olen viime aikoina pistänyt merkille monta äitiä jotka lähtevät pari kolme viikkoa synnytyksestä viihteelle...
jotenkin tuntuu et onko se nyt ihan välttämätöntä jättää vastasyntynyt tuntikauseiksi ilman äitiä viihteen vuoksi!!?
oletteko te mitä mieltä?
ja te jotka sitä teette niin mikä hoppu se on?
jotenkin tuntuu et onko se nyt ihan välttämätöntä jättää vastasyntynyt tuntikauseiksi ilman äitiä viihteen vuoksi!!?
oletteko te mitä mieltä?
ja te jotka sitä teette niin mikä hoppu se on?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eikö se ole jokaisen oma asia?
Minä ainakin odotan jo kovatsi että pääsen taas viihteelle, 22viikkoa vielä laskettuun aikaan... Ja kyllä, heti kun kroppa kestää aion kyllä lähteä kavereitten kanssa viihteelle=)
Ikää minulla on 28vuotta, joten ehkä pitäisi olla "fiksumpi" ja "kypsempi", mutta en aio siitä murehtia, enkä siitä että onko soveliasta vai ei.
Olen kuitenkin lasta kantanut 9kk, ei kai sitä pidä olla lapsessa kiinni 24/7 vielä synnytyksenkin jälkeen?
Jos on pumpannut ennen kuin lähtee, niin kai se isä nyt muutaman tunnin voi lapsesta yksin huolehtia..
Ärsyttää kun äitejätuomitaan ja paheksutaan heti kun ei ollakaan mitään peruspullatuoksuisia mammoja jotka elää pelkästään lapsen takia..
Tottakai lastaan rakastaa, mutta ei elämästään tarvitse sen takia luopua.
Voi hyvää päivää ei voi muuta sanoa... 22 viikkoa laskettuun aikaan ja odotat jo kovasti viihteelle pääsyä! Eli raskautesi on hädin tuskin vasta puolessa välissä. Ja jos tosiaan noin lapsellisesti kuvittelet että "ei pidä" olla lapsessa kiinni 24/7 niin toivon että loppuraskaus ja synnytys sekä sitten ensimmäiset viikot vauvan kanssa tosiaan kypsyttävät sinut huomaamaan ja toteamaan että tosiaankin siinä vauvassa ollaan 24/7 kiinni! Ei asioita voi ajatella niin että elämästään tarvitsisi luopua kun vauva tulee perheeseen - se elämä vain tosiaankin jatkuu osin lapsen ehdoilla siitä eteenpäin. Ja asioita pitää katsoa silloin kun lapsi on pieni siitä näkökulmasta mikä on sen lapsen kannalta parhaaksi - ja se ei tosiaankaan ole se että tuore äiti "käy viihteellä" ja puolustelee sitä yhtään millään itsekeskeisyyttään.
Minulla oli sama. Raskausaikana oli niin tukala ja inhottava olo, että sitä koko ajan odotti täydellistä nollaamista. Uskoin lähteväni suoraan synnytysssairaalasta baariin. Ikää riittää, eli en kantanut huolta siitä mitä muut asiasta ajattelevat, asiahan oli vain omaa elämääni koskeva päätös, itsetunto jo niin kohdallaan, että muiden kauhistelut asiasta eivät hetkauttaneet.
No se sairaalasta kotiin pääsy sitten koitti vasta puolen vuoden päästä sairaalasta oikeasti kotiutumisen jälkeen, eli on se tilanne sitten käytännössä kuitenkin ihan toinen, ei siitä raaskinut sitten kuitenkaan olla erossa. Mutta siitä vain jos sinulla vielä silloinkin siltä tuntuu. Yleensä ihmiset ovat hauskoja ja hyvätapaisia humalassa ja humalaan hakeudutaan ihan vain sen rennon ja mukavan fiiliksen takia ja sen sosiaalisuuden mitä baarissa olemiseen liittyy. jOs humalahakuisuutesi ei siis ole pakonomaista tai aiheuta ongelmia muuten käytökseen, niin mikäänhän ei estä saavuttamasta sitä nautintoa sitten kun olet päässyt raskaudesta.
Ainakin mä sain puheissani jo kovat varpajaiset järjestettyä, kaikki ystävätkin lupautuivat tulemaan juhlimaan, kunhan pääsen sairaalasta, ei ne mitään kauhisteluja esittäneet, kaikki tiesivät tunteen kun niillä on jo omia lapsia... Olivat tosin myös sen arvanneet, että se on vain puhetta, ei se kuitenkaan mihinkään sitten oikeasti lähde vauvansa luota...
Lapsi oli tosin noin kaksi kuukautinen kuin käytin alkoholia ensimmäisen kerran, mutta silloin en mihinkään baareihin lähtenyt, vaan kyseessä oli suvun parissa vietetty juhannus, jolloin isovanhemmat olivat vauvan kanssa ne selvinpäin olevat aikuiset, eli ei siihen ensimmäisiin ryyppyihin puolta vuotta mennyt...
Mikset käy viihteellä? Minulla on laskettuun aikaan 21 viikkoa, ja ei minua mikään ole estänyt käymästä raskausaikana "viihteellä", teen sen vain ilman alkoholia. Ja jos viihteen viihteellisyys on täysin riippuvainen alkoholista, niin silloin on aihetta huolestua :)
Sen sijaan olen valmistautunut siihen, että vauvan synnyttyä en käy baareissa hetkeen. Enkä ainakaan näin etukäteen koe luopuvani mistään, saamatta vähintään satakertaisesti jotain ihanampaa tilalle. Nyt tuo mukula kulkee vielä hyvin mukana ja musiikistakin tykkää, mutta synnytyksen jälkeen elämä on erilaista, ja niin minusta ja minulle kuuluukin olla. Sosiaalisia suhteita ja "elämää" on luojan kiitos muuallakin kuin baareissa, ja myös niin, että voin ylläpitää sitä elämää vauvan kanssa ja vauvan läsnäollessa.
Tietenkään kaikesta muusta elämästä ei pidä eikä saakaan luopua, mutta minusta on luonnollista, että pienen vauvan kanssa ei tehdä kaikkea mitä tehtiin ennen. Elämässä on vaiheita. Jossain vaiheessa rimpsaillaan enemmän ja toisissa vähemmän :) Ei joku baarireissu tee äidistä huonoa äitiä, mutta se herättää kyllä kysymyksen, että onko äiti valmis sopeutumaan vauvaelämään ja asettaa vauvan etusijalle väliaikaisesti - ehkä on, ehkä ei.
Jotkut lähtee esim salille, leffaan, syömään jne, ja toiset baariin. Onko sillä väliä mihin äiti käyttää muutaman tunnin aikaansa?? Miksi olet kiinnostunut juurikin tuosta baariinmenosta? Etkö ihmettele yhtään äitejä, jotka lähtevät shoppailemaan kolmen viikon päästä synnytyksestä? Kyllä minun ainakin saattaisi muutaman kuukauden jälkeen tehdä mieli käväistä baarissa.
Mielestäni jokainen saa mennä mihin haluaa jos siitä ei ole haittaa vauvalle, ja äitillekkin tulee parempi mieli! Oli se sitten baarissa käynti, leffa, tai mikä tahansa. Turha sinun on sitä märehtiä täällä!
En myöskään ymmärrä ja vaikka se onkin jokaisen oma asia, on se minusta silti outoa ja väkisin tulee miettineeksi äidin sitoutumista perhe-arkeen...tämä pätee kylläkin myös mieheen, mutta jostain syystä en pidä miehen viihteelle lähtemistä niin pahana.... Samalla lailla katson kieroon äitejä jotka ravaavat useampaan kertaan kuukaudessa viihteellä..tai edes kerran kuussa...Oma mieheni käy muutaman kerran kuussa ja sekin on mielestäni liikaa..
En tiedä miksi, mutta minusta se on vain outoa, että ollaan haluttu lapsi, mutta silti baarijuoksut ei ole juostu ja halutaan tyrkätä lapsi hoitoon monta kertaa kuukaudessa... Itse käyn muutaman kerran vuodessa enkä koe edes tarpeelliseksi käydä useammin.. Paljon kivempaa olla kotona ja tehdä niitä oman perheen juttuja..
"Olen kuitenkin lasta kantanut 9kk, ei kai sitä pidä olla lapsessa kiinni 24/7 vielä synnytyksenkin jälkeen?" Niin, siis kyllähän pieni vauva tarvitsee äitiänsä jokatapauksessa melkein 24/7 vaikkei sitä omaa elämää tarvitsekkaan unohtaa...taitaa olla sinulla eka lapsi kyseessä...
"Jos on pumpannut ennen kuin lähtee, niin kai se isä nyt muutaman tunnin voi lapsesta yksin huolehtia.. " Noin niinkuin vinkkinä, lapsi ei välttämättä suostu syömään tuttipullosta vaikka kuinka harjoittelisit sitä.. ja jos lähdet viihteelle ja aiot myös nauttia alkoholia, ei riitä "muutama tunti" koska vielä aamullakaan et (riippuen paljonko olet juonut) välttämättä pysty imettämään tai huolehtimaan lapsestasi. Omistani 1 on ollut sellainen että vaikka päivällä onkin syönyt tuttipullosta niin yöllä ei ole suostunut siitä syömään...
En väitä ettäkö äidin pitäisi unohtaa itsensä ja elää vain kotona lapsen kanssa mutta mielestäni silloin kun lähdetään lasta hankkimaan, pitäisi ajatusmaailmankin olla sellainen että siihen on sitten myös sitouduttu..
Ja minä en edes HALUNNUT lähteä baariin, halusin olla kotona haistelemassa vauvaa :)
Enkä pidä itseäni parempna äitinä (empä.. ;D ) mutta silti on minusta vähintäänkin outoa...
minusta ainakin 2-3kk on sitä vauvavuode aikaa..
milloin se lapsi pitäisi olla siinä vaiheessa vielä maailman keskipiste ja äidin lähellä miltei koko ajan...
ja minusta se ei ole omasta elämästä luopumista jos sen reilu pari kuukautta pysyy erossa vielä alkoholista vauvan synnyttyä!
toki on oma asia mutta minusta se kertoo kyllä ihmisestä ja sitoutumisesta omaan lapseen!
siis kyllä miekin elän perheen ulkopuolella käyn baareissa noin 4kertaa vuoessa, käyn yksin lenkillä, uimassa, metsässä yms. mutta vasta lapsen ollessa useamman kuukauden en kun ollaan just päästy sairaalasta!
mutta nyt määrä on ollut ihan hälyttävä ketä on vasta lapsen saanu niin tuntuu monet jo heti sinne baariin olevan pakkaamassa!
En tiedä miksi täytyisi mennä, edes siksikään että on joutunut muutamia kuukausia kärvistelemään ilman alkoholia.
Mulla tulee hieman pidempi tauko...tulin raskaaksi kesällä 2009, sain lapsen, imetin tiiviisti koska ei suostunut syömään korvikkeita tai tuttipullosta, tulin uudestaan raskaaksi ja saan kohta toisen lapsen, jota aion imettää sinne vuoden ikään. Eikä ole aikomusta viedä lapsia yökylään ennen kuin pienempikin on vähintään vuoden...ja tykätään miehen kanssa käydä yhdessä baarissa, silloin kun käydään Joten...pääsen kuppilaan juomaan "muutaman" aikaisintaan vuonna 2012, kolmen vuoden tauon jälkeen. Ja silti elän luulossa, etten ole luopunut ns. elämästäni, vaan elän nyt näin ja myöhemmin ehkä toisin. Ainakaan sen vuoksi mun ei tarvitse olla menossa baariin tai mihinkään muuallekaan, että haluaisin osoittaa minulla olevan muutakin elämää kuin perhe tai lapset.
en ymmärrä, itsellä 2 lasta ja mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä bilettämään ja juomaan alkoholia koko illaksi niin kauan kuin imettää. Itse kävin ennen paljon viihteellä ennen lapsia ja kuvittelin, että heti kun esikoinen olisi jotain 1-2kk ikäinen, voisin hyvin lähteä viihteelle. Itse olen ekat 2kk ollut kuitenkin oikeasti niin väsy valvomisista ja kiinni vauvassa, ettei lähtemisessä olisi ollut mitään järkeä (tämän tajuaa vasta kun lapsi syntynyt). Jos imettää, lapsi ei yleensä rauhoitu isällä, itse olin 8 h pois kun esikoinen oli 4kk ikäinen ja ei ollut nukkunut paljon mitään tuona aikana koska miehellä kun ei ole tissejä, ei rauhoittunut millään kuulemma ja söi huonosti pullosta, lisäksi lapsi halusi rintaa kun tulin kotiin ja oli kauheaa kun en heti voinut sitä antaa, koska olin juonut :-(. Lisäksi itsellä oli hirmu ikävä lasta ja piti pumppailla tissejä ja olin kahta väsyneempi illan jälkeen, ei mitään järkeä siis! En siis käynyt kuin tuon yhden kerran imetysaikana (7kk). Toisen lapsen kohdalla aionkin odottaa niin kauan kunnes imetys loppuu (eli joskus kun lapsi on 6-8kk ikäinen), sitten voi välillä taas käydä viihteellä!
"Minä ainakin odotan jo kovatsi että pääsen taas viihteelle, 22viikkoa vielä laskettuun aikaan... Ja kyllä, heti kun kroppa kestää aion kyllä lähteä kavereitten kanssa viihteelle=)"
Noin mäkin ajattelin vielä kun odotin, mutta kummasti kyllä menohalut karisivat, kun oli se pieni ja niin kovin avuton käärö sylissä :) Pieni vauva ON äidin koko maailma ja äiti sen pienen vauvan ja näin sen kuuluu ollakin. Ei se vauva-aika paljoa ole ihmiselämästä, sen jaksaa kyllä helpostikin olla vauvan kanssa, baareihin ehtii varmasti kyllästymiseen asti menemään myöhemminkin. Ja mun henk.koht. mielestä baarireissut olisi hyvä olla reissattu siinä vaiheessa, kun lapsia haluaa.
Ja tuohon toiseen lauseeseesi: "Olen kuitenkin lasta kantanut 9kk, ei kai sitä pidä olla lapsessa kiinni 24/7 vielä synnytyksenkin jälkeen?"
Kyllä. Vastuu lapsesta ei lopu synnytykseen. Se vastasyntynyt on täysin riippuvainen äidistään ja isästään. Kummasti se lapsen syntymä vaan mullistaa koko maailman, vaikka itsekin kuvittelin, että elämäni jatkuu samaa rataa kuin ennenkin. Mutta siis hyvällä tavalla mullistaa. Päivääkään en vaihtaisi pois ja lapseni on maailman paras tyyppi :)
Mummina ja terveydenhoitajana sanoisin tähän, että voi lapset, lapset. Suuri tietämättömyys suorastaan paistaa läpi nuista kommenteista.
Lapsen syntymä muuttaa elämän. Se on luonnon määrämä tosiasia eikä muuksi muutu.
Katsokaa eläinkuntaa. Kun emo saa pentuja, lähteekö sen parin viikon päästä ns. viihteelle? Ei. Emo hoitaa pentunsa.
Niin ihmisenkin olisi hyvä tehdä. Toinen juttu onkin sitten jo se, että pari viikkoa synnytyksen jälkeen naisen keho ja miltei ovat vielä täysin hormonimyrskyn kourissa. Yleensä siinä vaiheessa vielä väsyttää, keho käyttäytyy omituisesti, maidon tulo ei välttämättä ole vielä tasoittunut ja se aiheuttaa omat vaivansa. Myös suorat synnytyksen jälkeiset vaivat ovat vielä ns. päällä.
Mikä saisi teidät ymmärtämään, että muutaman viikon elo ja olo rauhallisesti ja perheeseen keskittyen sekä lapseen tutustuen on sitä mitä silloin tarvitaan.
minulla on itselläni 4 lasta ensimmäinen on syntynyt 05.
seuraava 06 seuraava 08 ja nyt 11....
jokaista oon imettänyt 6kk-1.2kk ja sinä aikana en ole alkoholiin koskenutkaan!
eikä oo käynyt ees mielessä...
nyt pienen vauvan kanssa se tuntuukin niin uskomattomalta et joku tästä jonnekkin malttaa lähteä!!
alkoholia olen nauttinu nyt 6vuoden aikana juurikin joka välissä kerran!
kuskina sielä olen muutamaan otteeseen käynyt baarissa mutta nukuttanut lapset ennen lähtöä ja jättänyt lasten isälle..
Kyseletkö täältä lupaa jotta pääset viihteelle, ilman omantunnon tuskia?? Hehe...
Itse olin ensimmäisen kerran viihteellä siskoni polttareissa kun vauva oli puoli vuotias, muuten en olisi varmaan siinä vaiheessa lähtenyt, mutta oli ns. pakollinen "tapahtuma" ja itse järjestin enimmäkseen koko ohjelman polttareihin. Toisen kerran lähdin muutamaa kuukautta myöhemmin tyttökavereiden kanssa ulos, aluksi ei olisi edes huvittanut mennä, mutta olihan se lopulta ihan hauska ilta. Molempina kertoina vauva oli isän hoidossa.
Kun vauva täytti 1-vuotta, hän oli ensimmäistä kertaa yökylässä ja oltiin miehen kanssa juhlimassa sukulaisen pyöreitä vuosia. Samaan paikkaan mentiin kuitenkin yöksi itsekin, eli vanhemmat oli paikalla lapsen aamulla herätessä.
Siinäpä ne ensimmäisen vuoden menot sitten olikin, eikä ole vieläkään hinkua lähteä mihinkään viihteelle. Nyt on perhe-elämän aika ja nautin siitä suuresti.
Ei ole helppoa olla äiti kun on aina joku arvostelemassa. Toisessa ketjussa itketään kun äidit omistautuvat liikaa vauvoilleen, eivätkä käy missään, hylkäävät ystävänsä ja aviomies parkakin jää vaille huomiota. Yritäppä siinä sitten olla kaikille mahdollisille ihmisille mieliksi ja hoida siinä vauvakin täydellisesti sivussa ettei kellään vaan tulis valittamisen aihetta. Jos äiti omistautuu vauvalle, niin hän on muiden mielestä "hurahtanut liikaa äitiyteen", jos äiti taas käy jossain niin hän on hyljännyt vauvansa...joo koittakaa ny päättää!
Näinhän se näyttää menevän, että koskaan ei ole hyvin. Lisäksi toiset virkistäytymiskeinot ovat aivan sallittuja ja ehkä jopa suositeltavia, mutta toiset taas eivät. Ja isän pitäisi antaa hoitaa lasta pienestä pitäen, että heidän suhde vahvistuu, mutta silti isää ei saa jättää lapsen kanssa kaksin, kun äidin täytyy olla koko ajan saavutettavissa. Ja imettäminen on erittäin suositeltavaa, mutta ei kuitenkaan haittaa yhtään, jos sitä ei tee, vaan pulloruokinta on aivan yhtä suositeltavaa, silti pitää muistaa, ettei vauva ehkä halua ollenkaan pulloa, joten silloin sitä ei saa "pakottaa", vaan on pakko olla aina paikalla imettämässä... Paras on kai vain hoitaa omat lapsensa niin kuin itse parhaaksi näkee.
No eiköhän tuossakin ole joku kultainen keskiväylä. Vauvalle voi omistautua niinkin että osaa huomioida muutkin ja toisaalta äitiyden ohella voi säilyttä¨ä muutakin, ilman että vaikuttaa "vauvansa hylkääjältä".
Ja jos jonkun mielestä keskitietä ei ole, hän toteuttakoon valitsemaansa äitiyttä muiden kommenteista piittaamatta.
Aivan, mutta kukahan sen oikean kultaisen keskiväylän määrittelee? Jokaisella tuntuu olevan se ainut ja oikea käsitys siitä mikä se kultainen keskiväylä on ;)...
"Ei ole helppoa olla äiti kun on aina joku arvostelemassa."
Se on totta. Äitiys on tunteitaherättävä ja hyvin kahtiajakautunut asia josta kaikilla on oma, täysin oikea, mielipiteensä. Omasta mielestään kaikki tietää mitä on hyvä äitiys ja huono äitiys, muunlaista äitiyttä ei ole vaikka todellisuus aina asettuu näiden väliin. On täysin mahdotonta olla kaikkien mielen mukainen.
En itse ole äiti, joten ehkä on helppo sanoa mutta tuntuu etten välittäisi vaikka minua yritettäisiin syyllistää baariin lähdöstä pienen lapsen äitinä. Sanoisin vaan että vittuakos se sulle kuuluu, tule mukaan tai jää pois.
Mietin aina kanssa juuri noin, etten voisi lähteä NIIN pienen luota. Vauva kovin, kovin toivottu, 10 vuotta yritetty ja niinpä yllätyinkin täysin siitä ahdistuksesta joka vauvaa seurasi. Vauva oli 6-7 viikkoa kun lähdin viihteelle muutamaksi tunniksi (4h), eikä ollut rinnalla (imetys ei onnistunut kuin 3,5viikkoa). Virkistäytyminen teki hyvää ja lievitti ahdistusta, sen jälkeen olen ollut ulkona kerran (lapsi nyt kohta 2v.). En koe olleeni huono tai sitoutumaton äiti. Päin vastoin; sain voimia ja jaksoin paremmin!
Ja huomio: LAPSI EI OLE ISÄLLÄÄN HOIDOSSA!! Ärsyttävää kun annetaan ymmärtää näin.. ;(
Itse ihmettelen lähinnä sitä, miten ihmeessä joku JAKSAA edes ajatella baariin lähtemistä noin pian. Jos omaa vointiani 3 vkoa synnytyksestä muistelen, niin lähinnä tulee mieleen jumalaton väsymys, täpötäydet rinnat ja tahmean maidon kanssa suttaaminen rintapumpun kanssa, jälkivuoto ja vessassa käynti käsisuihkun kanssa kirvelyn vuoksi, vauvan sylissä kävely ilta kahdeksasta kahteen asti yöllä edestakaisin ja edestakaisin olohuoneen lattiaa... Ja siitä sitten kajaalit silmiin ja baanalle (rintapumppu ja läjä terveyssiteitä käsilaukussa), ei ikinä! :D Eikä sitä univelkaa olisi saanut kuitattua vielä tänäkään päivänä, vaikka silloin en tietysti osannut pelätä valvomisen jatkuvan vielä kuukausien päästäkin.
Voisin siis päätellä, että jos joku selviytyy viihteelle noin nopeasti lapsen syntymän jälkeen, joko arki vauvan kanssa on lähtenyt sujumaan tosi hyvin tai sitten menojalka vipattaa pahemman kerran.
Itse en varmasti olisi raaskinut lähteä vauvan luota noin pian, vaikka olisin saanut nukkua 12 tunnin yöunia. Tyttö on nyt 10kk enkä tähän mennessä ole ollut lapsesta erossa paria tuntia kauempaa. Sinä aikana ehtii hyvin käydä lenkillä, uimassa, harrastuksissa tai missä nyt onkaan tarvis käydä. Ystäviä tavatessa tyttö on monesti mukana tai sitten isänsä kanssa kotona. En koe, että olisin menettänyt "oman elämäni", vaikka en olekaan baarissa käynyt lapsen synnyttyä tai harrasta tai reissaa yhtä paljon kuin ennen. Lapsen kanssa oleminen ON minun elämääni. Oli päivänselvää, että lapsen myötä elämä rauhoittuu ja keskittyy pääasiassa kotiin vähintään ensimmäisen vuoden ajaksi.
Mutta nämä ovat minun ajatuksiani ja tunteitani, joku toinen ajattelee asioista eri tavalla ja jokainen on äiti omalla tavallaan.
olla että ei huvita/ei haluta/ei jaksa lähteä pitkään aikaan yhtään mihinkään, ja että mieluummin on kotona sen takia että on väsynyt, haluaa olla vauvan kanssa jne, mutta juuri nyt tällä hetkellä tuntuu siltä että se ei kuulu kenellekään lähteekö äiti viihteelle vai ei lapsen syntymän jälkeen.
Minusta on aika hyvä se ketju huonoista äideistä, jokainen saa tuntea olevansa huono jostain syytä, ja aina löytyy joku joka on sitä mieltä että pitäisi tehdä toisin.
On se niin helppoa tuomita toisia ja tietää niin paljon toisista lyhyen tekstin perusteella=)