Olen nyt hieman yli kolmekymppinen mies.
Mitä olen elämässä suorittanut:
1. Peruskoulu suoritettu keskinkertaisella menestyksellä.
2. Ammattikoulu suoritettu hyvällä menestyksellä.
3. Armeija suoritettu kuntoisuusluokka A, palvelukelpoisuus erinomainen ja yleisarvostelu tyydyttävä.
4. Iltalukio (hyvällä menestyksellä)
5. AMK Opinnot puolivälissä
6. Useita mitalleita amatooriurheilun parissa muutamista eri lajeista.
Mitä olen elämässä saanut:
1. Pätkätyötä pisin pätkä peräti 2 vuotta, mutta useimmat kuukausia tai korkeintaan puolivuotta.
2. Erilaisia toimenpiteitä työvoimatoimistosta, kelasta ja sosiaaliluukulta niin, että paperia alkaa olla muutama kirjahyllymetri.
3. Tyttöystävä, mutta saattaa olla ero edessä kun en onnistunut pääsemään mukaan edes keskinkertaisesti menestyvien joukkoon kaikista toimenpiteistä ja suorituksista huolimatta.
4. Kaupunginvuokra-asunto ja useinkin vain minimitoimeentulo. (en ole ikinä onnistunut työllistymään niin pitkäaikaisesti, että olisi ollut mahdollista säästää omaan asuntoon).
5. Köyhyydestä huolimatta, olen onnistunut saamaan säästöön enimmillään, jopa 5000€ sen enempää omaisuutta minulla ei ole ikinä ollut elämässäni.
Miten menee nyt:
1. Kulutan julkisia sairaanhoito-, sosiaalitoimiston-, työvoimatoimiston ja kelan palveluita yhä enenemässä määrin, koska terveys on alkanut reistailla ja muutenkin työllistyminen on alkanut vaikeutua. Sitä aikaisemmin en käyttänyt sairaanhoitopalveluita ikinä pakollisia käyntejä lukuun ottamatta.
2. Alkoholin kulutus on lisääntynyt, jouduin vuosi sitten putkaan ensimmäistä kertaa elämässä ja sain sakot järjestyshäiriöiden aiheuttamisesta, sekä haitanteosta virkamiehelle. Olen myös epäiltynä toisesta rikoksesta en kuitenkaan vielä tuomittu. Eli rikollinen ura on alussa tosin sillä poikkeuksella, että minä aloitin sen yli kolmekymppisenä, sitä aikaisemmin en ole saanut edes sakkoja. Se sellainen halu yrittää päästä elämässä eteenpäin on karissut vuosien varrella samaa tahtia auktoriteettien kunnioituksen kanssa.
Totuus on se, että parisuhteessa eläminen on pitänyt minut jotenkin pinnalla, mutta sekin on päättymässä ja sukulaisille olen muuttunut hylkiöksi veljestä ja siskostani tuli jotain. Veljestä insinööri ja siskosta sosiaalialan ihmisiä. Minusta tulee ammatiltani syrjäytynyt, mutta positiivisena ihmisenä näen, että elämäntarinani oli värikkäämpi seikkailu kuin muilla tässä perheessä.
Almuja en halua anella keneltäkään tai valittaa kohtaloani yhtään tarinani kertomisen vaatimista enempää. Minua ei ole saanut murtumaan äärimmäinen väkivaltakaan, jonka uhriksi olen joutunut kerran elämässä saati poliisien tai viranomaisten vittuilu.
Kommentteja? Mihin luulette että päädyn vankilaan, syrjäytyneeksi, mielenterveyspotilaaksi, sairaseläkkeelle. Kuntoudunko jollain ihmeellä ja päädyn vielä veronmaksajaksi kun se ei ole onnistunut syystä tai toisesta viimeisen 30v yrittämisen aikana muutenkaan.
Voisikin tähän loppuun todeta Jyrki Kataisen sanoja mukaillen ”vastakkain asettelun aika on ohi”, että almujen anelemisen aika on ohi.
Mitä olen elämässä suorittanut:
1. Peruskoulu suoritettu keskinkertaisella menestyksellä.
2. Ammattikoulu suoritettu hyvällä menestyksellä.
3. Armeija suoritettu kuntoisuusluokka A, palvelukelpoisuus erinomainen ja yleisarvostelu tyydyttävä.
4. Iltalukio (hyvällä menestyksellä)
5. AMK Opinnot puolivälissä
6. Useita mitalleita amatooriurheilun parissa muutamista eri lajeista.
Mitä olen elämässä saanut:
1. Pätkätyötä pisin pätkä peräti 2 vuotta, mutta useimmat kuukausia tai korkeintaan puolivuotta.
2. Erilaisia toimenpiteitä työvoimatoimistosta, kelasta ja sosiaaliluukulta niin, että paperia alkaa olla muutama kirjahyllymetri.
3. Tyttöystävä, mutta saattaa olla ero edessä kun en onnistunut pääsemään mukaan edes keskinkertaisesti menestyvien joukkoon kaikista toimenpiteistä ja suorituksista huolimatta.
4. Kaupunginvuokra-asunto ja useinkin vain minimitoimeentulo. (en ole ikinä onnistunut työllistymään niin pitkäaikaisesti, että olisi ollut mahdollista säästää omaan asuntoon).
5. Köyhyydestä huolimatta, olen onnistunut saamaan säästöön enimmillään, jopa 5000€ sen enempää omaisuutta minulla ei ole ikinä ollut elämässäni.
Miten menee nyt:
1. Kulutan julkisia sairaanhoito-, sosiaalitoimiston-, työvoimatoimiston ja kelan palveluita yhä enenemässä määrin, koska terveys on alkanut reistailla ja muutenkin työllistyminen on alkanut vaikeutua. Sitä aikaisemmin en käyttänyt sairaanhoitopalveluita ikinä pakollisia käyntejä lukuun ottamatta.
2. Alkoholin kulutus on lisääntynyt, jouduin vuosi sitten putkaan ensimmäistä kertaa elämässä ja sain sakot järjestyshäiriöiden aiheuttamisesta, sekä haitanteosta virkamiehelle. Olen myös epäiltynä toisesta rikoksesta en kuitenkaan vielä tuomittu. Eli rikollinen ura on alussa tosin sillä poikkeuksella, että minä aloitin sen yli kolmekymppisenä, sitä aikaisemmin en ole saanut edes sakkoja. Se sellainen halu yrittää päästä elämässä eteenpäin on karissut vuosien varrella samaa tahtia auktoriteettien kunnioituksen kanssa.
Totuus on se, että parisuhteessa eläminen on pitänyt minut jotenkin pinnalla, mutta sekin on päättymässä ja sukulaisille olen muuttunut hylkiöksi veljestä ja siskostani tuli jotain. Veljestä insinööri ja siskosta sosiaalialan ihmisiä. Minusta tulee ammatiltani syrjäytynyt, mutta positiivisena ihmisenä näen, että elämäntarinani oli värikkäämpi seikkailu kuin muilla tässä perheessä.
Almuja en halua anella keneltäkään tai valittaa kohtaloani yhtään tarinani kertomisen vaatimista enempää. Minua ei ole saanut murtumaan äärimmäinen väkivaltakaan, jonka uhriksi olen joutunut kerran elämässä saati poliisien tai viranomaisten vittuilu.
Kommentteja? Mihin luulette että päädyn vankilaan, syrjäytyneeksi, mielenterveyspotilaaksi, sairaseläkkeelle. Kuntoudunko jollain ihmeellä ja päädyn vielä veronmaksajaksi kun se ei ole onnistunut syystä tai toisesta viimeisen 30v yrittämisen aikana muutenkaan.
Voisikin tähän loppuun todeta Jyrki Kataisen sanoja mukaillen ”vastakkain asettelun aika on ohi”, että almujen anelemisen aika on ohi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa surullista luettavaa. Et taida kuitenkaan olla ainutkertainen tapaus, kohtalotovereita sinulla riittää, jos tuo nyt mitään lohduttaa.
Olet kuitenkin nyt pahalla tiellä, josta ei mitään hyvää seuraa, jos et lopeta oitis, myöhemmin se on jo vaikeampaa.
Olet ilmaisuvoimainen ja looginen kirjoittaja, joten sinulla on kyllä eväitä parempaankin kuin rötöstelytielle.
Yritä löytää jostain tukihenkilö itsellesi ja ennen kaikkea suorita AMK-opintosi loppuun. Jos olet erehtynyt väärältä tuntuvalle alalle, niin vaihda sitten kouluttautumisalaa. Nythän on hakuajat meneillään. Tiedäthän, että ammattiopintoihin saa opintotuen aina koulutusajaksi riippumatta siitä, minkä verran on opintotukea saanut aikaisemmin. Systeemi on siis toinen kuin yliopisto-opinnoissa. Kun ilmeisesti olet työkkärin kirjoilla, niin voit myös yrittää saada opinnot omaehtoisiksi opinnoiksi, jolloin voisit opiskella työttömyyskorvauksen varassa. Tuo tietysti edellyttää työkkärin hyväksyntää ETUKÄTEEN, ennen opintojen aloittamista.
Mitäs jos suuntaisit auttamaan muita? Eväitä sinulla siihen ilmeisesti riittäisi ja näin jäisi oman tilanteesi pohtiminenkin vähemmäksi. Ja yritä pitää kiinni tyttöystävästäsi - hän on kullanarvoinen elämässäsi. Ei kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista, niitä kuilussaolohetkiä tulee kaikille. Mutta pohjalta pääsee vain aina ylöspäin.
Yritä pinnistellä vielä muutama vuosi, minkä jälkeen jokaisen työpanos alkaa luultavasti olemaan tarpeen, kun nyt ikääntynyt väki siirtyy eläkkeelle. Ja voihan tuo työpanos tulla tarpeeseen aikaisemminkin, kun ei tiedä, mitä tässä elämässä on ihan lähitulevaisuudessa edessä, kun öljyntuottajamaissa kuohuu. Tuo voi tietää sitä, että öljyn hinta nousee pilviin ja päädymme kivikaudelle. Sitten töitä riittää kaikille.
Voisinpa tähän vielä kirjoitella vanhan tarinan:
Olipa kerran kaks sammakkoo, jotka putosivat maitohinkkiin. Toinen ajatteli, että ei kannata porskuttaa, hukkuu kuitenkin. Toinen ajatteli, että aina kannattaa porskuttaa. Ja se porskutti ja porskutti. Ja huomasi ennen pitkää seisovansa voikasan päällä. Ja se hyppäsi hinkistä veks. Sen pituinen se.
Tsemppiä!
Sijoittaminen eli siis pörssi voisi olla yksi vaihtoehto kun sulla kerran on muutama tonni pääomaa. Itse aloitin 15 000 euron alkupääomalla ja nyt on koossa 150 000 mutta aikaa on kulunut yli kymmenen vuotta, eli ei mikään erikoinen saavutus.
Mutta jos sama tahti jatkuu niin milli rikkoutuu kymmenen vuoden päästä.
t. työttömänä käytännössä 20 vuotta
Viina helpottaa, samoin naiset, unohda työnteko, ryyppääminen ja naiskentelu on paljon hauskempaa. Lapsiakin voit siittää aivan huoletta, kun on persaukinen ei tarvitse maksaa elatusmaksuja. Minullakin on useampi lapsi!
Haistata pitkät paskat sukulaisillesi. Jos he eivät sinua rakasta sinuna itsenäsi vaan vaativat jotain vitun titteliä ja maallista mammonaa laita välit kylmästi poikki. Mihin sinä sellaista paskasakkia tarvitset, et mihinkään. Uusia ystäviä aina löytää!
Hei, älä luovuta... :) Ensinnäkin, sun tyttöystävä aivan 100% varmasti rakastaa sua, koska se ei ole lähtenyt lätkimään vaikeuksista huolimatta. Älä päästä sitä menemään, koska sellaisia naisia ei tuolta "menestyneisen joukosta" löydy. Anna vaikka tuo tekstisi hänen luettavakseen, saisit häneltä varmasti tukea ja ymmärrystä.
Toisekseen vaikutat hyvältä tyypiltä. Sulla on selkeesti ollut yritystä nuorempana, mutta vasta viimeisinä vuosina oot vähän lipsunut väärään suuntaan. Sä et vielä sitä ymmärrä, mutta jo pelkästään toi sun avautuminen kertoo, että sulla on paljon enemmän sellaista, mitä tavallisella uraohjuksella ei tule ikinä olemaan. Älä ihmeessä tuhlaa sitä itsetuhoisuudella!!!!