Haluan kertoa oman tarinani ja tämä ei ole tarkoitettu ärsyttäväksi viestiksi,mutta tiedän että joku saattaa suuttua siitä mitä kerron. Olen itse lukenut kaikkia aihealueita täällä ja voin suoraan sanoa, etten voi sanoa, että ymmärtäisin miltä tuntuu yrittää lasta monta vuotta ja kärsiä surusta,koska en ole kokenut sitä.Itselläni on taas ongelmani liiankin hyvä hedelmöittyminen ja haluan sanoa että moni kauan lasta yrittänyt tuttava pariskunta on sanonut että minun pitäisi olla onnellinen,mutta oma tilani on kaukana onnellisesta. Minulla on 2 lasta ja kummatkin tullut aluille ehkäisyn kanssa, en tarkoita ettenkö lapsia haluaisi,mutta itse en nauti olostani jos saan pelätä että koska taas on raskaana, olen käyttänyt lukuisia ehkäisykeinoja ja esim. monet pillerit eivät ole minulle sopineet, joten en haluaisi olla tässäkään asemassa. Minulla on 3 siskoa ja kaikilla heillä on sama yliherkkyys tulla raskaaksi.Sterilisaatiota en vielä saa tällä lapsi määrällä saati iällänikään. Ja tämmöinen asia rasittaa paljon myös parisuhdetta, vaikka joku ei sitä uskoisikaan. Lapsia emme enää halua, mutta kokoajan saa pelätä ja olla varuillaan. Yksi syy myös minkä takia en halua enää lapsia on se että raskaudet ovat olleet todella vaikeita minulle ja kummankin raskauden jälkeen olen kärsinyt masennuksesta, joka on aiheuttanut myös paljon paineita elämään.
hei kaikille !
maija78
5575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menehän jonnekkin muualle valittamaan tuota sun hedelmällisyyttä!
No voooi kuinka ikävää. Tällä palstalla vain ei taida kukaan jaksaa innostua ongelmastsi, olen pahoillani. Meillä itse kullakin on omat ongelmamme ja omasi on kaukana minun omastani joten meistä ei taida olla ymmärtäjiksi toisillemme. Ei millään pahalla...
että toiset saavat lapsia liiankin helposti ja toisille niitä ei kuulu. Itse kuulun niihin jotka taistelevat lapsettomuuden kanssa. Tuntuu pahalta kun ei voi itse hallita elämäänsä, joten jollain tavalla ongelmasi on samankaltainen kuin lapsettomuuskin...
En kyllä pysty löytämään yhtäläisyyttä. Kyllä kai niiden lasten tulon voi jollakin konstilla itse estää, vai onko minulta jäänyt jotain hoksaamatta?!!
Sille, ettei lapsia kuulu, ei joissain tapauksissa vain kertakaikkiaan voi mitään. Että en edelleenkään näe tilanteista yhtäläistä. Minä en myöskään koe menettäneeni elämäni hallintaa lapsettomuuden myötä. Elämäni on mielestäni erittäin hyvin hallinnassani. Lapsia vain ei kuulu, mutta mielestäni se ei ole sellainen asia mille minun kuuluisikaan voida mitään. Jos saisin päättää itse, niin tämä asia toki olisi toisin, kuten moni muukin asia. Mutta kaikki asiani ei ole minun käsissäni. En päätä itse siitäkään olenko terve vai sairas. Parhaani yritän kaikessa, mutta jotkin asiat vain ovat 'korkeammassa kädessä'.
Mitä iloa tästä viestistä pitäisi olla.... Pitäisikö tuntea jotain sääliä?
Tulet kertomaan tänne lapsettomille miten hedelmällinen olet...