Jos lopettaa kauniiden ja rohkeiden katsominen ja käyttää sen ajan maailmankirjallisuuden klassikoiden lukemiseen miten elämä muuttuu, tuleeko paremmaksi ihmiseksi, ymmärtääkö elämän tarkoituksen jne?
Kauniit ja rohkeat vs. kirjat
Kysyn vaan
16132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hassu kysymys, et muutu mitenkään. Kummatkin ovat aikuisten satuja, hyvää viihdettä ja ajanvietettä, ei yhtään sen enempää. Kummallinen käsitys että joidenkin fiktiivisten kirjojen lukeminen muuttaisi ihmistä jotenkin. Tämä on etenkin lukutoukkien suosima myytti jolla ei ole mitään tieteellistä perustetta!
Auttaako siis Kaunarit vaikkapa ymmärtämään lähisukupolvien elämää tässä maassa samalla tavoin kuin Tällä Pohjantähden alla , tai Tuntematon sotilas?
Miten Tuntematon sotilas tai Täällä pohjantähden alla nykypäivää mitenkään auttaa ymmärtämään, kovin ovat kaukaista historiaa. Ei ehkä kauniit ja rohkeat opeta mitään mutta kannattaa lukea Hesaria ja katsoa tv-uutisia niin maailmasta ja nyky-Suomesta jonkin verran ymmärtää.
Nytkö jo ko. teokset ovat nostettu kuvaamaan historiallisia tositapahtumia, ompa sulla jutut, olet varsinainen satusetä. Jos kansalaissodasta ja jatkokosodasta tahtoo jotain tietää lukee faktaa ei fiktiota jota aikuisten saduiksikin kutsutaan.
Fiktiivinen kaunokirjallisuus on suunnattoman yliarvostettua faktaan verrattuna. Lapsille ja nuorille sopivaa, kehittää sanavarastoa, ei aikuiset satuja tarvitse. Todellisuus kun on tarua ihmeellisempää!
Fiktion ydin eivät ole mitkään tilasto- tai numerofaktat, vaan inhimillisen kokemuksen välittäminen tarinan muodossa. Jos haluat tilastofaktoja torpparilaitoksesta, niin lue historiaa. Jos taas haluat elämyksellisen aavistuksen siitä millaista ihmiselo kyläyhteisössä siinä tilanteessa mahdollisesti oli, niin lue kaunokirjallisuutta.
Mutta kun se on fiktiota, keksittyä, satua! Haluan tietää millaista oli keisari Neron aikaan muinaisessa Roomassa, siispä luen satukirjan joka kertoo keksityistä henkilöistä jotka muka ovat eläneet silloin?! "Elämyksellinen aavistus", nyt kyllä naurattaa...
No jos sinusta tuntuu että et ole saanut mistään fiktiosta mikäänlaista oivallusta ihmisenä olemisesta, niin asiahan on selvä: pysyttelet tietokirjoissa. Eikä siinä tietenkään mitään vikaa ole.
"Haluan tietää millaista oli keisari Neron aikaan muinaisessa Roomassa, siispä luen satukirjan joka kertoo keksityistä henkilöistä jotka muka ovat eläneet silloin?!"
Suosittelen lukemaan Mika Waltarin "Ihmiskunnan Viholliset". Se antaa paljon paremman kuvan Neron ajan elämästä kuin yksikään historiankirja, minkä olen lukenut (ja antiikin historiaa harrastavana olen lukenut niitä aika paljon).
Historialliset romaanit perustuvat yleensä tarkkoihin lähdetutkimuksiin ja ovat sekoitelma totta ja tarua, aivan niinkuin "Ihmiskunnan Viholliset"; Faktatietojen väliin on kudottu fiktiivinen tarina. Kirjassaan Waltari seuraa uskollisesti antiikinajan lähteitä.
Tietenkin 1900-luvulla eläneen kirjoittajan on mahdotonta tarkalleen saavuttaa lähes kaksi vuosituhatta aiemmin eläneiden ihmisten ajatusmaailmaa, mutta hän voi antaa aikakaudesta, "elämyksellisen aavistuksen", mikä on runollinen, mutta osuva ilmaus.
"Mutta kun se on fiktiota, keksittyä, satua!"
Nyt sekoitat fantasiakirjallisuuden ja historiallisen romaanin. Jälkimmäinen laji yleensä tukeutuu tarkkaan historiantuntemukseen. Suurelle ylöisölle tarkoitetut historialliset ajanvieteromaanit eivät ole tuulesta temmattuja: esim. (näin antiikin aiheissa pysyäksemme) väkivällalla, seksillä yms. mässäilevät viihdekirjailijat Robert Harris ("Pompeji"-kirjassaan) ja Conn Iggulden ("Keisari"-kirjasarjassaan) ovat perehtyneet aiheisiinsa todella huolellisesti ja seuraavat tunettuja tapahtumia kunnioitettavan tarkasti.
Toki myös elokuvat ja tv-sarjat voivat antaa täsmällisen kuvan ajastaan, vaikka se onkin ennemminkin poikkeus kuin sääntö. Esim. "Rooma"-sarjaa voi pitää historian opetusohjelmana.
Aina vain paranee, aikuisten satuja lukemalla oivaltaisi ihmisenä olemisen tarkoituksen. Ei todellakaan, sen oivaltaa kun käyttää aikaansa olemalla ihmisten kanssa, ei kirjoja lukemalla. Varmaan seksistä saa paremman käsityksen kirja nenässä kiinni kuin seksiä ahkerasti harrastamalla?
Aika mahdotonta on nykypäivän ihmisen ymmärtää mitä muinaisten roomalaisten päässä liikkui vaikka kuinka paljon taustatutkimusta tekisi.
Aloittaja kyseli sitä muuttuuko hän paremmaksi ihmiseksi ja ymmärtääkö elämän tarkoituksen mikäli vaihtaa kauniit ja rohkeat maailmankirjallisuuden klassikoihin. Minä olen sitä mieltä ettei muutu paremmaksi ihmiseksi eikä ymmärrä yhtään enempään elämän tarkoituksesta. Sinä varmaan olet toista mieltä? Jos olet niin olisko tuosta jotain näyttöäkin, sellaista ihan tieteellistä. Luulisi että asiaa on tutkittu, tutkitaanhan sitä paljon turhempiakin asioita.
Selvästikin tämä erittäin kiintoisa kysymys fiktion ja faktan suhteesta askarruttaa sinua aika tavalla.
Onko joku erityinen lukukokemus sen synnyttänyt?
"Aika mahdotonta on nykypäivän ihmisen ymmärtää mitä muinaisten roomalaisten päässä liikkui vaikka kuinka paljon taustatutkimusta tekisi."
No eikö se sitten tarkoita että myös nykypäivän historioitsija, joka yrittää perehtyä muinaiseen ajatusmaailmaan, erehtyy yhtä pahasti kuin romaanikirjailija. Eli historiankirjat ja historialliset romaanit ovat samalla tasolla.
Mitä tulee siihen, tekeekö lukeminen ihmisestä paremman, en osaa ottaa kantaa. Mutta historiantietämys kyllä tulee paremmaksi romaaneja lukemalla. Historioitsija Matti Klinge (siis yksi Suomen arvostetuimmista alansa edustajista, ellei arvostetuin, ulkomaillakin tunnette), eli ihminen joka epäilemättä on pätevä puhumaan historiasta, ottaa kirjoituksissaan usein esille jonkin klassikon aseman saavuttaneen historiallisen romaanin esimerkkinä tietyn aikakauden erinomaisesta kuvauksesta.
Historiantietämys tulee kyllä huomattavasti paremmaksi kun lukee faktaa eikä fiktiota, niitä aikuisten satuja.
Jos sinulle kerrotaan vertauskuvallinen tarina, vaikkapa Aisopoksen Kettu ja pihlajanmarjat, niin miten siihen reagoit?
Sanotko että " aikuisten satuja, eihän kettu osaa puhua"?
"Historiantietämys tulee kyllä huomattavasti paremmaksi kun lukee faktaa eikä fiktiota, niitä aikuisten satuja."
Ai ihanko tosi?
Mutta minähän otin kantaa siihen ovatko historialliset romaanit parempia historianopettajia kuin tv. Kysymys fakta- ja fiktiokirjojen suhteesta on sen suhteen epäolennainen.
Kauniit ja rohkeat ei muuta elämääsi.Mihail Bulgakovin klassikkoromaani Saatana saapuu Moskovaan muuttaa elämäsi.Muutti ainakin omani :) Eikä Saatana saapuu Moskovaan ole ainut elämäämuuttava lukukokemus,niitä on monia monia muita... koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa klassikkojen lukemista!
Anteeksi unohdin mainita vielä yhden asian... Aloita WSOY:n klassikot sarjan kirjoista.Tuossa sarjassa ei huonoja kirjoja olekaan.Sarjasta löytyy muun muuassa tuo ylistämäni Bulgakovin kirja.Suuntaa kirjastoon ja aloita uusi elämä maailmankirjallisuuden klassikoiden parissa :)