Hei!
Olen vuosien ajan käynyt irtautumista läpi ja hiljalleen alan olla melko kuivilla. Kuten kohtalotoverit saattavat tietää, yksinäisyydenstä ja paljo puhutusta juurettomuuden tunteesta tuleva epävarmuus kalvaa välillä mieltä. Tiedän päätöksen olevan oikea ja uskon elämän ilman ajatusten ristiriitaa olevan helpompi, mutta kaipaan usein tukea matkalleni. Sitä ei valitettavasti juuri saa ystäviltä joilla ei vastaavaa kokemusta ole ja psykologiltakaan saatu tuki ei aivan vastaa vertaistukea. UUT:llä joku kokous tulossa ja ajattelin ottaa osaa, mutta olisi mukava löytää muutakin vertaistukea ja mielellään sellaisia jotka todella ovat rationaalisesti irtautuneet ja vakaasti sitä mieltä, että ratkaisu on oikea.
Tiedättekö jotain ryhmiä tai onko kenties innokkaita perustajia?
Olen vuosien ajan käynyt irtautumista läpi ja hiljalleen alan olla melko kuivilla. Kuten kohtalotoverit saattavat tietää, yksinäisyydenstä ja paljo puhutusta juurettomuuden tunteesta tuleva epävarmuus kalvaa välillä mieltä. Tiedän päätöksen olevan oikea ja uskon elämän ilman ajatusten ristiriitaa olevan helpompi, mutta kaipaan usein tukea matkalleni. Sitä ei valitettavasti juuri saa ystäviltä joilla ei vastaavaa kokemusta ole ja psykologiltakaan saatu tuki ei aivan vastaa vertaistukea. UUT:llä joku kokous tulossa ja ajattelin ottaa osaa, mutta olisi mukava löytää muutakin vertaistukea ja mielellään sellaisia jotka todella ovat rationaalisesti irtautuneet ja vakaasti sitä mieltä, että ratkaisu on oikea.
Tiedättekö jotain ryhmiä tai onko kenties innokkaita perustajia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei,
Olen pitkälle tuossa tilanteessa mitä kuvasit näin: "todella on rationaalisesti irtautunut ja vakaasti sitä mieltä, että ratkaisu on oikea". Irrottautumisestani on aikaa jo yli 15 vuotta.
Olen käynyt monenlaista - todella moneniasta - läpi prosessissani, ja luulen että vaikka se on jokaiselle hyvin yksilöllinenkin, vanhoillislestadiolaisuudesta irtoutumisessa on paljon myös kaikille tyypillisiä yhteisiä piirteitä.Haluaisitko meilailla tai perustaa vertaistuiryhmän?
Kaikkea hyvää sinulle,Spitfree, ja VOIMIA! Samoin jokaiselle joka näitä kysymyksiä mielessään pohtii.
Elämä on liian arvokas asia uhrattavaksi orjuudessa elämiseen.
Jatkan vielä että muuistaakseni Lohjan seurakunnan yhteydessä on tiettävästi järjestetty keskusteluiltoja aiheesta. Hakomajassa on ollut infoa.
www.hakomaja.net
Sanasen laitan minäkin... Ei kenelläkään ole monopolia Kristukseen.
Kummallista oli että ollessani vl tunsin itseni uskonnon suorittajaksi, ulkoapäinohjautuvaksi käskystä ajattelijaksi. ja lähdettyäni tunsin olevani vapaa. Tuntuu, että siitä vasta oikein Jumalan johdatus alkoikin, itsensä läytäminen, vastuun ottaminen elämästään ja teoistaan; kasvu aikuiseksi ihmiseksi. Jeesuksen opetukset itsensä ja lähimmäisen rakastamisesta tulivat todella tärkeiksi.
Tunsin, että lähdettyäni hyppäsin armon varaan.
Moi ja kiitos!:)
Mailaan mielelläni. Voitko jakaa osotetta tässä, mulla on vain nimellä varustettu joten en viitsi tässä jakaa!
Lukase vaikka blogiakin
http://spifree.blogspot.com/
Hyvä blogi, harmi kun ei voi kommentoida rekkaamattomana... voisitko harkita sallia rekkaamattomien kommentit?
Täällä Helsingissä ollaan kokoonnuttu silloin tällöin mutta ainakaan minun tiedossa ei ole että olisi varsinaisesti systemaattista, säännöllistä tukiryhmätoimintaa. Ehkä joku muu tietää enemmän.
Hienoa Spifree. Olen mukana kannustamassa sinua oikella tiellä. Olet kuitenkin kaikesta päätellen rohkea ja itsellesi rehellinen ihminen. Se riittää jo tosi pitkälle.
Itse olin aikoinaan erotessani 17v ja niin totaalisen yksin. Oman perheenkin hyljeksimänä ja kaiken alusta aloittavana tiesin kuitenkin että orjuus ja ahdistus on nyt ohi. Sain voimaa taistella, opiskella ja elättää itseni aika kovankin työn kautta. Luovuttaminen ei käynyt edes mielessä missään vaiheessa. Myöhemmin uudet ystävät ja lähipiiri sekä normaali-ihmisen arki auttavat ja kantavat elämässä eteenpäin. Tavallaan voi olla ylpeä itselleen ja paljosta kiitollinen, mutta aika harvalle tällaisista tulee koskaan puhuttua :)
Freefree, kirjoitit kuin omia ajatuksiani, ihan samaa olen kokenut! En osaa kuvata yhtä hyvin kuin sinä, mutta samat on olleet fiilikset. Valitettavasti oman aidon ja vapaan elämän hinta on ollut se että osa sukulaisista on katkaissut yhteydenpidon yrityksistäni huolimatta.
Toivon että sinun sukuso Spifree on fiksumpaa. Ja varmaan onkin, eiköhän suvusta eristäminen on jo useimmmissa tapauksissa mennyttä aikaa.
Niin, monen vl-liikkeestä irtipääseen yksi prosessin vaihe on katkerat ajatukset. Sekin vaihe on rohkeasti elettävä läpi. Sen jälkeen voi mielessään antaa anteeksi monia asioita, ja saavuttaa vapauden ja voiman elää ja rakentaa omaa elämäänsä.
Oletko tutustunut hakomajan keskusteluihin? Siellä meitä on enemmänkin. Myös chattaillaan.
www.hakomaja.net
Suosittelen! Keskustelut ovat ymmärtäväisiä ja asiallisia, eikä häiriköintiä esiinny.
Kiitos kannustavista kommenteista! Ihanaa, että täällä on muitakin!:):) Pääsin taas metrin eteen päin!
Eli tässä vielä mun blogista, irtautuneille varmaan tuttuja ajatuksia ja tylsää luettavaa, mutta ehkä avuksi niille jotka vielä miettivät mistä kiikastaa tms. Olen vieraillut hakomajat ja muut, mutta toi chat vois olla hyvä:) Uskon linjat on selkeitä, enemmän huolettaa se, että löytyykö uusi sosiaalinen verkosto ja samanhenkisiä ihmisiä:)
http://spifree.blogspot.com/