Millaisia kokemuksia teillä on avohoidosta?
Itse olen kovin uupunut ja hyvin pettynyt avohoidon tarjoamaan tukee. Haluaisin yrittää palata töihin ja työnantajani tietää tilanteeni ja on valmis vähentämään työtaakkaani ja tukemaan töihin paluutani. En koe että sairaalahoidosta on minulle hyötyä (sitä on kokeiltu) mutta avohoidon puoelta haluaisivat minut takaisin sairaalan sillä olen yrittänyt itsemurhaa sairaalasta päästyäni kahdesti. Päiväsairaalaan olen kuulemma liian sairas. Viime tapaamisella Kivelässä kieltäydyin sairaalapaikasta ja kerroin aikomuksestani mennä töihin huomenna, en saanut minkäälaista tukea ajatukselle, Sen sijaan minulle kerrottiin että tapaamiset kivelässä harventuu, vaikka juuri on lääkkeiden yliannostuksesta selvitty ja tarvitsisin keskusteluapua erittäin paljon.
Tuntuu että en mistään saa apua, koska en halua osastolle mennä. Osastolla olo ei minua paranna, se vain siirtää ongelmaa myöhemmäksi. Sairaalajakson aikana olin psykologin tutkimuksissa jossa todettiin että kokopäiväsairaalahoito ei ole paranemiseni kannalta suositeltava vaihtoehto, jos elämässäni tulee kriisitilanteita.
Haluaisin vain yrittää palata normaaliin elämään, mutta hoitajan mukaan en siihen ole valmis. Luulisi että oma haluni ja toiveeni hoidon suhteen ja motivaationi olis tärkeitä. Ymmärrän että resurssit ovat rajalliset mutta saamani kohtelu tuntuu käsittämättömältä. En kuulemma suostu ottamaan apua vastaan koska kieltäydyn sairaalasta muuta minulle ei ole tarjolla. pitää siis pärjätä yksin. Enkä pärjää. Montako itsemurhayritystä vielä ehdin tehdä ennenkuin onnistun tai paranen?
Itse olen kovin uupunut ja hyvin pettynyt avohoidon tarjoamaan tukee. Haluaisin yrittää palata töihin ja työnantajani tietää tilanteeni ja on valmis vähentämään työtaakkaani ja tukemaan töihin paluutani. En koe että sairaalahoidosta on minulle hyötyä (sitä on kokeiltu) mutta avohoidon puoelta haluaisivat minut takaisin sairaalan sillä olen yrittänyt itsemurhaa sairaalasta päästyäni kahdesti. Päiväsairaalaan olen kuulemma liian sairas. Viime tapaamisella Kivelässä kieltäydyin sairaalapaikasta ja kerroin aikomuksestani mennä töihin huomenna, en saanut minkäälaista tukea ajatukselle, Sen sijaan minulle kerrottiin että tapaamiset kivelässä harventuu, vaikka juuri on lääkkeiden yliannostuksesta selvitty ja tarvitsisin keskusteluapua erittäin paljon.
Tuntuu että en mistään saa apua, koska en halua osastolle mennä. Osastolla olo ei minua paranna, se vain siirtää ongelmaa myöhemmäksi. Sairaalajakson aikana olin psykologin tutkimuksissa jossa todettiin että kokopäiväsairaalahoito ei ole paranemiseni kannalta suositeltava vaihtoehto, jos elämässäni tulee kriisitilanteita.
Haluaisin vain yrittää palata normaaliin elämään, mutta hoitajan mukaan en siihen ole valmis. Luulisi että oma haluni ja toiveeni hoidon suhteen ja motivaationi olis tärkeitä. Ymmärrän että resurssit ovat rajalliset mutta saamani kohtelu tuntuu käsittämättömältä. En kuulemma suostu ottamaan apua vastaan koska kieltäydyn sairaalasta muuta minulle ei ole tarjolla. pitää siis pärjätä yksin. Enkä pärjää. Montako itsemurhayritystä vielä ehdin tehdä ennenkuin onnistun tai paranen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Millaisia kokemuksia teillä on avohoidosta?"
Pääsääntöisesti hyviä, mutta ihmisiähän hekin ovat.
Minulla hiukan samalanlainen tilanne, Töihin on kova halu, mutta kunto ei kyllä riitä kokopäiväiseen työn tekoon. Nyt seitsämän kuukauden masennus taistelun jälkeen sen ymmärrän itsekin. Välillä kun oli muutaman päivän parempi olo niin olin heti lähdössä töihin. mutta seuraavana päivänä saatoin maata taas masennuksen syövereissä.
Týönantaja on valmis ottamaan takaisin heti kun vointi / lääkärit sallivat. Myös osa-aikainen työ sopii työnantajalle. Tarkoitus on aloittaa työkokeilulla jolloin vakuutusyhtiö maksaa kuntoutus rahan ja työaika on vapaasti sovittavissa. Aluksi 3kk ja jatkoa harkitaan kokemusten mukaan joko työkokeiluna aina yhteen vuoteen saakka tai osa-aikasairaseläkkeenä esim seuraavat 3v.
Oletko keskustellut asiasta työterveyslääkärin kanssa?
Kannattaa kyllä kuunnella lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa. Itselleni oli kuitenkin tärkeää saada selvä kuntoutus suunnitelma aikaan. Se antaa uskoa tulevaisuuteen. Nyt olen vielä m,uutaman kuukauden saikulla ja sitten alkaisi se työkokeilu.
Älä hättäile, masennus vaatii pitkän toipumisajan joka itsellenikin on ollut vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Yritä ottaa vastaan se apu jota tarjotaan ja sitä kautta saada alkuun se kuntoutussuunniitelma. Siten voit saada myös hoitohenkilökunnan tuen toipumiselle.
Tsemppiä