei ole kuin yksi, se ydinpehre on oikea perhe, ei perhettä voi leikkiä ja koota niitä eronneista ja yksinäisistä ihmisistä. Se on säälittävää.

        Mun exä mies saa ihan vapaasti ottaa uuusia naisia niin paljon kun haluaa ja vaikka joka päivä, ei rassaa mua. Pääasia ettei sotke meidän lapsia niihin yhteisöihin ja omiin naisiinsa, sillä siihen en ole koskaan suostunut enkä suostu. Lapset ei kuulu siihen yhteisöön eikä vieraiden naisten haukuttavaski ole koskaan heitä antanut.

        Onneks ei oo koskaan pakottanutkaan lapsiamme näkemään sutturoitaan, sillä sanoi itsekin että ne eivät ole hyvää seuraa lapsillemme ja voivat vaikeuttaa heidän elämää entisestään. Sotkea lisää.

        Joten lapsemme onvat onnekaita kun ovat saaneet näin hyvän äidin, joka ajattelee heitä. Ovat erittäin fiksuja ja onnellisia elämissään.

      • ljjfjjfjfjwöwdpdkwww
        pelkkiä laastareita! kirjoitti:

        Ei oel mitään uusioperheitä olemassa. Jos kaksi epätoivoista ihmistä elää eron jälkeen yhdessä, ei se ole mikään perhe! Hyvänen aika sentään. Perheitä ei ole kuin yksi, se ydinpehre on oikea perhe, ei perhettä voi leikkiä ja koota niitä eronneista ja yksinäisistä ihmisistä. Se on säälittävää.

        Mun exä mies saa ihan vapaasti ottaa uuusia naisia niin paljon kun haluaa ja vaikka joka päivä, ei rassaa mua. Pääasia ettei sotke meidän lapsia niihin yhteisöihin ja omiin naisiinsa, sillä siihen en ole koskaan suostunut enkä suostu. Lapset ei kuulu siihen yhteisöön eikä vieraiden naisten haukuttavaski ole koskaan heitä antanut.

        Onneks ei oo koskaan pakottanutkaan lapsiamme näkemään sutturoitaan, sillä sanoi itsekin että ne eivät ole hyvää seuraa lapsillemme ja voivat vaikeuttaa heidän elämää entisestään. Sotkea lisää.

        Joten lapsemme onvat onnekaita kun ovat saaneet näin hyvän äidin, joka ajattelee heitä. Ovat erittäin fiksuja ja onnellisia elämissään.

        Buahhahhahhahhaa! Tota et usko edes itsekään. :D

        Luuletkos että uusioperheitä perustaa vaan epätoivoiset henkilöt? Voi sua raasua! Kyllä se on 100 kertaa epätoivoisempaa nuhjaantua suhteessa joka on täysin hanurista. Jos homma ei toimi, hynttyyt jakoon ja elämä JATKUU! Sitä voi löytää laatunaisen sen vanhan sutturan sijaan ja nähdä taas tulevaisuutensa valoisana ilman sitä typerää vanhaa korppikotkaa, joka entiseen elämään kuului. Lapset on kuitenkin myös sen isän, joten siitä ex-lepakon kitinästä ja vinkumisesta huolimatta niiden kanssa halutaan olla tekemisissä. Saattaapi sinunkin penskoilles vielä se kaunis uusi äitipuoli ilmaantua... ;)

    • ....................

      Eiköhän se ole se isä joka sen perheen rikkoi, jos kerran hylkäsi perheensä jonkun vieraan tähden. Ei uusi puoliso.

      • uusikot sotkee

        LKyllä ne uudet naiset rikkovat perheen. Ei mies muuten itse keksi perhettä ja lapsiaan hylätä ja kyllästyä lapsiinsa.

      • rumba.

        Tangoon tarvitaan aina kaksi.

    • ....................

      Kukaan ulkopuolinen, ei mies eikä nainen, pysty rikkomaan onnellista ja yhtenäistä perhettä. Jos avioliitto toimii ja perheen osapuolet ovat onnellisia, ei kukaan, toistan KUKAAN, voi tulla sellaista rikkomaan.

      Jos esim. perheen isä yhtäkkiä hylkää lapsensa ja lähtee ulkopuolisen matkaan, on liitossa ollut ongelmia jo pidemmän aikaa. Näennäisesti kaikki on voinut olla hyvin, onnellisuuden kulissit pystyssä, mutta kyllä se ero on jo kytenyt pinnan alla, huomasi vaimo sitä tai ei. Tavallisesti huomaa jo ennen miehen lähtöä, toisinaan huomaa ne merkit vasta kun on jo liian myöhäistä.

      Se ei ole mies eikä mikään, joka lapsensa hylkää uuden naisen vuoksi. Eikä se ole hyvä äiti, joka hylkää lapsensa uuden miehen vuoksi. Mutta nämä uudet/vieraat/ulkopuoliset eivät näitä naisia/miehiä voi liitoistaan ja perheistään väkisin viedä. He eivät tule kotiin ja pakota mukaan. Kyllä se perhe rikkoutuu vain ja ainoastaan sen miehen/naisen toimesta, joka lähtee. Ja tällöin liitto/perhe-elämä ei ole ollut toimiva. Avioliitto toimii vain jos molemmat osapuolet ovat onnellisia.

      Ymmärrän, että sinua "Lissu" harmittaa, että miehesi lähti. Otan todella osaa suruusi. Kirjoituksistasi paistaa syvä katkeruus entistä miestäsi kohtaan. Jos et tuntisi surua tai katkeruutta, et pyörisi vuodesta toiseen täällä uusperhepalstalla herjaamassa entisiä miehiä ja uusia puolisoita. Olisit jatkanut elämääsi uhraamatta enää ajatustakaan koko asialle. Varsinkin jos olisit niin kovin onnellinen, kuten usein väität. Onnellisen ihmisen ei tarvitse purkaa pahaa oloaan, esim. juurikin näin kerskustelupalstan muodossa, vaan jatkaisi tyytyväisenä elämäänsä.

      Minun mieheni teki samoin, mutta en voi syyttää siitä ulkopuolisia. Kyllä se oli entisen mieheni oma päätös. Jos liittomme olisi ollut toimiva, ei hän olisi lähtenyt.

      • toinen kierros.

        Miksi ei siitä huonosta liitosta erota, miksi kärvistellään vuodesta toiseen ja kuiteski samalla on haku päällä, pidetään sitä muijaa/äijää niinkö varalla jos ei löydy sopivaa tai jos se uusi ei huolikkaan.
        Kyllä reiluinta on ekaksi ero ja sitte vasta se uuden haku.
        Ei pidä pelätä yksin olemista ja siinä yksin ollessa vois miettiä sitä omaakin osuuttaan parisuhteessa.
        Se uusikin suhde onnistuu paremmin kun on työstänyt vanhan pois.

      • ....................
        toinen kierros. kirjoitti:

        Miksi ei siitä huonosta liitosta erota, miksi kärvistellään vuodesta toiseen ja kuiteski samalla on haku päällä, pidetään sitä muijaa/äijää niinkö varalla jos ei löydy sopivaa tai jos se uusi ei huolikkaan.
        Kyllä reiluinta on ekaksi ero ja sitte vasta se uuden haku.
        Ei pidä pelätä yksin olemista ja siinä yksin ollessa vois miettiä sitä omaakin osuuttaan parisuhteessa.
        Se uusikin suhde onnistuu paremmin kun on työstänyt vanhan pois.

        Sanoppa se. Reiluinta olisi keskustella ensin, käydä ehkä pariterapiassa, yrittää pitää liitto kasassa ja selvitä ongelmista. Jos se ei onnistu, sitten ero. Ja sitten vasta uudet suhteet. Mutta ei se valitettavasti aina näin mene.

        Meni miten meni, ei sitä ulkopuolista kuitenkaan voi syyttää liiton hajoamisesta. Ketään ei voi väkipakolla toimivasta, eikä edes vähemmän toimivasta liitosta viedä. Kyllä se halu lähtee lähtijästä itsestään.

      • --KK--
        .................... kirjoitti:

        Sanoppa se. Reiluinta olisi keskustella ensin, käydä ehkä pariterapiassa, yrittää pitää liitto kasassa ja selvitä ongelmista. Jos se ei onnistu, sitten ero. Ja sitten vasta uudet suhteet. Mutta ei se valitettavasti aina näin mene.

        Meni miten meni, ei sitä ulkopuolista kuitenkaan voi syyttää liiton hajoamisesta. Ketään ei voi väkipakolla toimivasta, eikä edes vähemmän toimivasta liitosta viedä. Kyllä se halu lähtee lähtijästä itsestään.

        Samaa mieltä asiasta. Ei sitä minunkaan exää kukaan vamppi väkisin sänkyyn vienyt,kyllä se ihan itse metsästykseen lähti..
        Itsetunto kohilleen laumalla vieraita naisia.
        Ja pettää kaikkia seurustelukumppaneitaan. Tämä kohta on se,mikä liittyy sitten lapseenkin,isä esittelee puolen vuoden välein uuden tyttöystävän,kun entinen häipyy kuvioista.
        Mutta omapahan on elämänsä,enkä usko tyttäremme mitään traumoja saavan noista isin vaihtuvista tyttöystävistä. Ja ehkä sekin joskus löytää sen oikean :)

    • Rehellisyys peliin

      Mikä on uusperhe. Karkististi sanottuna se on perseiden liitto, sillä mitään oikeaa välittämistä näissä on hyvin harvoin.
      Jos erotaan pettämisen vuoksi ja mikään ei tunntu miltään periaatteella tai pitää saada lapsivapaata.

      Hetken aikaa tämä äiti tai isä saa hekumaa tästä uudesta, mutta sillä aikaa lapset saavat vain sirun siitä äidin tai isän rakkaudesta, mikä heille kuuluisi. Heidän pitäisi olla aikuisia ja kaksi vuotiaana, kun nämä höyrähtäneet omat vanhemmat ovat taantuneet lapsen tasolle. Kukahan ketäkin hoitaa.

      Hyvin vaikeaa on paluu järkevään ja tasapainoiseen onnelliseen elämään.
      Täällä kirjoittelussa nämä Lissuttelut ovat kovin ikäviä. Pitäisi jokaisen ymmärtää, että nämä ihmissuhdesotkut todella satuttavat ja kovaa. Pitäähän ihmisen jonnekin purkaa sitä pahaa oloaan, kirjoittelu tännekin on joillekin loppujen lopuksi parantavaa. Mutta tämä ääretön toisten pilkkaaminen on hirveää.

      Oma elämän mottoni on aina ollut totuus ja rehellisyys kaikkia ihmisiä kohtaan, huonokin totuus on parempi kuin valheet ja pettämiset.
      Ei se ole helppoa, mutta jatkossa ainakin omatunnon kanssa ei tarvitse taistella ja juosta karkuun ihmisiä. Voi aina katso rehellisesti silmiin. Voi nukkua yönsä rauhassa, kun on selvinnyt shokista.

    • sitä saa mitä tilaa

      Miksi ihmeessä lapset sotketaan miehen uusiin suhteisiin? Jos ei mies ole aiemminkaan pystynyt lapsitaan huolehtimaan lasten oman äidin kanssa, niinmiksi sitten tysin ventovieraan ja katkeran naisen seurassa se onnistuisi, tai sitten uusien kakaroiden tekeminen? Tai hyvässä lykyssä mies huolehtii uuden naisen lapsista, ja jättää omat hellurei hunningolle!!

      Luulisi miestä hävettävän ja lapset hylkäävän isän. Näin meille kävi, mies hylkäsi lapset ja nyt lapset hylkäsi isän.

    • Taitaa unohtua

      Samoin lapset voivat hylätä äidin, kun kasvavat ja ymmärtävät äidin huoraamisen olleen eron syynä. Vaikka kuinka vannoisi olevansa hyvä äiti, aina paljastuu lapsille nämä uskottomuudet. Samoin vanhetessaan ottavat selvää, miksi toinen haukkuu toista.Lapset kärsivät, sillä he kyllä ymmärtävät, että kaikki läheiset ovat joutuneet näkemään tämän saman. Voiko lapsi kasvaa toista henkilö arvostavaksi tai edes itseään arvostavaksi näden jälkeen.

    • A_j_a_t_u_k_s_i_a

      En jaksanut ihan kokonaan viestiketjua lukea, mutta milloin lapsia ajatellaan, kun perustetaan näitä monimutkaisia perheyhdistelmiä?

      Ajatellaan tilanne jolloin teini tulisi ja toisi kotiin oman tyttö-/poikaystävän ja sanoisi, että "Antti" muuttaa nyt meille.....ei tarvitse olla huolissaan kyllä tyttösi/poikasi rakastaa sinua yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta teineillä on nyt nämä omat jutut mitä "aikuiset" ei aina ymmärrä. Voidaan kaikki olla yksi iso onnellinen perhe.

      Eihän kukaan aikuinen tähän suostuisi, ei se ole aikuisen rakkaus vain teinin. Miksi sitten aikuiset vaativat tätä lapsiltaan vaikka eivät itse pystyisi samaan? Ja kyllä aikuisilla on enemmän vapauksia kuin lapsilla, mutta onko aikuisilla kuitenkaan oikeutta tuoda ulkopuolinen kotiin, minkä pitäisi olla myös lapsen koti? Miksi on aina niin kiire muuttaa yhteen? Eikö voisi seurustella sen aikaa omista kodeistaan, että lapset ovat lähteneet maailmalle? Jos se on oikeata rakkautta niin kyllä sen pitäisi kestää ehkä vuosienkin odottelu.

      Tämmöisiä ajatuksia on itselläni tullut kun olen miettinyt näitä monimutaisia perheyhdistelmiä.

      • oma tupa, oma lupa

        Ihmettelen kovasti, mikä kauhia hinku ihmisillä on siihen tylsään arkeen, saman katon alle, kun sitä on jo entisessä elämässä ollut. Uusperheessä se on myös hankalampaa, kun pitää kokoajan tehdä kompromisseja suuntaan jos toiseen,mutta omassa kodissa omien lasten kanssa se on ehkä helpompaa.

        Minusta hienointa aikaa on seurusteluaika kun on vähän kaipuuta ja aina odotettavissa viikonloppuja sen oman kullan kanssa.
        Kyllä sitä nyt lasten takia kestää, muuttaa sitte vasta yhteen kun kaikki ovat kunnolla tutustuneet ja hyväksyneet toisensa.
        Hiljaa hyvää tulee, ei hätiköimällä ja kauhialla rytinällä.

    • lapsen oikeus, sitä

      Puhut asiaa! Aikuiset pakottaa lapset hyväksymään kaikki uudet suhteet.
      Kyse on vain aikuisen omasta hyvivoinnista, ja viis veisaa mitä lapsi haluaa.

      Nyt se aikuisen ylimielivalta näkyy lasten käytöksessä ja mielenterveydessä. Mutta sitäkään vanhemmat ei ota omalle kontolleen, vaan vika on lapsessa.

    • meidän paras ratkais

      Meillä on aina ollut lapset etusijalla. Siksi en ole koskaan uskaltanut näyttää lapsilleni ex miehen naisia, enkä antanut lupaa heidän tulla meille. Siinä menee raja ja tiukka. Emme tarvi miehen naisia elämäämme ja sotkemaan lastemme maailmaa. Nyt ovat aikuisia kyllä, mutta lapsena ollessaan, suojelin heitä ex miehen naisilta. Kyn mies lapset hylkäsi kun ei jaksanut enää olla heidän kanssaa, niin se riitti, ja sovimme, että jos noin on asia, niin naisia et tuo meille koskaan, etkä lasten silmien alle.
      Nyt ovat lapset erittäin kiitollisia, kun estin isän naiset heidän elämästään. Se lisi ollut lasten aliarviointia, jos olisin kutsunut ex miehen naiset meille haukkumaan minua ja lapsiamme.

      Olisi totisesti hävettänyt olla lastemme äiti, jos vieras ulkopuolinen ihminen tulisi meille meitä haukkumaan.

      • en tajuu...

        Teillä on kaikki asiat ihan niinkuin sinä haluat , sano minkä takia sitte täällä valitat vuodesta toiseen, jos sulla kerran on kaikki hyvin ja miksi täällä uusperhepalstalla toitotat tota sun ratkaisuasi.?
        Me kaikki tiedämme jo sun ratkaisusi, koska olet sitä täällä jankuttanut vuodesta -04.
        Et edes ole uusperheellinen, tai et ole ainaska koskaan puhunut nykyisestä miehestäsi, exäsi sulla on mielessä aamusta ehtooseen.

    • onnekas ydinperhe

      En ole uusperheellinen, sillä en vaihda koskaan omia lapsiani uusiin miehiin tai kakaroihin! Siitä olen onnekas ja lapset, että olemme ydinperhe, eikä kukaan voi meitä ylittää.
      Kerron uusille ihmisille, ei sunt arvi lukee.
      Meidän rakaisu vani oli meille paras, ettei mihen uudet suhteet tule meille, joten sillälailla voi karsia paljon pahaa aiheuttavaa toimintaa. Ei lasten tarvi hyväksyä kaikkea isältään, vaikka isä onkin.
      Meillä lasten ei tarvinnut hyväksyä isän naikkoisia, koska isä hylkäsi lapset, kun perheenrikkoja tuli ja vei isän pois.

      Näin on meillä saanut lapset olla aruahssa isännaisilta, eikä ole tarvinnut pelätä että lapset kasvavavat kieroon, kun kielsimme ex miehen naisten meille tulon ja olemasta minkäälaisessa yhteydessä meihin.
      Sellasta riskiä me emme ottaneet.

      • uusionni..

        et sinä kuulu uusperhe palstalle, mene yksihuoltaja, avioero,sinkut,tunteet palstalle, et sinä voi tietää uusperheistä mitään, koska sulla ei omakohtaisia kokemuksia.

    • vapaasti vaan

      Kaikki voivat käydä millä palstalla tahansa. Ei mulla ole lemmikkejä käyn silti lemmikkieläin palstalla, jne..

      mene sinäkin vaikka autopalstalle tai metsästyspalstalle, ihan vapaasti.

    • näitä on nähty

      Kukapa ei olisi katkera jos uusi hunvotti tulee opettamaan uusia kujeita omille lapsille...! Kyllä lapsille riittää se yksi isä, toisen kanssa tulee valtataistelu henkisesti. Sitten jos tulee vielä huumeita vetävä hörhö siihen rikkinäiseen perheeseen onkin äidin tarpeet tyydytetty lasten elämän kustannuksella... näitä asuu ihan naapurissakin, ja poliisit on paras ystävä niilläkin uusioperheillä... mutta saahan äiskä poraa reikäänsä!

    • täti

      naiset osaavat olla tosi julmia .

      • huoh taas

        Eikö sulla ole öisinkään parempaa tekemistä? Kokeileppa vaikka NUKKUA niin kuin muutkin.

    • nanne90

      ohhoh millaisia viestejä täällä... taitaa joku/jotkut olla aika katkeria.

      kyllä me ainakin ollaan harvinaisen tiivis PERHE vaikka mieheni poika asuukin luonamme vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äitinsä luona. Poika on minulle erittäin rakas ja viikot jolloin hän ei ole meillä ovat tyhjiä.
      Lapsen äidin kanssa tulemme toimeen hyvin,mutta minä en olekkaan mikään perheen rikkoja. Olivat muuttaneet erilleen vuosi ennen kun minä ja mieheni tavattiin ja samoihin aikoihin myös poikapuoleni äiti löysi uuden miehen.

      Alkuperäiseen asiaan... Itse aina toivoin että äitini löytäisi jonkun jonka kanssa voisi jakaa elämän ilot ja surut. Lapset toivovat usein vanhemmilleen kaikkea hyvää ja syyllistävät itseään jos vanhempi joutuu olemaan/on yksin. Riippuu tietysti lapsen iästä miten pitkälle osaa ajatella.
      Lapset on myös hyvä totuttaa uuteen kumppaniin vähitellen. itse seurustelin tulevan aviomieheni kanssa 3vuotta ennen kuin muutin saman katon alle. niiden 3vuoden aikana tutustuimme vähitellen poikapuoleni kanssa ja nyt side on vahva. Siinä kohtaa kun muodostetaan "uusioperhe", on kummankin aikuisen tajuttava se, että molemmat ovat yhtä paljon vastuussa lapsesta, oli lapsi kumman tahansa, ja että molemmilla on oikeus ja velvollisuus myös kasvattaa ja komentaa, rakkaudella tietty. Poikapuoltani kasvatan kuin hän olisi omani. Meillä on yhdessä keskusteltu säännöt ja muut ja niitä kaikki noudattavat, niin me aikuiset kuin lapsikin. samat säännöt tulevat olemaan aikanaan pojan sisaruspuolillakin kun sellaisia siunaantuu. Ompahan poika monta kertaa kysellyt että koska saa pikkuveljen meidän puolelta kun pienempiä sisarpuolia

    • Onnen suku

      Mekin olemme tiivis perhe vaikkei ex mies asukkaan luonamme enää. Lapset ovat erittäin läheisiä minun kanssa, mutta ei isänsä. Kyn isä hylkäsi aikanaan, nyt lapset ovat ottaneet isästä esimerkkiä, ja hylänneet hänet. Se on aivan oikein.
      On ihanaa kun omat lapset arvostaa ja ovat edelleen minun elämässäni. Harmi vaan että mies pilasi oman isyytensä omilla ratkaisuillaan ja panostuksen alaisena, ja uskoi että uudet suhteet pelastaa hänet lapsiltaan, mutta toisin kävi.

      Koko sukumme on tiivis ja yhteinäinen, vaikka yksi jäsen puuttuu. Syyttänlööt itseään. Meidän sukuun ei kuulu hänen uudet suhteet ja heitä kohtaan koko suku on tehnyt ratkaisun, ettei hänen naiset kuulu sukuumme eikä kukaan halua heitä nähdä.
      Meidän suvussa kukaan ei voisi kuvtella että mun ex mies toisi naiset meille ja sukumme riesaksi, siihen kukaan ei usko, että onnistuu.

      • ihmettelen...

        Olen jo jonkin aikaa seuraillut ja lukenut näitä sinun kirjoituksiasi, ja yksi asia minua vaivaa kovastikkin.

        Eli kirjoitat aina, että lastesi isä hylkäsi lapset jo heidän ollessa pieniä. Hylkäämisellä tarkoitat ilmeisesti siis sitä, että isä häipyi kuvioista kokonaan, ei enää nähnyt lapsiaan ollenkaan eikä pitänyt heihin yhteyttä. Eli lakkasi olemasta isä. Piste.

        Ja juuri siksi ihmettelenkin, että miksi ihmeessä lasten isä on sitten ollut esittelemässä uutta puolisoaan lapsille tai ollut tuomassa häntä lasten luokse, jos hän on kerran heidät jo aikoja sitten hylännyt? Jos näin on todella tapahtunut, luulisi ettei hän ole ollut millään muotoa kuvioissa enää mukana, ja miksi siis ylipäätään haluaisi itse lapsia enää nähdä, saati sitten esitellä heille ketään naista. Ja miten lapset "ovat ottaneet isästä esimerkkiä ja hylänneet hänet"? Miten voi hylätä ja sulkea elämästään pois jonkun, joka on aikoja sitten siitä jo poistunut?

        Mies on ilmeisesti sinut jo totaalisesti unohtanut ja jatkanut elämäänsä, miksi sinä et unohda häntä ja jatka omaasi? Vastaat varmaan että oletkin unohtanut. Mutta et ole, et muuten kirjoittaisi hänestä täällä lähes päivittäin, vuodesta toiseen.

        Suuria ristiriitoja esiintyy kyllä näissä teksteissäsi, ei voi muuta sanoa.

      • ydinperheen äiti
        ihmettelen... kirjoitti:

        Olen jo jonkin aikaa seuraillut ja lukenut näitä sinun kirjoituksiasi, ja yksi asia minua vaivaa kovastikkin.

        Eli kirjoitat aina, että lastesi isä hylkäsi lapset jo heidän ollessa pieniä. Hylkäämisellä tarkoitat ilmeisesti siis sitä, että isä häipyi kuvioista kokonaan, ei enää nähnyt lapsiaan ollenkaan eikä pitänyt heihin yhteyttä. Eli lakkasi olemasta isä. Piste.

        Ja juuri siksi ihmettelenkin, että miksi ihmeessä lasten isä on sitten ollut esittelemässä uutta puolisoaan lapsille tai ollut tuomassa häntä lasten luokse, jos hän on kerran heidät jo aikoja sitten hylännyt? Jos näin on todella tapahtunut, luulisi ettei hän ole ollut millään muotoa kuvioissa enää mukana, ja miksi siis ylipäätään haluaisi itse lapsia enää nähdä, saati sitten esitellä heille ketään naista. Ja miten lapset "ovat ottaneet isästä esimerkkiä ja hylänneet hänet"? Miten voi hylätä ja sulkea elämästään pois jonkun, joka on aikoja sitten siitä jo poistunut?

        Mies on ilmeisesti sinut jo totaalisesti unohtanut ja jatkanut elämäänsä, miksi sinä et unohda häntä ja jatka omaasi? Vastaat varmaan että oletkin unohtanut. Mutta et ole, et muuten kirjoittaisi hänestä täällä lähes päivittäin, vuodesta toiseen.

        Suuria ristiriitoja esiintyy kyllä näissä teksteissäsi, ei voi muuta sanoa.

        Hienoa että joku arvostaa ja lukee minun ajatuksiani ja toivottavasti otat oppia omaan elämääsi, kaikkien ei tarvi elää muotin mukaan, joten omat jutut on sallittu.

        No tottakai mies haluaa näyttää saaliinsa ja sen että hänet joku huolii. Sehän yritti tehdä musta mustiksen, mutta pettyi, kun sanoin et meille ei ole asiaa eikä lasten lähelle varsinkaan tuoda katkeria naikkosia. Eikä tuonut.

        Olemmehan me jatkaneet elämää ja elämämme on todella hieno ja ihana, kun ei ole miehen naikkosia koskaan ollut riesanamme. Mies itsekin kun tajusi että hänen naiset pilaa elämämme, niin ei tuonut ketään näytille. Häntä hävettää, kun hylkäsi lapsensa, niin ei uskalla uhmata meitä.

        Mut meillä on asiat todella hyvin, mutta mies katuu ja suree, kun ei ole hänellä enää perhettä.

    • -

      Äläs nyt, kyllä joskus voi näinkin käydä, ei lasta jota laiminlyötiin voida velvoittaa mihinkään, en minäkään ollut yhtään pahoillani että poika piti ovensa kiinni isältään.
      Mies joka ei halua isyyttä, ei lapsenkaan tarvitse haluta.

    • uusio vanhempi

      Voi kun täällä osattaisiin olla syyllistämättä ketään. Kaikki varmaankin haluaisivat että ensimmäinen liitto kestäisi ja lapsetkin voisivat elää ydinperheessä.
      Kuitenkaan näin ei aina elämässä käy ja kullakin on oma tarinansa miksi on uusioperheytynyt ja kuinka lasten asiat on järjestetty.
      En usko että normaalilla järjellä varustettu ihminen ilkeyttään aiheuttaisi lapsille ongelmatilanteita, eikä kenenkään myöskään tarvitse alkaa erakoksi eron jälkeen. En usko että siitä olisi lapsillekaan hyötyä, enemmän hyötyä lapsille on jos näkevät äidin/isän onnellisina.
      Lapset ovat sopeutuvaisia ja jos heidät otetaan huomioon kaikessa, niin sopeutuvat uudenlaisiin perhekuvioihin. Aikuiset varmaankin sopeutuvat heitä huonommin, etenkin naiset, koska naisilla on tapana tulkita kaikkia tilanteita välillä liiankin tarkasti (olen itsekin nainen ja tähän syyllistynyt).

      Itse luulin että ensimmäinen liittoni kestäisi loppuiän (kestikin 28 vuotta) ja kituuttelin siinä viimeiset 15 vuotta etteivät lapset olisi joutuneet kärsimään. Tietysti tämä oli tekohengitystä, eikä sitä voi ikuisesti tehdä. Mies sitten löysi toisen ja vaikka erovuosi oli kamala, olen nyt jälkikäteen sitä mieltä että ero olisi pitänyt toteuttaa vuosikausia sitten. Samaa mieltä ovat nyt jo aikuiset lapseni.

      Nyt olen kihloissa ihanan miehen kanssa, jonka tytär asuu meillä enemmän kuin lähikodissaan. Ongelmia on ollut ja varmasti tulee olemaankin, mutta ongelmat on tehty ratkottaviksi. Tyttö on ihana 11 vuotias ja vaikka olenkin kasvatuksellisista asioista osin eri mieltä, en halua mennä toisten lapsen kasvatukseen puuttumaan. Tytöllä on jo äiti ja isä, minä olen se toinen aikuinen tytön toisessa kodissa. Kotonani on kuitenkin tietyt säännöt ja niistä pidän kiinni ja tytöltä vaadin niiden noudattamista. Kapinaa on välillä, mutta olihan semmoista omillakin lapsillani, ydinperheessä, aikoinaan samassa iässä.

      Luulen että osa uusperheiden ongelmista johtuu siitä, että liian tarkasti yritetään tulkita tilanteita. Huomaan itsekin tähän syyllistyneeni välillä. Eli voisi sanoa: kyllä tähänkin ratkaisuun ongelma löydetään.

      • mamma marenki

        Ongelma on se, että kuvitellaan että uuden miehenkassa tulee uusiperhe. Uusioperhettä ei ole olemassakaan!! Ei ole muita kuin ydinperhe, ja kun se hajoo, ei ole uusioperhettä!! Se on kuvitteellinen olomuoto, jossa tämä uusiemäntä haluaa vaan leikkiä kotia eronneen miehen kanssa.

        Ei ole mitään uutta perhettä, se on laastari suhde laastariperhe, korjaus sarja, erontuskissa kasaan kyhätty eronneiden yhteisö, maansa myyneiden ihmisten olomuoto..

        Perhe on korkeatasoinen asia ihmisen elämässä, että sitä ei ole kuinyksi.

      • Onnellinen laastari
        mamma marenki kirjoitti:

        Ongelma on se, että kuvitellaan että uuden miehenkassa tulee uusiperhe. Uusioperhettä ei ole olemassakaan!! Ei ole muita kuin ydinperhe, ja kun se hajoo, ei ole uusioperhettä!! Se on kuvitteellinen olomuoto, jossa tämä uusiemäntä haluaa vaan leikkiä kotia eronneen miehen kanssa.

        Ei ole mitään uutta perhettä, se on laastari suhde laastariperhe, korjaus sarja, erontuskissa kasaan kyhätty eronneiden yhteisö, maansa myyneiden ihmisten olomuoto..

        Perhe on korkeatasoinen asia ihmisen elämässä, että sitä ei ole kuinyksi.

        Harhaa on se, että kuvittelee vielä vuosienkin jälkeen olevansa ex-miehen kanssa ydinperhe, vaikka mies ois jo uudessa liitossa.

        "Ei ole mitään uutta perhettä, se on laastari suhde laastariperhe, korjaus sarja, erontuskissa kasaan kyhätty eronneiden yhteisö, maansa myyneiden ihmisten olomuoto.. " Eli tosta päätellen toivot olevasi aina se laastari miehelle joka tulee ja menee, silti jättää aina sinut? Aika kova paikka lapsilles on toi pyöritys ja sääliks heitä todella käy....

        http://www.youtube.com/watch?v=-NCSQWi8pLc
        Terveisiä perseestä meillä menee hyvin ainakin! :D

      • mene hoitoo hakeen
        Onnellinen laastari kirjoitti:

        Harhaa on se, että kuvittelee vielä vuosienkin jälkeen olevansa ex-miehen kanssa ydinperhe, vaikka mies ois jo uudessa liitossa.

        "Ei ole mitään uutta perhettä, se on laastari suhde laastariperhe, korjaus sarja, erontuskissa kasaan kyhätty eronneiden yhteisö, maansa myyneiden ihmisten olomuoto.. " Eli tosta päätellen toivot olevasi aina se laastari miehelle joka tulee ja menee, silti jättää aina sinut? Aika kova paikka lapsilles on toi pyöritys ja sääliks heitä todella käy....

        http://www.youtube.com/watch?v=-NCSQWi8pLc
        Terveisiä perseestä meillä menee hyvin ainakin! :D

        Jos sinä et ole väliessä entisiesi kanssa, niin ei se tarkoita ETTEI MUUT OLISI!!!
        Ei kannata nyrpistellä ja olla kopea, kaikki tarvii toisiaan.

        Jos et kestä ukkos entisiä, on parempi sun olla yksin, sillä exät kuuluu terveiden ihmisten ystäviin. He kuuluvat aina yhteen, tykkäsit siitä tai et, joa lapset yhdistää, ja kunnon vanhemmat hoitavat he yhdessä, piittamatta mitä katkerat ja epätoivoiset suhteet siitä ajattelee, viis heistä.

        Jos siihen ei pysty, niin kannattaa olla erakko.

      • (-) (---)
        mamma marenki kirjoitti:

        Ongelma on se, että kuvitellaan että uuden miehenkassa tulee uusiperhe. Uusioperhettä ei ole olemassakaan!! Ei ole muita kuin ydinperhe, ja kun se hajoo, ei ole uusioperhettä!! Se on kuvitteellinen olomuoto, jossa tämä uusiemäntä haluaa vaan leikkiä kotia eronneen miehen kanssa.

        Ei ole mitään uutta perhettä, se on laastari suhde laastariperhe, korjaus sarja, erontuskissa kasaan kyhätty eronneiden yhteisö, maansa myyneiden ihmisten olomuoto..

        Perhe on korkeatasoinen asia ihmisen elämässä, että sitä ei ole kuinyksi.

        Ajatuksesi on ihan jalo, ei ole kuin yksi perhe. Mutta kun me ihmiset emme täydellisyyteen pysty.
        Ex-miehen ex-vaimo puhui myös tuollaisia, ja silti itse oli vapaa tekemään mitä vain, hallinta jatkui kymmeniä vuosia.
        Joka rakastuu ensi kertaa eläissään, miksei suhde olisi aito huolimatta menneistä erehdyksistä.
        Positiivisuus on kuitenkin ihmisen ainoa toivo, jos olet täydellinen ole kiitollinen, sehän on lahja.

      • Äiti isolla ÄÄÄÄLLÄ
        (-) (---) kirjoitti:

        Ajatuksesi on ihan jalo, ei ole kuin yksi perhe. Mutta kun me ihmiset emme täydellisyyteen pysty.
        Ex-miehen ex-vaimo puhui myös tuollaisia, ja silti itse oli vapaa tekemään mitä vain, hallinta jatkui kymmeniä vuosia.
        Joka rakastuu ensi kertaa eläissään, miksei suhde olisi aito huolimatta menneistä erehdyksistä.
        Positiivisuus on kuitenkin ihmisen ainoa toivo, jos olet täydellinen ole kiitollinen, sehän on lahja.

        On se hyvä että mun exä on erittäin fiksu siinä suhteessa, ettei ole väkisin tuonut naisiaanmeille ja varsinkaan lastemme eteen. Kunnioittaa meitä hyvinpaljon, ja pitää naiset piilossa. Tietää ettei lapset tarvi hänen haukkuvia naikkosiaan, ja tietää että lapset voivat paremmin eikä kukaan pääse heitä kiusaamaan.

        Nyt kun ovat aikuisia, sanovatkin usein, että olen maailman paras äiti. Tiedän sen, ja lapseni ovat ihania, kun kukaan ei ole päässyt heitä koskaan kiusaamaan.

        En voisi kuvitella olevani äiti ilman lapsiani, jos olisin lapseni luovuttanut miehelle ja hänen naisilleen, en varmasti tuntisi lapsiani enää, sillä niinpajon he olisivat muuttuneet huonompaan suuntaan, että huh huh..
        Nyt olen onnellinen jokaisesta lapseta, ovat ihania.

    • kisufannnnnnnni

      kissan.

      • kaikenkokenut

        Ex-vaimo logiikka! Tärkeintä on...
        1. Oma etu
        2. Kiusanteko ex:lle
        3. Lasten etu (joka on yhtä kuin 2 ensimmäistä)

    • Dodge78

      Itse olen uusioperheestä. Olin 7v kun vanhemmat erosivat ja 8v kun "uusi-isi" tuli taloon.
      Äidin uusi mies opetti meille paljon niitä asioita, joita biologinen isä ei voinut, koska ei luonnollisestikaan ollut aina paikalla. Mutta silloin kun olimme hänen luonaan, hän opetti omat asiansa ja jos nuo opetustavat (lähinnä asiasisältö/päämäärät) erosivat tavoiltaan tms. äidin uuden miehen vastaavista, kysyimme äidiltä neuvoa. Hän tavallaan päätti kumpaa uskoa. Onneksi ei koskaan ollut suuria poikkeamia missään asiassa. Äitini päätyi muuten usein siihen biologisen isämme tapoihin kun arvioi asioiden oikeellisuutta...
      Niin tai näin, mutta isä oli meille aina isä, eikä äipän uusi mies koskaan sekoittanut sitä realiteettia kuka on kenetkin siittänyt. Auktoriteettina "uusi" oli tietysti vahva, sillä hän oli aina läsnä ja kuului perheeseen - hän oli äidin rakas. Jos äiti oli hänet hyväksynyt, niin miksei me lapsetkin - sitä paitsi "uusi" ei koskaan rajoittanut biologisen isämme vierailuja millään tavalla. Hän kunnioitti meitä ( siis isä-lapsi-suhdetta). Näin meillä.

      • (-) (---)

        Hyvä kirjoitus, usein olen elämän varrella ajatellut, että ihmisen hyvyys tulee näkyviin näissäkin asioissa.
        Vaikka emme ole täydellisiä.

      • Jees jees jees

        Miehet hyväksyykin toisten lapset eikä ole yhtä katkeria kuin naiset.
        Miehen uusi nainen taas on erittäin kateellinen ja pelkäävä koska ex vaimo on suuri uhka.
        Siksi hän yrittää kaikin keinoin estää lapsia tulemasta isän luo, jottei he muistuta miestä ex vaimosta.
        Naiset vaan on katellisia toiselle naiselle, varsinkin uusio.

    • Hienoa

      Hienoa!
      Oma äitini teki niin, eli yksin meidän lasten kanssa. Tosin olimme jo 11 ja 13 vuotiaita kun erosivat. Mutta rehellisesti sanoen (nyt jo 30) en olisi hyväksynyt meille uutta "isää".. Ja veljen kanssa oltiin ihan samoilla linjoilla. Ja tänäkin päivänä olen edelleen sitä mieltä. Miksi pitäisi, en mä halunnut ketään meijän kotiin? Se olis väärin pakottaa toiset hyväksymään uutta kumppania, mitä he eivät halua.. Miettikää haluisitteko kumppanin jonka teille muut on valinnu ja sun ois vaa hyväksyttävä?? Isä meni uudestaan naimisiin naisen kanssa ja me ei käyty siellä enää.. Se nainen oli julma. Itsekkään en tekisi niin omille lapsille, pakottaisi heitä ottamaan uuttaa "isää"

      • voi sinnuu..

        höpö,höpö, mitä se teille aikuisille kakaroille kuuluu, jos teidän mutsi löytää kaverin.
        Eikä kukaan nyt uutta faijaa tuo perheeseen, koska lapsilla on jo faija, vaan eronnut tuo itselleen kumppanin.

    • Tätä mieltä

      Eikö kukaan ajattele että lapsille on tärkeää, että heillä on äiti ja isä? Ja että heidän vanhemmat pystyvät olemaan keskenään aikusia ja hoitamaan lastensa asiat ilman katkeruutta tai kiusaa. Että lapsella on oikeus rakastaa molempia vanhempiaan. Eikä heitä sekoitetat aikuisten välisiin asioihin, viestikapulan viejäksi ja toisen katkeruuden valutusastiaksi...? Tätä minä en ymmärrä... Ja tämä kuuluisi niin parisuhteessa olevien kuin eronneiden vanhempien mietittäväksi...

      Ja jos puhutaan eronneista vanhemmista. Jos jommalla kummalla tai molemmilla on uusi puoliso. Niin höpö höpö tämä rakasta niitä toisen lapsia kuin omiaan. Hän voi välittää paljon, tulla toimeen ja tykätä. Samoin täytyy muistaa ettei lapsi välttämättä hyväksy tai tunne suurta yhteenkuuluvuutta tämän uuden aikuisen kanssa. Mutta toimeen on hyvä heidänkin tulla.

      Mutta koska ne biologiset vanhemmat ovat lapselle tärkeimpiä, niin heille on tärkeää myös se, ettei kumpikaan vanhempi ala puhua p%¤%aa toisesta. Että heillä on mahdollisuus tavata molempia. Kun biologisten vanhempien välit ovat kunnossa tai aikuismaiset, niin lapsetkin ovat tasapainoisia. Tämä valitettavasti unohdetaan kun on pakko olla katkera, on pakko vihata, on pakko tehdä toisen elämä helvetilliseksi. Ja ketkä kärsii eniten? Lapset.

      Niillä uusilla puolisoilla ei ole niin paljon vaikutusvaltaa lapsen elämään, että heidän toimesta lapsien tasapainoisuus järkkyisi suunnattomasti. Kyllä siinä tilanteessa tulisi niiden vanhempien katsoa peiliin ja miettiä kenen tarpeet ovat ensimmäiset...

    • +++---

      Itse olen eronnut vuosia sitten. Eron jälkeen tutustuin uuteen mieheen ja vasta 2 vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Suhde ei toiminut. Tämä lapseton mies ei osannut asennoitua siihen, että loppupeleissä lapsen etu on aina tärkein. Mies itse oli kasvatettu kepillä, minä taas vastustan väkivaltaa, kun puhumalla, kielloilla, perusteluilla ja jäähyillä saa aikaiseksi kivoja lapsia. Aikani yritin saada perhedynamiikan toimimaan. Erosin.

      Nyt olen treffaillut silloin tällöin miehiä, mutta teen sen vain silloin, kun lapset ovat isänsä luona. Minulle tämä on nyt paras vaihtoehto. Lapset ovat murrosiässä eivätkä varmasti halua nähdä äitinsä kuhertelevan isäpuoliehdokkaan kanssa. Minulle riittää se, että näen poikaystävääni muutaman kerran kuukaudessa ja lopun ajan keskityn lapsiini. Lapseni tietävät, että minulla on nyt miesystävä ja he ovat myös tavanneet pikaisesti. Miehellä on itsellään yksi aikuinen lapsi. Yhteen muutetaan vasta, kun nuorinkin lapseni on muuttanut pois kodista. Tämä on tämänhetken suunnitelma ja se sopii kaikille osapuolille hyvin.

      Minusta uusioperheissä umpirakastuneet vanhemmat unohtavat hyvin usein lastensa mielipiteet. Ongelmia aiheutuu juuri silloin, jos lapset kasvatetaan eri tavoin (esim. toisessa kodissa eri säännöt ja tässä kodissa eri säännöt ja vielä niin, että biovanhempi sanoo eri säännöt kuin hänen uusi puolisonsa, jolloin pahimmillaan lapsi saa biovanhemmiltaan ja äiti-/isäpuoleltaan kaikilta eri komennot).. Toinen ongelma tulee siitä, jos isä-/äitipuoli ei kykenekään suhtautumaan riittävän lämpimästi lapseen, vaan se on vain pakollinen paha. Lapselle on raskasta, jos hän tajuaa selvästi, että häntä ei rakasteta eikä edes hädintuskin siedetä.

      Koska lapsen on hankkinut, sitä pitää hoitaa aikuisikään saakka. Minusta on kamalaa lukea lehdistä, että uusioperheet saattavat vapaaehtoisesti antaa lapsensa huostaan otettavaksi, koska lapsi ei sopeudu ihanaan uusioperheeseen. Minulle lapsi menee aina oman nautinnonhaluni edelle. Hyvä parisuhde kestää myös sen, että mies ja nainen asuvat omissa kodeissaan ja tapailevat sen mukaan, miten perhe-elämään sopii.

      • ----

        Tietenkin lapsen etu on tärkeää, et kai ole tosi kamalaa kakaraa nähnytkään.
        Ei pelkän sopeutumattomuuden tähden laitokseen joudu.
        Ei pelkästä nautinnosta ole kysymys, vaan myös työssäkäynnistä ja onnellisuudesta yleensä.
        Mielipiteeni on: sairaat kuuluvat laitokseen. Normaaleilla ihmisillä on oikeus elää rauhassa.

    • perheenrikkojat yäk

      Lpaset jäävät kyllä isän elämästä heti kun hän löytää sutturan. Jollain kumman syyllä se suttura estää ja saa lapset ja exän pois miehen elämästä.Lapsettomillahan on keinoja.

      • Bua-hah-haaaa

        Leikkaa kii leikkaa kii, lissulla leikkaa kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

    • --.------

      Olen sinun kanssa samaa mieltä Jos vain löydät sellaisen miehen, jolle sopii kyseinen järjestely, pidä kiinni miehestä !
      >Uusperheen elämä ei ole helppoa ja sekoittaa ja jättää arpia monen ihmisen elämään

    • jambo76

      Olen täysin samaa mieltä olen itse Yh-isukki ja eron jälkeen saimme siipeemme ison lovin suhteesta jossa kummatkin kerkesi rakastua silloiseen ihmiseen!
      Eron jälkeen se selittäminen pienelle, miksi toinen ei enään tule oli niin raskas kokemus jota en halua kokea enään!
      Nyt olen tehnyt selväksi ehdokkaille, että tavataan rauhassa ensin aikuisten kesken ja jos asiat tuntuu siltä, että kaikki natsaa ja haluaa molemmat viettää loppuelämän toistensa kanssa, niin sitten vasta tuoda lapset yhtälöön mukaan.
      En tiedä tuntevatko muut samanlailla, koska ei kaikki halua rynnätä suinpäin suhteeseen ja sitten karikkoon, ei tietenkään kaikille näin käy! Mutta kantapään kautta oppineena oma valintani on tämä!! Ottaa tai jättää! jos ottaa niin se on oikea ja jos jättää niin taas ei ole oikea, elämä on valintoja ja ihmisiä täynnä :)

    • ei kuulu sanavarasto

      Omat lapset tienenkin! Meidän sanavarastoon ei ole kuulunut koskaan uusioperheet eikä puolikkaat, ei edes tunnisteta moisia termejä.
      Kun on erotu, ei elämäämme kuulu kuin isä ja koko suku, isän puoletla tulevat uusiot ei kuulu meidän perheeseen eikä heistä edes ole lupa puhua, koska niitä ei ole olemassa meille. Lapset eivät edes tiedä että isällä on uusioita, joten meillä hyvin asiat.
      Emme rassaa meitä ulkopuolisilla ihmisillä, ja niistä tulevilla omituisilla lisäosilla.

      • oletko idiootti...?

        Mitä v*****a tääl sitte kitiset uusperhepalstalla, kun ei sulle ole olemassakaan uusperheitä.?????

    • k_a_i

      Eipä ole tähänkään asiaan vain yhtä oikeaa ratkaisua olemassa, turha on toisia mollata täällä..
      Itselläni tilanne on se että 4-vuotiaan lapseni isän kanssa erosimme jo ennen kuin tiesin lasta odottavani. Ero tapahtui yhteisymmärryksessä, eikä kummallekkaan jäänyt kaunoja eikä katkeruuksia.
      Lapseni isä on ollut uuden naisensa kanssa jo 3 vuotta ja aina on saanut lastamme tavata. Lapsi on 2 viikkoa kotona, viikon isällään ja koskaan en ole kuullut muuta kuin hyvää eksäni uudesta puolisosta. Sen vähän mitä tunnen niin tämä vaikuttaa oikeinkin mukavalta ja fiksulta ihmiseltä. Lapseni pitää hänestä ja usein touhuavat kaikkea kivaa yhdessä esim silloin kun isä on töissä. En silti koe asemaani uhatuksin, mikään ei muuta sitä tosiasiaa että minä olen lapseni äiti.
      Eksälleni on nyt lähiaikoina tulossa perheenlisäystä ja jaksan olla luottavainen ettei se lapseni asemaa isän perheessä miksikään muuta. Toki jos sellaista huomaisin, pitäisi asiasta keskustella aikuisten kesken. Lapsi on innoissaan pikkusiskosta tai veljestä, eikä minulla ole aikomustakaan lätkäistä puolikasta sanan alkuun.

      Toivoisin että löytäisin itsekin ihmisen, joka yhtä avoimesti ja lämpimästi ottaisi poikani vastaan, kuin mitä eksäni puoliso ottaa. Yhden suhteen jouduin lopettamaan, koska huomasin että mies vähät välitti lapsestani. Tilanne oli arvatenkin rankka sekä minulle, että lapselleni ja kadun että hän joutui sen syyttömänä kokemaan. Mutta parempi kuitenkin näin, kuin että lapseni joutuisi elämään ihmisen kanssa joka hänestä ei välitä.

      Nyt sitten saankin pohtia että miten jatkossa, jos joskus vielä sopivan oloisen ihmisen tapaan.
      Toisaalta en haluaisi tuoda uutta ihmistä lapseni elämään, ennen kuin voin olla mahdollisimman varma että tämä uusi ihminen on tulossa siihen pysyvästi.
      Kun taas toisaalta, enhän voi tietää miten mahdollinen uusi puoliso suhtautuisi lapseeni ja tulisi toimeen hänen kanssaan, elleivät he tapaisi toisiaan.

      Ei ole helppoa tämä tällainen, todella toivon että asiat olisivat aikoinaan menneet toisin ja voisimme kaikki elää onnellisina ydinperheessä. Mutta valitettavasti kaikkea ei voi itse päättää. Sen tiedän, että tällä hetkellä tilanne on lapselle kuitenkin niin hyvä, kuin mitä se olosuhteisiin nähden voi olla.
      Itse olen yksinäinen, mutta luotan että sekin vielä joku päivä muuttuu. :)

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuinka vanha kaivattusi on?

      Gallup teille kaikille
      Ikävä
      101
      1185

    2. Mitä teillä grillataan juhannuksena? Anna oma vinkkisi grilliherkkuihin

      Kesä ja juhannus on grillailun kulta-aikaa. Mitä teillä grillataan juhannuksena? Anna oma vinkkisi grilliherkkuihin. Ka
      Grillaus
      40
      890

    3. Taas puukotus yläristillä!

      Tänään taas puukotettu hengiltä ihminen Kuopiontien läheisyydessä yläristillä! Nyt näitä alkaa olla viikoittain!
      Pieksämäki
      37
      884

    4. Minkä haluaisit

      Nähdä kaivatultasi
      Ikävä
      102
      868

    5. Älä itke rakas.

      Tunnen sun kyyneleet silmissäni. Kaikki tulee menemään hyvin. Loppu häämöttää jo...
      Ikävä
      56
      698

    6. Ihana juhannusperinne

      Lähdemme aina juhannuksena aivan hirveässä kännissä kiikkerällä veneellä pieliselle! Se on hauskaa ja jännittävää puuhaa
      Lieksa
      44
      697

    7. On ikävä sua

      Muru.
      Ikävä
      34
      596

    8. Olen päättänyt tappaa itseni tämän vuoden puolella

      Minulla ei ole oikeastaan mitään hävittävää. Elämäni on surkeaa ja tunnen ihmisten tuijotukset ja supinat. Ne nauravat r
      Ikävä
      60
      593

    9. Mistä tunnistaa suomussalmelaisen kassajonossa

      Terveiset täältä Kuopiosta! Olen aikoinaan Suomussalmelta lähtenyt maailmalle ja muutaman mutkan kautta päätynyt savon s
      Suomussalmi
      59
      593

    10. Mä muuten kerroin puolisolle susta

      Nimeä mainitsematta....
      Ikävä
      52
      536
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt