En tiedä... Pakko saada ajatukset johonkin. Joten tässä tulee:
Olen tuntenut sinut jo monta vuotta. Olen keskustellut kanssasi asioista, ihan mistä vain mitä vain mieleen juolahtaa. Tämä on tapahtunut harvoin. Vain joskus kun on tarvinnut jotakuta kenelle uskoutua. Tarvinnut olkapäätä kenelle kertoa asioita, joita ei omille läheisilleenkään ole viitsinyt kertoa. Sinusta olen sen saanut. Et ole ollut edes erityisemmin tärkeä minulle. Hyvä kaveri...
Nyt olet saanut paikkasi elämässäni. Keskustelen kanssasi illasta toiseen. Tunteja ja taas tunteja. Asioille ei tunnu löytyvän loppua. Kaveruutemme syveni ystävyydeksi. Ymmärsin sinun olevan ihminen, johon samaistun, johon voin luottaa ja kenelle voin kertoa omista murheistani ja edelleen asioista, joista en kertoisi muille ystävilleni. Kerroin sinulle itsestäni... Kerroin asioista, joista en ollut ylpeä. Kerroin asioista, joista olin ylpeä. Kerroin asioista, jotka merkitsevät minulle. Olit silti etäällä, mutta onneksi puhelimet antoivat meille ne tunnit, jotka saimme vain keskustella. Sinä kerroit minulle menneisyydestäsi. Kaikista niistä enemmän ja vähemmän ylpeistä hetkistä, kaikista niistä asioista, joita kadut tai joita pidät väliinpitämättöminä. Kuulin sinusta asioita, jotka kuvittelin jopa melko uskomattomiksi. Kuulin asioita, jotka ovat sinua järkyttäneet omalla tavallaan. Kuulin asioita sinusta, jotka ovat elämääsi vaikuttaneet vaikket sitä näyttäisikään.
Nyt otit askeleen lähemmäksi. Vaihdoit maisemaa... Vaihdoit sitä lähemmäksi minua. En tiedä miksi teit sen tai miksi halusit löytää tiesi lähelle minua, mutta tiedä, että teit minut hulluksi. Lupasin auttaa sinua, jotta kotiudut ja löydät paikkasi täältä. Lupaus muuttui riippakiveksi. Riippakiveksi, jota en edelleenkään kadu vaan mitä roikotan rinnassani. En tiedä, mitä sinulta haluan. Tunnen oloni hyväksi, onnelliseksi, turvalliseksi kun olen kanssasi. Haluan vain olla kanssasi. Kosketuksin tai ilman. En tiedä, mitä minusta haluat, mutta minä haluan vain olla lähellä sinua. Tunteitani en uskalla kertoa, koska pelkään sinut menettäväni. Enkä tiedä mitä minusta haluat. Odotan vain, josko jonain päivänä sinut voisin läheltäni löytää.
Ja nyt kun olet hetken poissa. En tiedä mitä tekisin, mitä ajattelisin. Tyhjä on pääni...
Olen tuntenut sinut jo monta vuotta. Olen keskustellut kanssasi asioista, ihan mistä vain mitä vain mieleen juolahtaa. Tämä on tapahtunut harvoin. Vain joskus kun on tarvinnut jotakuta kenelle uskoutua. Tarvinnut olkapäätä kenelle kertoa asioita, joita ei omille läheisilleenkään ole viitsinyt kertoa. Sinusta olen sen saanut. Et ole ollut edes erityisemmin tärkeä minulle. Hyvä kaveri...
Nyt olet saanut paikkasi elämässäni. Keskustelen kanssasi illasta toiseen. Tunteja ja taas tunteja. Asioille ei tunnu löytyvän loppua. Kaveruutemme syveni ystävyydeksi. Ymmärsin sinun olevan ihminen, johon samaistun, johon voin luottaa ja kenelle voin kertoa omista murheistani ja edelleen asioista, joista en kertoisi muille ystävilleni. Kerroin sinulle itsestäni... Kerroin asioista, joista en ollut ylpeä. Kerroin asioista, joista olin ylpeä. Kerroin asioista, jotka merkitsevät minulle. Olit silti etäällä, mutta onneksi puhelimet antoivat meille ne tunnit, jotka saimme vain keskustella. Sinä kerroit minulle menneisyydestäsi. Kaikista niistä enemmän ja vähemmän ylpeistä hetkistä, kaikista niistä asioista, joita kadut tai joita pidät väliinpitämättöminä. Kuulin sinusta asioita, jotka kuvittelin jopa melko uskomattomiksi. Kuulin asioita, jotka ovat sinua järkyttäneet omalla tavallaan. Kuulin asioita sinusta, jotka ovat elämääsi vaikuttaneet vaikket sitä näyttäisikään.
Nyt otit askeleen lähemmäksi. Vaihdoit maisemaa... Vaihdoit sitä lähemmäksi minua. En tiedä miksi teit sen tai miksi halusit löytää tiesi lähelle minua, mutta tiedä, että teit minut hulluksi. Lupasin auttaa sinua, jotta kotiudut ja löydät paikkasi täältä. Lupaus muuttui riippakiveksi. Riippakiveksi, jota en edelleenkään kadu vaan mitä roikotan rinnassani. En tiedä, mitä sinulta haluan. Tunnen oloni hyväksi, onnelliseksi, turvalliseksi kun olen kanssasi. Haluan vain olla kanssasi. Kosketuksin tai ilman. En tiedä, mitä minusta haluat, mutta minä haluan vain olla lähellä sinua. Tunteitani en uskalla kertoa, koska pelkään sinut menettäväni. Enkä tiedä mitä minusta haluat. Odotan vain, josko jonain päivänä sinut voisin läheltäni löytää.
Ja nyt kun olet hetken poissa. En tiedä mitä tekisin, mitä ajattelisin. Tyhjä on pääni...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerro vaan, et menetä mitään, mutta jos et kerro saatat menettää haluamasi tulevaisuuden, rohkeutta!