Sektion "myöntäminen"

Itsekin samassa tilanteessa olevana voin sanoa, että sektion saat kyllä, kun sitä vaadit. Synnytyspelko riittää syyksi saada sektio.
Itse kerroin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että olen todella synnytyskammoinen. Olen pelännyt alatiesynnytystä jo yläasteikäisestä asti. Ajattelin, etten lapsia saakaan kun pelkoni on niin voimakasta. Myöhemmin ymmärsin, ettei pelon tarvitse vesittää lapsihaaveitani. Neuvolassakin th sanoi heti, että saan varmasti sektion, jos alatiesynnytys tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Itse kävin sairaalassa juttelemassa kätilön kanssa pelostani raskausviikolla 32.
Kätilö kyseli kauanko pelkoni on kestänyt, mitä tiesin alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista yms. Oli kovin asiallinen. Ihmetteli ainoastaan sitä, ettei minulle ollut tarjottu psykologin palveluja lainkaan. Th taas neuvolassa kertoi, että sairaalasta yleensä tarjotaan näitä palveluja. Raskauteni oli kuitenkin jo niin pitkällä, etten enää psykologille olisi ehtinytkään. Enkä olisi uskonut siitä olevan mitään hyötyäkään.
Viikon päästä menen keskussairaalaan lääkärin juttusille. Siellä sitten päätetään leikkausajasta. Raskausviikkoja on tuolloin siis jo päälle 36. Ainoa mikä jännittää on se, ettei lapsi ala syntymään etuajassa. Ja kun leikkauspäätös on tehty, niin leikkaavat, vaikka alkaisikin tulemaan
ennen laskettua aikaa.
Eli pidät vain pääsi alusta asti, etkä ala epäröimään. Ja jos joku suhtautuu sinuun jotenkin vähätellen, niin so what. Tämä on sinun pelkosi ja päätöksesi. Ei kenenkään muun.

Kiitos vastauksesta. Kertomasi asiat synnytypelosta kuulostivat kuin omieni toisinnolta. Tämä tieto sektion saamisesta helpotti minua kovasti.
Aurinkoista loppuodotusta sinulle, kaikkea hyvää!

Toivottavasti huomioit sen että sektio on aina riski myös seuraavia raskauksia ajatellen. Kun kohdussa on leikkausarpi kohdun repeämiseen seuraavassa raskaudessa on suurempi riski, mikä tietysti voi tarkoittaa vauvan menehtymistä. Lisäksi sektiosta toipuminen on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä ja vauvan mukautuminen kohdun ulkopuoliseen elämään on hitaampaa kuin mitä jos synnyttäisit alateitse. Toivottavasti saat kunnon hoitoa pelkoosi ja rohkenet synnyttää alateitse.

ööö..höpöhöpö..synnytykset ja niistä toipuminen on meillä jokaisella hyvin yksilöllisiä..itse olen synnyttänyt ensimmäiseni alateitse ja toisen kiireellisellä sektiolla..
Mitä toipumiseen tulee niin paremmin palauduin sektion jälkeen :) Lisäksi vatsassa oleva haava oli paljon helpompi pitää puhtaana kuin alapäässä olevat repeämät :/ Mutta niin kuin sanoin..kaikki nää vaivat on yksilöllisiä..

Itse kärsin myös synnytyskammosta ja olen käynyt sairaalassa pelkopolilla molempia lapsiani odottaessa..alatiesynnytykseen on kuitenkin aina päädytty, mutta papereihin on kirjoitettu isoilla kirjaimilla synnytyspeloista ja toiveista, että synnytysajankohtana kätilöt ovat tietoisia niistä..ekassa synnytyksessä repesin pahoin ja toipuminen kesti alapään osalta n. 5kk..Toista olin menossa synnyttämään kuitenkin alateitse, mutta usean sattuman summana lääkäri pääty yöllä sektioon..voi luoja kun olin onnellinen lääkärin ilmottaessa et nyt lähetään leikkaukseen :DDD No onni loppu sit siihen ku ne alko laittaa katetria yms. :P mutta parempi mieli mulle on jääny tuosta toisesta synnytyksestä..sektiosta toivuin n. 2-3vk:ssa ja mikä parasta ei ollu pissavaivoja :P

Niin ja en mä ny tuosta sektion vaarallisuudesta menis takuuseen..tiiän äitin joka on synnyttäny ahtaan lantion takia 7lasta sektiolla..sitte oli lääkäri sanonu et arpikudos alkaa olla jo niin paksua, ettei enään kannattais raskautua..mutta tääkin on varmasti yksilöllistä!

Tsemppiä loppuodotukseen :)

Olen itse synnyttänyt ekan lapsen alakautta, ja tokan suunnitellulla sektiolla (lapsen perätilan takia). Olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija, eli ghsjdghsghd, että jokainen synnytys on erilainen, eikä aina voi yleistää että sektiosta toipuisi hitaammin. Sektio oli osltani huomattavasti nopeampi, kivuttomampi ja mukavampi synnytystapa, ja mitä tärkeintä, toivuin sektiosta "enalleen" huomattavasti nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Alatiesynnytyksen jälkeen alapää & häntäluu oli kipeä vielä yli 6 kk synnytyksen jälkeen.

Olisin halunnut sektion joka tapauksessa, vaikka lapsi olisikin ollut raivotarjonnassa. Olin siis onnekas kun lapsi oli perätilassa joten sain automaattisesti sektion eikä tarvinnut käydä pelkopolilla vaatimassa sitä. =o)

jos vielä joskus tulen raskaaksi, tulen vaatimaan sektion. Kummankin synnytystavan kokeneena olen täysin varma asiasta.

ihanaa kuulla että sektion voi saada halutessaan!! juuri lueskelin ihan jostain wikipediasta että selkeä syy pitää olla ja että hyvin harvoin vain synnytyspelon takia tehdään. Lapsi ei ole ihan vielä ajankohtainen asia mutta olen jo kauan tiennyt että alateitse en synnytä. Ollut jonkin verran vaivoja tuolla "alakerrassa", erityisen kamala kokemus oli sähkösilmukka- eli loop-hoito, joka oli 45min huutamista ja parkumista kun paikallispuudutus ei toiminut (ja sitä laitettiin paljon). Kohdunkaulalla oli siis solumuutoksia jotka piti leikata pois. Vuosien varrella on kasvanut järjetön synnytyspelko, ja sitä pahentaa se, että äitini synnytykset olivat aivan hirveitä kokemuksia hänelle.
Olen harkinnut myös adoptiota, mutta todella helpottavaa kuulla että sektio on mahdollinen jos ei uskalla synnyttää normaalilla tavalla.