Olen jo pitkään miettinyt mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Olenko muiden mielestä mukava, hauska, puhelias vai ärsyttävä?! Olen kuitenkin itse tullut siihen tulokseen, että en itse pidä omasta käytöksestäni.
Olen nuori ihminen, joka on käynyt montaa eri koulua, joissa olen aina tutustunut uusiin ihmisiin. Olen sosiaalinen ja tätä kautta olenkin huomannut, että aina kun tapaan uuden ihmisen ja haluan tutustua tähän, puhun vain itsestäni koko ajan. Kerron taustastani, perheestäni, asioista joista pidän, mitä harrastan ja kaikkea muuta mahdollista mitä mieleen juolahtaa. Kyselen tietenkin myös keskustelukumppaniltani asioita, jotka auttavat tutustumaan uuteen ihmiseen. Huomaan kuitenkin, että haluan ns. tuoda itseäni esille. Olen itse tavannut ihmisiä, jotka käyttäytyvät samalla tavoin ja tiedän kuinka raivostuttavaa se on. Mutta en silti osaa lopettaa. Olen yrittänyt olla puhumatta itsestäni niin paljoa ja kysellyt muilta erinäisiä asioita keskuteluissa - mutta kuitenkin, aina lopulta päädyn kehumaan itseäni.
Olen myös huomannut, että olen aivan liian ylpeä siitä mikä minusta on ihmisenä tullut. Olen korkeasti koulutettu ja huomaan ajattelevani, että alemmasti koulutetut ihmiset ovat paljon huonompia kuin minä. En itse ikinä sano tätä ääneen, koska minulla on todella hyviä ystäviä, jotka ovat vähemmän koulutettuja kuin minä. Kuitenkin, joka kerta kun keskustellaan koulutuksesta ja opinnoista, tunnen kuinka ylemmyyden tunne hiipii ja ajattelen mielessäni, että 'on mukavaa olla fiksu ja lukenut'. Luulen kuitenkin, että tämä kaikki itsensä kehuminen, yltiömäinen ylemmyyden tunne ja ylpeys johtuvat siitä, että olen oikeasti melko epävarma itsestäni - ulkonäköä ajattelen. En pidä itseäni kauniina, koska en ole pitkä ja mallivartaloinen, vaan oikeasti pieni ja pyöreä. Huomaan tuntevani alemmuuden tunnetta ihmisten ilmoilla jos satun olemaan kauniin kaverini kanssa ulkona.
En oikein itse tiedä miksi halusin kirjottaa tänne palstalle. Ehkäpä halusin saada vinkkejä kuinka muuttaa käyttäytymistäni ja ajattelutapaani - tämä asia on kuitenkin vaivannut minua jo pitkään. Tai toisaalta minulla saattoi olla vaan välitön halu purkaa pahaa oloani. Haluaisin kuitenkin tietää, että onko kellään muulla ollut samanlaisia kokemuksia ja mahdollisesti, kuinka olette niistä päässeet yli? Minulla on todella vahva halu parantaa persoonallisuuttani ja käyttäytymistäni, koska en halua olla tällainen.
Olen nuori ihminen, joka on käynyt montaa eri koulua, joissa olen aina tutustunut uusiin ihmisiin. Olen sosiaalinen ja tätä kautta olenkin huomannut, että aina kun tapaan uuden ihmisen ja haluan tutustua tähän, puhun vain itsestäni koko ajan. Kerron taustastani, perheestäni, asioista joista pidän, mitä harrastan ja kaikkea muuta mahdollista mitä mieleen juolahtaa. Kyselen tietenkin myös keskustelukumppaniltani asioita, jotka auttavat tutustumaan uuteen ihmiseen. Huomaan kuitenkin, että haluan ns. tuoda itseäni esille. Olen itse tavannut ihmisiä, jotka käyttäytyvät samalla tavoin ja tiedän kuinka raivostuttavaa se on. Mutta en silti osaa lopettaa. Olen yrittänyt olla puhumatta itsestäni niin paljoa ja kysellyt muilta erinäisiä asioita keskuteluissa - mutta kuitenkin, aina lopulta päädyn kehumaan itseäni.
Olen myös huomannut, että olen aivan liian ylpeä siitä mikä minusta on ihmisenä tullut. Olen korkeasti koulutettu ja huomaan ajattelevani, että alemmasti koulutetut ihmiset ovat paljon huonompia kuin minä. En itse ikinä sano tätä ääneen, koska minulla on todella hyviä ystäviä, jotka ovat vähemmän koulutettuja kuin minä. Kuitenkin, joka kerta kun keskustellaan koulutuksesta ja opinnoista, tunnen kuinka ylemmyyden tunne hiipii ja ajattelen mielessäni, että 'on mukavaa olla fiksu ja lukenut'. Luulen kuitenkin, että tämä kaikki itsensä kehuminen, yltiömäinen ylemmyyden tunne ja ylpeys johtuvat siitä, että olen oikeasti melko epävarma itsestäni - ulkonäköä ajattelen. En pidä itseäni kauniina, koska en ole pitkä ja mallivartaloinen, vaan oikeasti pieni ja pyöreä. Huomaan tuntevani alemmuuden tunnetta ihmisten ilmoilla jos satun olemaan kauniin kaverini kanssa ulkona.
En oikein itse tiedä miksi halusin kirjottaa tänne palstalle. Ehkäpä halusin saada vinkkejä kuinka muuttaa käyttäytymistäni ja ajattelutapaani - tämä asia on kuitenkin vaivannut minua jo pitkään. Tai toisaalta minulla saattoi olla vaan välitön halu purkaa pahaa oloani. Haluaisin kuitenkin tietää, että onko kellään muulla ollut samanlaisia kokemuksia ja mahdollisesti, kuinka olette niistä päässeet yli? Minulla on todella vahva halu parantaa persoonallisuuttani ja käyttäytymistäni, koska en halua olla tällainen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisaalta kyllähän ihminen saa olla ylpeä saavutuksistaan itsehän sinä työn olet sen eteen tehnyt.Olen tavannut monia ihmisiä jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä vaan valittavat millon mistäkin ja jos joku kehuu heitä niin tuhahtavat jotakin.Liika on kuitenkin aina liikaa itsensä kehumisessakin jos haluat olla esillä ja huomion keskipisteenä olet ehkä jäänyt jossain vaiheessa liian vähälle huomiolle tai ehkä sinun pitäisi päästä teatteri tai elokuva alalle saisit ainakin nauttia huomion valokeilasta.