Väsynyt

itkien nukkumaan kirjoitti:

Moi! Olen 16-vuotias ja kärsin masentuneisuudesta ja delarisaatiosta. Elämäni ei ole ollut elämisen arvoista. 10-vuotiaana vanhempani alkoivat riidellä, ja koulunkäyntini kärsi, kun halusin suojella molempia vanhempiani "Ilkeiltä sanoilta", kuitenkin minut huostaanotettiin 11-vuotiaana, koska psykiatrin mielestä olin masentunut. En ollut. Isäni teki kaikkensa saadakseni minut ulos, kuitenkaan onnistumatta. Äitini ei ollut moksiskaan. Muistan hyvin sen, kuinka vahingossa kaadoin vesilasin toisen nuoren päälle, ja hän suuttui ja lähti perääni veitsen kanssa. Juoksin oven taakse turvaan, mutta huonoa suomea puhuva siivooja avasi oven monen kiellon jälkeen, arpi veitsestä on vieläkin kaulallani, tämän vuoksi minut siirrettiin toiseen paikkaan. Itkin yleensä yksin valkoisessa kylmässä huoneessani itseni uneen. Masennuin suuresti, pääsin vasta 14-vuotiaana takaisin kotiin. Nyt olen erittäin masentunut, en vain jaksa astua ovesta ulos ja tavata kavereita, olen alkanut saada itsetuhoisia ajatuksiakin, jotka ovat helposti toteutettavissa, sillä isäni kärsii haimasyövästä. Ennen auttoi, kun laitoin musiikin soimaan todella kovaa, tai pelasin veljeni tai sisareni kanssa. Enää se ei auta. Pelkään, että teen jotain tyhmää. Äitini painostaa minua opiskelemaan ja töihin, mutten vain yksinkertaisesti jaksa. Täytän kohta 17, ja en uskalla mennä lääkäriin, etten joudu taas lukkojen taakse kauas rakkaimmistani. Itken joskus ihan ilman syytä, joka ennen helpotti oloa, mutta ei enää. Olin vähän aikaa sitten lääkärillä migreenin vuoksi, ja kun olin lähtemässä, hän katsoi minua silmiin ja kysyi että olenko varmasti kunnossa, jäädyin enkä voinut vastata, kun pelotti aivan suunnattomasti, mitä minun pitäisi tehdä? Kiitokset vastauksista.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä