Ensinnäki sanon että mahtava tää paikka, en oo ennen eksyny tänne mutta nyt ku tulin niin wau, ihanaa että on vielä tämmösiä paikkoja, joisa sekä tytöt että pojat keskustelee ja kun täälä ei ole lähes ollenkaan mitään trolleja tms. niin luulen kyllä että alan viihtyä täälä! Mahtavaa, kiitos teille! :)
Sitten asiaan. Oon piakoin 17 vuotias tyttö, enkä tiiä mitä pitäs tehä. Kaipaan ihan hirveänä läheisyyttä, haluaisin vaan olla poikaystävän kainalossa ja sylissä koko ajan, olla vaan, pussailla ja nauttia toisen seurasta. Mulla on myös unelma, että mun poikaystävä kantais mua aina, se ois niin ihanaa! Tosin oon aika sotanorsu, 167 cm ja 65 kg, jaksaako kukaan edes kantaa mua? :( Ongelmahan tässä siis on, että ei mulla ole mitään poikaystävää :o Enkä usko että mää edes osaisin/pystyisin seurusteleen, se on mulle kuitenki niin iso asia. Ja vaikka pystyisin ja osaisinki, niin sitte törmätään seuraavaan ongelmaan: en mä jaksa enää kiinnostua kenestään. Oon tykänny 2 vuotta mua pari vuotta vanhemmasta pojasta josta nyt oon alkamasa päästä yli pikkuhiljaa ja uusia, mielenkiintosia kasvoja nousee koko ajan kyllä esiin mutta en jaksa kiinnostua tai välittää enää.
Ennen ihastuminen oli mulle hyvin yleistä, mutta nykyään tuntuu ku mulla ei edes ois enää tunteita. Tein usein alotteita enkä edes oo hirveän ujo, mutta minut on tallattu niin usein lyttyyn, etten usko enää, että voisin löytää semmosen, joka rakastais mua tämmösenä ku mä oon. Ystävienki kans on menny vähän niin ja näin viimeaikoina ja oon suurimman osan ajastani vaan surullinen. En vihanen, pettyny, en ilonen tai huvittunu, vaan alakulonen ja surullinen.
Anteeksi nyt tää epätoivonen ja sekava purkaus, en tiiä edes kuuluuko tää tälle palstalle mutta tänne se nyt silti tulee.. :) Ja ennenkaikkea kiitos jos jaksoitte lukea!
Sitten asiaan. Oon piakoin 17 vuotias tyttö, enkä tiiä mitä pitäs tehä. Kaipaan ihan hirveänä läheisyyttä, haluaisin vaan olla poikaystävän kainalossa ja sylissä koko ajan, olla vaan, pussailla ja nauttia toisen seurasta. Mulla on myös unelma, että mun poikaystävä kantais mua aina, se ois niin ihanaa! Tosin oon aika sotanorsu, 167 cm ja 65 kg, jaksaako kukaan edes kantaa mua? :( Ongelmahan tässä siis on, että ei mulla ole mitään poikaystävää :o Enkä usko että mää edes osaisin/pystyisin seurusteleen, se on mulle kuitenki niin iso asia. Ja vaikka pystyisin ja osaisinki, niin sitte törmätään seuraavaan ongelmaan: en mä jaksa enää kiinnostua kenestään. Oon tykänny 2 vuotta mua pari vuotta vanhemmasta pojasta josta nyt oon alkamasa päästä yli pikkuhiljaa ja uusia, mielenkiintosia kasvoja nousee koko ajan kyllä esiin mutta en jaksa kiinnostua tai välittää enää.
Ennen ihastuminen oli mulle hyvin yleistä, mutta nykyään tuntuu ku mulla ei edes ois enää tunteita. Tein usein alotteita enkä edes oo hirveän ujo, mutta minut on tallattu niin usein lyttyyn, etten usko enää, että voisin löytää semmosen, joka rakastais mua tämmösenä ku mä oon. Ystävienki kans on menny vähän niin ja näin viimeaikoina ja oon suurimman osan ajastani vaan surullinen. En vihanen, pettyny, en ilonen tai huvittunu, vaan alakulonen ja surullinen.
Anteeksi nyt tää epätoivonen ja sekava purkaus, en tiiä edes kuuluuko tää tälle palstalle mutta tänne se nyt silti tulee.. :) Ja ennenkaikkea kiitos jos jaksoitte lukea!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko minä ? :(
Löysin kaksoisolentoni, hipvitunhei.
Toisinaan mietin, onko mulla toisia persoonia. Ehkä oot yks karannu semmonen?
Sotanorsu muka? Paskat :D Suthan kantaa aiva heleposti. Älä turhaan murehdi :p
Itelläki kyl vähä sama ongelma... Ens kuus täytän 17, kertaakaa en oo seurustellu... Oon aiva helevetin ujo tyttöjen läheisyydes :( Itekkää en jaksa enää kiinnostuu kestää ku alakaa tuntua siltä etten ikinä saa ketää.
Meinaatko että jaksaa? Mä "seurustelin" 12-vuotiaana yhen pojan kans. Tää suhe kuitenki paljastui häijyimmäks petokseks, mitä mulle on elämäni aikana tehty... Luottamus ihmisiin kärsi aika paljon, mutta se on kyllä pikkuhiljaa ruvennu palaan.. :) Että siinäki sitte mun seurustelut :D
Äh, tosi inhottavaa tämä.. Tsemppiä sulle silti :)
Jumpe, ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon! :D
Meitä on täällä siis muitakin samanlaisia, tsemppiä elämään!
Joo, ilmeisesti en ookaan yksin ongelmani kanssa :D Kiitos ja sitä samaa sulle :)
Olet noin nuori niin varmaan hyvin ehdit vielä löytää jonkun, joka tykkää kantaa sua ;)
Ehkä et enää jaksa kiinnostua muista, jos sinulla on muutenkin rankkaa kavereiden kanssa? Ehkä kannattaisi hoitaa asiat kuntoon kavereiden kanssa tai etsiä vaikka uusia? Ystävät varmaan piristäisi ja kannustaisi sua etsimään poikaystävää :)
Olet muuten ihan normaalipainoinen, et mikään sotanorsu :D
Kiitos kommentistasi, Azusa89! Niin, ikäähän mulla tosiaan ei ole vielä huolestuttavan paljo, niin pitäis ehkä malttaa oottaaki. Kaverit on kyllä melko "uusia" paikkakunnanvaihdoksen vuoksi ja ovat ihania, mutta itelläni vähän ollu ongelmia joka sitte on heijastunu väleihinki.. :/ Mutta tokikin asiat vois olla paljon pahemminkin. Sitä ei vaan tässä hellyydentuskassa ymmärrä ;)