Olen vuoden seurustellut ihanan mieheni kanssa, joka on sairastanut vaikean masennuksen ja on ollut viimeisimmän vuodenkin edelleen sairaslomalla. Pääasiassa on ollut hyviä kausia, mut nyt on ollut melkoinen notkahdus voinnissa. Alkoi ominpäin lääkeannoksiaan vähentelemään ja lopettikin sen kokonaan.
Toivoisin ajatuksia ja neuvoja, mitä vaan, masennuksen sairastaneilta ja omaisilta, sillä olen jotenkin hukassa miten pitäisi toimia ja olla pahentamatta tilannetta.
Ahdistuksen ja masennuksen lisääntyessä mieheni haluaa selvittää asioita yksinään eikä juurikaan toivo,että pitäisin yhteyttä.Olen hänelle pyrkinytkin antamaan rauhan ja odottelut hänen yhteydenottoaan, ja päivän-kahden päästä onkin aina kuulunut ja yhteiselo palautunut entiselleen.
Nyt tuntuu vaan ettei kaikki ole kohdallaan ja mietinkin, olisiko syynä nyt sitten liian aikainen lääkkeiden lopetus. Olemme useamman päivän olleet erossa ja laittaneet vain muutamat tekstiviestit. En tiedä sen viimepäivien kulusta juuri muuta kuin että on ahdistanut ja masentanut. En tiedä mitä hänen päässään pyörii ja tuntuu että meidän mahdollinen näkeminenkin on hänelle samantekevää tällä hetkellä.
Sydäntä korventaa kun tietää että rakas voi huonosti. En pysty keskittymään mihinkään kun en toisesta kuule mitään.Mieheni tuntuu nyt sulkevan minua elämästään enkä tiedä onko parempi vetäytyä vai mennä hänen luokseen vaikka väkisin. Välitän ja tahdon auttaa, mutta en kertakaikkiaan tiedä miten sen näyttäisin.
Toivoisin todella kuulevani muiden näkökulmia tilanteeseen.
Olen syvästi rakastunut mieheeni ja tiedän että hänkin rakastaa mua.Emme siis asu yhdessä ja mies on aina ollut tarkka omasta tilastaan. Nyt kuitenkin tunnen, että hän puskee mua todella voimakkaasti kauemmaksi, enkä vaan tiedä miten suhtautua tilanteeseen. Tunnen itseni aika voimattomaksi, kun pelkään etten osaa auttaa oikealla tavalla vaan pahennan tilannetta.
Toivoisin ajatuksia ja neuvoja, mitä vaan, masennuksen sairastaneilta ja omaisilta, sillä olen jotenkin hukassa miten pitäisi toimia ja olla pahentamatta tilannetta.
Ahdistuksen ja masennuksen lisääntyessä mieheni haluaa selvittää asioita yksinään eikä juurikaan toivo,että pitäisin yhteyttä.Olen hänelle pyrkinytkin antamaan rauhan ja odottelut hänen yhteydenottoaan, ja päivän-kahden päästä onkin aina kuulunut ja yhteiselo palautunut entiselleen.
Nyt tuntuu vaan ettei kaikki ole kohdallaan ja mietinkin, olisiko syynä nyt sitten liian aikainen lääkkeiden lopetus. Olemme useamman päivän olleet erossa ja laittaneet vain muutamat tekstiviestit. En tiedä sen viimepäivien kulusta juuri muuta kuin että on ahdistanut ja masentanut. En tiedä mitä hänen päässään pyörii ja tuntuu että meidän mahdollinen näkeminenkin on hänelle samantekevää tällä hetkellä.
Sydäntä korventaa kun tietää että rakas voi huonosti. En pysty keskittymään mihinkään kun en toisesta kuule mitään.Mieheni tuntuu nyt sulkevan minua elämästään enkä tiedä onko parempi vetäytyä vai mennä hänen luokseen vaikka väkisin. Välitän ja tahdon auttaa, mutta en kertakaikkiaan tiedä miten sen näyttäisin.
Toivoisin todella kuulevani muiden näkökulmia tilanteeseen.
Olen syvästi rakastunut mieheeni ja tiedän että hänkin rakastaa mua.Emme siis asu yhdessä ja mies on aina ollut tarkka omasta tilastaan. Nyt kuitenkin tunnen, että hän puskee mua todella voimakkaasti kauemmaksi, enkä vaan tiedä miten suhtautua tilanteeseen. Tunnen itseni aika voimattomaksi, kun pelkään etten osaa auttaa oikealla tavalla vaan pahennan tilannetta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jätä se! Etsi normaali mies!