Minun tuttavapiirissäni otsikkoni mukainen tilanne on yleisempi kuin päinvastainen.
Pahimmillaan rouva ei kykene osallistumaan edes työpaikkansa "virka-ajan" ulkopuolisiin, yhteisiin tilaisuuksiin.
Eihän toki voi myöskään olla omia harrastuksia koska mies ei osallistu niihin.
Eri asteisia rajoitteita on melkeinpä kaikilla tuttavillani.
Jos joku uskaltaa tehdä oman ratkaisunsa niin vähintäänkin on seurauksena useamman päivän mökötys.
Jotkut ovat saaneet köniinsä.
Tunnen itseni onnben lyyliksi.
Palatessani työelämään kannusti mieheni minua ay-politiikkaan sekä myöhemmin myös kunnallispolitiikkaan.
Nähin toimintoihin liittyi tietenkin myös viikonloppukoulutusta milloin missäkin.
Varsinaiset naisporukan matkat alkoivat vasta seitsemän vuotta sitten.
Mieheni odotti kaihileikkauksia ja havaitessani mainoksen "kaksi yhden hinnalla Maltalle" hän ehdotti että jos löydän sopivan kaverin niin lähtisin koska hänen on turha samean näkönsä vuoksi lähteä mukaan.
Sen jälkeen olen vuosittain tehnyt saman kaverin kanssa pari yhden - kolmen viikon matkaa johonkin Keski- tai Etelä-Euroopan kaupunkiin tai Välimerelle.
Aina on minut viety asemalle ja myös haettu sieltä, siivottuun asuntoon.
Ilmeisesti tämä huolenpito on osittain myös mieheni ilmaus mustasukkaisuudesta?
Siis ei varsinaisesti siitä vaan kiintymyksen osoituksesta.
Mainittakoon etten ole koskaan antanut aihetta minkään sortin epäilyyn.
Pahimmillaan rouva ei kykene osallistumaan edes työpaikkansa "virka-ajan" ulkopuolisiin, yhteisiin tilaisuuksiin.
Eihän toki voi myöskään olla omia harrastuksia koska mies ei osallistu niihin.
Eri asteisia rajoitteita on melkeinpä kaikilla tuttavillani.
Jos joku uskaltaa tehdä oman ratkaisunsa niin vähintäänkin on seurauksena useamman päivän mökötys.
Jotkut ovat saaneet köniinsä.
Tunnen itseni onnben lyyliksi.
Palatessani työelämään kannusti mieheni minua ay-politiikkaan sekä myöhemmin myös kunnallispolitiikkaan.
Nähin toimintoihin liittyi tietenkin myös viikonloppukoulutusta milloin missäkin.
Varsinaiset naisporukan matkat alkoivat vasta seitsemän vuotta sitten.
Mieheni odotti kaihileikkauksia ja havaitessani mainoksen "kaksi yhden hinnalla Maltalle" hän ehdotti että jos löydän sopivan kaverin niin lähtisin koska hänen on turha samean näkönsä vuoksi lähteä mukaan.
Sen jälkeen olen vuosittain tehnyt saman kaverin kanssa pari yhden - kolmen viikon matkaa johonkin Keski- tai Etelä-Euroopan kaupunkiin tai Välimerelle.
Aina on minut viety asemalle ja myös haettu sieltä, siivottuun asuntoon.
Ilmeisesti tämä huolenpito on osittain myös mieheni ilmaus mustasukkaisuudesta?
Siis ei varsinaisesti siitä vaan kiintymyksen osoituksesta.
Mainittakoon etten ole koskaan antanut aihetta minkään sortin epäilyyn.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuo mistä kirjoitit on vakava ongelma, omalla kohdallani olen kokenut sitä jonkinasteisena. Nyt kun olen päässyt eroon kamalasta miehestäni minua kiusaa se, että avioparit eivät ole avoimia muille ihmisille vaan istuvat ja nököttävät yhdessä esim seuramatkojen busseissa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Eikö olisi paljon antoisampaa jutella muiden ihmisten kanssa ja vaihtaa kuulumisia? Mutta ei, edes lounaalla eivät voineet istua eri pöydissä, vaan ajoivat minut muualle että saivat olla lounaan ajan yhdessä.
Kun katselen näitä aviopareja huomaan että vaimot tulevat miehen lähelle ja seisovat siinä tiiviisti. En ole huomannut että miehet tekisivät tätä.
Mutta sinä puhuit avioliiton sisäisistä asioista ja uskon kyllä että siellä miehet rajoittavat naisia enemmän kuin naiset miehiä. Tämähän tulee jo kulttuurista ja kasvatuksesta. Minuakin on kasvatettu niin että ei tullut mieleenkään lähteä tanssimaan yksin ja jättää aviomies kotiin. Nykyisin on ihan tavallista että nuoremmat aviovaimot käyvät yksin tansseissa jos mies ei tanssi.
Naispari ja miehen kanssa.
Naisparina tekemämme matkat ovat kaikki omatoimimatkoja jolloin olemme tekemisissä vain paikallisten ihmisten kanssa.
Julkiset kulkuvälineet ovat kiitollisia keskustelupaikkoja.
Mieheni kanssa tekemämme matkat ovat sekä, että.
Ryhmämatkoilla, varsinkin kiertomatkoilla, tutustuu automaattisesti muuhun ryhmään ja tietenkin, henkilöstä riippuu muodostuvan kanssakäymisen luonne.
Kieromatkoilla joutuu ajoittain kävelemään runsaastikin.
Mieheni on luonteeltaan vouhottava menijä joten minä ajaudun luontevasti jonkun hitaammin etenevän kaveriksi.
Siinä olet oikeassa että muut pariskunnat ovat, meistä poiketen, hyvin tiiviisti yhdessä.
Aina on joukossa ollut yksittäisiäkin naisia minulle kavereiksi.
Olemme mieheni kanssa niin paljon kahdestaan että pidän pientä vaihtelua vain piristävänä tuntematta kuitenkaan itseäni heitteille jätetyksi.
Mieheni juttelee luontevasti kenen kanssa tahansa, ilman taka-ajatuksia.
Saattaapa kelmi jonkun jotain ihastelemaansa piirrettä jopa kehaista ihmiselle itselleen ilman sen kummempaa tarkoitusta.
Kulttuurissamme hieman poikkeavaa?
Vapaus on minulle elinehto eli minun täytyy tuntea, että minuun luotetaan. Parisuhteissani tällainen luottamus on ollut/on. Mutta olen kuullut tapauksista, joissa vaimo ei voi käväistä edes siskonsa luona iltakylässä. Mies tulee hakemaan kotiin. Jotkut miehet eivät päästä vaimojaan esim. työpaikan iltatapahtumiin tai työmatkoille. Ainakin jonkin verran on virikkeitä saatava parisuhteen ulkopuolelta, muuten tukehtuu. Ja nyt en tarkoita seksijuttuja, elämässä on paljon, paljon muuta. Kävimme mieheni kanssa melko harvoin tanssimassa enkä olisi pitänyt siitä, että hän olisi käynyt yksin, kun muutenkin olimme aika vähän yhdessä. Ja ulkona ollessamme seurustelimme muiden ihmisten kanssa, sekä yksin olevien, että pariskuntien. Mutta on myös niin, että moni nainen tulkitsee sen, että mies yleensä juttelee hänen kanssaan, iskuyritykseksi.
Älä ole kade, kyllä vaimolla on oikus seisoa miehensä rinnalla, kirjoituksesta tulee käsitys, että sinulla on kova tarve päästtä juttusille varatun puolison kansaa, kysynkin , MIKSI
Samanlaisen kuvan mää sain ja tykkään kertoo:
kyl mul onnii komia ukko,että hänen rinnal kelpaa seistä.
munt vaa on imarrellu,ku hän tahtomal tahtoo mua mukkaa kaikem maailma
kissanristiäisiin.( enne eläkkeel jäämist ) Net juhlat on jo menneen talven lumii.
Mut yhdes kuljetaa joka paikkaan.Paitsi kalareissuil.Teen leuhkat eväät vaa ja
orotan hameenhelmat hampais haisevaa ukkoo kotti
Vai kalareissut. Kannattasko ottaa selvää minkälaisia kaloja se siellä pyydystää. Voi olla nätteikin. Kantsis varmaan mennä mukaan ihan vaan tarkistusmielessä
Kyl tarttee luattaa toisee ja ittees....että kutoo sukkaa vaan sen ajan sohval.
Olis se kamalaa,ellei ukko sais mennä joka keväisii/syksyisii kalareissuihis.
Ei viäl ol ilman kaloi tullu kotti.Tiärä sit,jos torilt on ostanu.Huihai.
Se on juhlaa,ku saa olla jonku viikonlopun yksin.Kerran/kaks vuodes.
Jos oman poikas ja kavereittes kans siäl mökil johoski menee,ni menkööt.
Kamalii haisunäätii siält kotti tulee.Ne on ne vuoden "matokuurit".Ninnannunnan.
Norjan reissuil ei men edes mukkaan.Araks/vanhaks tullu.
Kun muistelen näitä tilanteita niin sanoisin että ennemminkin olisin halunnut jutella vaimon kanssa. Ne ukkomiehet eivät minua kiinnosta flirttailumielessä. Ne on yleensä vanhoja harmaita tyyppejä, minä haluan nuoremman miehen.Haluaisin vain että minua kohdeltaisiin inhimillisesti, että minut huomataan ja minun kanssa vaihdetaan kuulumisia.
Mielestäni avioparit usein syyllistyvät jonkinasteiseen kiusaamiseen kun eivät halua nähdä yksinäistä ihmistä. Ulkopuolelle jääminen seurassa on hvyin satuttavaaa.
Kahdesti olen ollut talutushihnassa ja kolmatta kertaa ei tule. Olen tullut siihen tulokseen, että talutettavaksi joutuminen on osittain ollut omaa syytäni. En kuitenkaan kadu sitä koska se on elettyä elämää jota ei saa takaisin ja jotain olen oppinutkin.
Nyt muutaman yksinäisen vuoden jälkeen voin hiukan itsekkäästi sanoa olevani todella onnellinen. Teen omat päätökseni keneltäkään kysymättä, menen ja tulen, käytän rahani kuinka haluan, valvon jos ei nukuta, ei tarvitse kuunnella kenenkään kuorsauksia vaan saan maata pitkin tai poikin leveässä sängyssäni.
Pystyn, olen toimelias ja teen. Tämä elämäntapa sopii minulle erittäin hyvin, en tunne itseäni yksinäiseksi koska viihdyn näin.
Mum miäs pitää munt talutushihnas,mut meil on Flexi....
Siin on liikkumavaraa ja on pal helpompi henkittää :)
Irti,vapaana juaksemaan ei munt päästä,voisin karata.
Tottelevaiseks on kouluttanu.
Muut saa katellakki munt,
muttei koskee,jos koskee munhu,ni mun kulta repii silt pään irti.
Voi Luoja, että osaat olla typerä. Olet luultavsti sen verran yksinkertainen,ettei sinulle kukaan ole tarjoutunutkaan kaveriksi - siis miespuolinen. Kenen asiaa luulet edistäväsi halveeramalla muita naisia. Itsenäinen nainen on ihan eri asia kuin sinun kaltaisesi esitys.
Samat sanat, siis tämä Enkeliduo on aika typerä. On niin ylpeä että sillä on MIES!
Muakin ällöö tällainen ällöaloitus.
ED on OK, sanoo Pellekin.
H.
Älä näytä kateuttasi noin rumin sanoin.
Minullakin on mies, jota en keneenkään muuhun alla auringon vaihtaisi.
Yritä vain niellä, että me kaikki emme ole onnettomia, eikä meillä ole huonoa miestä.
On se kumma, miksi joku sellaisen valitsee??
Mene ja oksenna kaikki paha pois, jos vaikka helpottaa.
Kyl,kyl.
Ilolla ilmoitan:
Olen miähestäni,lapsistani ja lastenlapsistamme tosi ylpiä
Hunkszil MOISKIS !
Jos joudun talutushihnaan, niin kaulapannassa täytyy olla ainakin muutama timantti.
:)
Melko kallista :) - mut elämä on :))
Niin elävästi tuli mieleen tuo puhelinliittymä mainos männeiltä vuosilta!
Anceliiii !
Ilman muuta ja muuta ilman :)
Just viäl täs kuuski meni muunneltuna, se mamma onku mää siin airan viäres :D
"Elämä on !"
niiv´varmaan sanoisi tamperelainen :)) Ne saunalahden mainokset ´puri´ mun nauruhermoihini. Sekö yksikin joka hiekoitti timanteilla...voi jösses! :D
Niin justiinsa, voiko tuota selvemmin sanoa. :)
Miettiipä mies kaksikin kertaa sitä, hankkiiko talutushihnan.
Täytyy tässä jotain tasoa yrittää ylläpitää ja näyttää naapurin rouvalle, että näin meillä.
:)
Hihnan laatu?!
Ketjun useimmissa kommenteissa "hihna" on tulkittu kielteissävyiseksi.
Aloittaja on itsekin "hihnassa".
Miehen kannustus omiin harrastuksiin, itsenäisiin ratkaisuihin, ay- ja puoluetoimintaan, koulutustilaisuuksiin, matkoille jne. edustaa minusta hihnaa vahvimmasta päästä.
Tuohon kun vielä lisätään tuloista riippumaton, yhteisen talouden täydellinen, kontrolloimaton vapaus niin jokohan riittää?
Jos ei tuo "hihna " synnytä riippuvuutta niin mikä sitten?
Perusvire on kuitenkin ilmeisen positiivinen mutta "hihna" kuitenkin!
Lieneekö tuo pahasta?
Minusta on ihanaa tuntea olevansa kahlittu rakkaaseensa näkymättömin, joustavin kukkaiskahlein.
Ne eivät estä, ne yhdistävät kaksi lempeää sydäntä toisiinsa.
Minusta se on rakkautta.
Nii just..."Samaan tahtiin" Oli kivasti sanottu.
"On kintuis kahleet ja myähäst katua,
on se sentäs usseemmi ku unta ja satua."
Tähän tyyliin ":Älä kulje edelläni,en ehkä seuraakkaan...Kulje vierelläni."
Hihnan vahvistusta!
Hallinnan halussani punoin tänään vaimoni liekaan yhden, ohuen säikeen lisää.
Siirsin tarkoituksella lauantaisen viikkosiivouksen täksi päiväksi.
Palatessaan huomenna kotiin on asuntomme vielä siisti, kuten hän on palatessaan tottunut näkemään.
En ole ehtinyt vielä sotkemaan.
Itsekkyyttä ja hallinnan haluahan tämä on.
Myönnän.
No voi sun, kaikel viisii sitä pitää saada nimmari esille.
Yäk.
H.
Olisit jättänyt vastaamatta, kaikel viisii hää työntää itseään esille.
Yäk.
:)